Laiduntavien lypsylehmien jatkuva pötsin pH:n mittaaminen

Authors

• Elina Juutinen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka
• Auvo Sairanen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka
• Arja Korhonen Savonia-ammattikorkeakoulu, PL 72, Haukisaarentie 2, 74101 Iisalmi

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.75481

Keywords:

asidoosi, pH, pH-bolus, laiduntaminen, lypsylehmä, väkirehu

Abstract

Pötsin pH asettaa rajat korkeatuottoisen lypsylehmän ruokinnan suunnitteluun. pH:n yläraja tulee vastaan ruokintahäiriötapauksissa, esimerkiksi ureamyrkytyksessä. Pötsin pH:n alaraja saavutetaan ruokinnan intensiteettiä nostettaessa, kun tavoitellaan mahdollisimman suurta maitotuotosta tai ruokinnallisissa virheissä. Maitotuotosintensiteetin nosto tapahtuu nurmirehun sulavuuden ja/tai väkirehumäärän noston avulla.
Koetoiminnassa parsinavetan kokoaikalaiduntavien lehmien väkirehun jako on onnistunut 12 kiloon/vrk saakka, kun väkirehut on jaettu aamu ja iltalypsyn yhteydessä heti sisälle oton jälkeen ja juuri ennen laitumelle laskua. Jakokertoja tulee tällöin neljä kpl/vrk. Lypsyasemanavetassa kokoaikalaiduntavilla lehmillä
on vain kaksi väkirehun jakokertaa vuorokaudessa. Ongelmana voi olla pötsin pH:n lasku, mikä voi johtaa hapanpötsiin. Seurauksena on syönnin ja maitotuotoksen pieneneminen ja mm. sorkkasairauksien riski lisääntyvät. Osa-aikalaiduntaville väkirehu voidaan jakaa useamman kerran päivässä, jolloin väkirehun kertaannos on pieni. Rehun valkuainen puskuroi pötsin pH:n muutosta, joten valkuaisen lisääminen voi pienentää pötsin pH:n muutoksia.
Maitotiloilla ei ole rutiininomaista mittaustapaa pötsin pH:n määrittämiseen. pH:n muutosten tutkiminen
on mahdollista pötsiin laitettavien jatkuvatoimisten pH-bolusten avulla. Tässä kokeessa käytettiin jatkuvatoimisia smaXtec pH-boluksia (smaXtec animal care GmbH, Itävalta), joiden valmistajan takaama käyttöaika on 50 vrk, pH:n mittaustarkkuus ± 0,1 pH yksikköä.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia soveltuvatko pH-bolukset lypsylehmien normaaliin ruokinnan seurantaan sekä suuren väkirehun kerta-annoksen vaikutusta pötsin pH tasoon laidunruokinnalla (koe 1). Lisäksi tavoitteena oli tutkia osa- ja kokoaikalaidunnuksen sekä väkirehun valkuaispitoisuuden vaikutusta pötsin pH tasoon vuorokauden eri aikoina kokoaikalaiduntavilla lehmillä (KL) verrattuna yöaikaan laiduntaviin
lehmiin (OL), kun väkirehun määrä oli vakio (koe 2).
Kokeen 1 perusteella 6 kilon väkirehumäärän jako kerta-annoksena lypsyasemalla on liian suuri ja altistaa lehmät syöntihäiriölle. Kokeen 2 perusteella 4,5 kilon väkirehuannos ei tuottanut vielä ongelmia. Yksittäisen pH-boluksen mittaaman aikasarjan perusteella pH-bolusten tulokset osoittautuivat peräkkäisten mittausten osalta luotettaviksi. Jatkuvatoimisia pH –boluksia suositellaan kustannussyistä sijoitettavaksi vain osalle lehmistä. Tämä ei tuota riittävästi tietoa tunnistamaan karjan riskiryhmässä olevia lehmiä. Dieetin komponenttien perusteella voitaisiin tuottaa ennustemalli keskimääräisen pH –tason arvioimiseksi, joten
bolusten arvo on nimenomaan yksilötason erojen määritys. Laiduntamisaika tai väkirehun valkuaispitoisuus
eivät merkittävästi vaikuttaneet pötsin pH-tasoon.