Elinkaaren rakenne yhdistää maidontuotannon kustannukset ja hiilijalanjäljen: energiakorjattu elinpäivätuotos (KEP) tarkastelun välineenä

Kirjoittajat

• Anu Tiikkainen Helsingin yliopisto, Taloustieteen osasto, Viikinkaari 1, 00790 Helsinki
• Senja Arffman Envitecpolis Oy, Koulutie 6, 74300 Sonkajärvi
• Timo Sipiläinen Helsingin yliopisto, Taloustieteen osasto, Viikinkaari 1, 00790 Helsinki

DOI:

https://doi.org/10.33354/smst.181463

Avainsanat:

lypsykarjatalous, kasvihuonekaasupäästöt, elinikäistuotos, uudistusprosentti

Abstrakti

Painetta maidon hiilijalanjäljen pienentämiseksi tulee niin kuluttajien, EU:n kuin jalostavan teollisuudenkin taholta. Maitotilayrittäjien kannalta on olennaista, että päästövähennystoimenpiteet eivät heikennä tuotannon kannattavuutta. Tutkimuksessa selvitettiin lehmien energiakorjatun elinpäivätuotoksen (KEP) yhteyttä maidon hiilijalanjälkeen ja ruokintakustannuksiin sekä KEPin luonnetta ja käyttömahdollisuuksia tuotantotoiminnassa onnistumisen mittarina. Lehmien tuotostasolla ja kestävyydellä on havaittu olevan vaikutuksia maidon hiilijalanjälkeen ja tuotannon kannattavuuteen ja lehmien kestävyydelle on esitetty kirjallisuudessa lukuisia mittareita. Kestävyyden ja hiilijalanjäljen yhteyttä ei ole aiemmin tutkittu KEP-tunnusluvun avulla. Tuotosseurantaan kuuluvat tilat saavat vuosiraportilta KEP-luvut elossa oleville ja poistetuille lehmille. Maitotilayrittäjä voi tarvittaessa laskea KEPin itsenäisesti. Lukujen analysoinnissa on syytä huomioida muun muassa karjan lehmien rotujakauma. Tutkimuksen aineistona käytettiin Kotipellon tilan poistettuja lehmiä vuosilta 2014–2023 (n = 304) sekä valikoituja lehmäkohtaisia ja tilatason aineistoja Kotipellon tilalta, kuten ruokintasuunnitelmia ja vuosiraporttia. Tarkastelussa oli kuusi tunnuslukua: KEP, hiehon poikimaikä, poikimakerrat yhteensä, ensikkokauden EKM-tuotos sekä lypsy- ja umpikausien pituudet. Hiilijalanjälkilaskelmat suoritettiin Envitecvisio-ohjelmistolla. Tutkimus muodostuu kolmen KEP-tasoryhmän ympärille: Suomen tuotosseurantatilojen keskiarvon (KEP 14.6), Kotipellon nykytilan (KEP 18.6) sekä Kotipellon tavoitteen (KEP 20), joita käytettiin erityisesti ruokintakustannus- ja hiililaskennassa. Koska ensikkokauden aikana poistetuilla lehmillä ei ole vertailukelpoisia ensikkotuotoksia ja umpikausia, aineistoa analysoitiin erikseen vähintään kaksi kertaa poikineiden joukkona. Lisäksi aineistoa tutkittiin Kotipellon tavoitetason saavuttaneiden lehmien osalta minimi- ja optimiarvojen löytämiseksi. KEPin parantamisen voidaan tämän tutkimuksen perusteella todeta pienentävän maidon hiilijalanjälkeä merkittävästi, vähentävän samalla uudistuseläinten tarvetta ja vaikuttavan pienentävästi myös ruokinta-kustannuksiin elinikäistuotoskiloa (EKM) kohti. Kaikilla tarkastelluilla tunnusluvuilla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys KEPiin, joten niitä voidaan käyttää työkaluina KEPin parantamisessa.