Osuuskunnat kehitysmaiden maatalouselinkeinojen liiketoiminnan edistäjinä ja köyhyyden vähentäjinä. Esimerkkinä Tansania
Abstrakti
Tämän tutkimuksen tavoitteena on analysoida Tansanian osuustoimintaa ja laatia sen perusteella suosituksia yhtiömuodon tukemiseksi. Tarkoituksena on löytää konkreettisia esimerkkejä köyhien hallinnoimista osuuskunnista, jotka tavoittelevat voittoa ja parantavat jäsentensä taloudellista asemaa. Lisäksi tavoitteena on tunnistaa näille osuuskunnille ominaisia piirteitä. Tutkimuksen tavoitteenasettelua on ohjannut Suomen kehityspoliittinen toimenpideohjelma 2012, Tansanian köyhyydenvähentämisohjelma (MKUTAII) sekä ulkoministeriön Tansanian maaohjelma (Country Strategy for Development Cooperation with Tanzania 2013–2016). Osuustoiminta on yleistä Tansaniassa. Osuuskuntien varsinaisten henkilöjäsenten lukumäärä on lähes 1,6 miljoonaa, ja niiden tuottamista palveluista hyötyviä on arviolta 8 miljoonaa. Toimintaa ohjaavat Tansanian Osuuskuntapolitiikka 2002 (2003); Osuuskuntalaki 2003; Osuuskuntien säännöt 2004 ja Osuuskuntien uudistus- ja modernisointiohjelma (2005 – 2015). Tansanian osuuskuntaliike on neliportainen. Ensimmäisen asteen osuuskunnat (eng. societies) muodostavat toiminnan perustan. Osuuskuntalain mukaan ensimmäisen asteen osuuskunnat voivat halutessaan perustaa toisen asteen (union) ja kolmannen asteen (apex) osuuskuntia. Federaatio edusta puolestaan neljättä, kansallista tasoa, jonka voivat perustaa kolmannen asteen osuuskunnat. Lain mukaan vain ensimmäisen asteen osuuskunnat ja federaatio ovat välttämättömiä. Kaikki ensimmäisen asteen osuuskuntien jäsenet eivät näyttäneet tuntevan tätä lain muotoilemaa säännöstä.
