Palkokasvien, herneen, härkäpavun, sini- ja valkolupiinin sekä soijan kemiallinen laatu Suomen oloissa viljeltynä
Avainsanat:
herne, härkäpapu, lupiini, soija, valkuainen, rasva, aminohapot, fytiinihappoAbstrakti
Satafood Kehittämisyhdistys ry:llä on Manner-Suomen maaseudun kehittämisrahoituksella oleva Alituotantokasvien tuotannon kehittäminen –hanke, jossa kehitetään mm palkokasvien viljelyä. Hankkeessa on toteutettu uusien palkokasvien mm. sini-, valkolupiinin ja soijan koeviljelyä viljelijöiden pelloilla. Palkokasvit ovat typpiomavaraisia proteiinirikkaita kasveja, joilla pystytään katkaisemaan viljanviljelykierto.
Viljelyksiltä on kerätty viljely- ja satotietoja sekä satonäytteitä. Näytteitä saatiin Karita, Hulda ja Stok herneestä, Kontu ja Fuego härkäpavusta, Haags Blaue ja Sonet sinilupiinista, Dieta valkolupiinista ja Elena soijapavusta. Herneestä ja härkäpavusta määritettiin proteiinipitoisuus. Sini- ja valkolupiinin sekä soijan näytteistä analysoitiin rehuanalyysi. Jokaisesta kasvilajista määritettiin aminohappoanalyysi ja kaikista vuoden 2010 näytteistä määritettiin fytiinihappopitoisuus.
Stok-herneessä oli matalampi proteiinipitoisuus (214 g/kg) Karitaan (234 g/kg) ja Huldaan (223 ja 239 g/kg) verrattuna. Kontu härkäpavun proteiinipitoisuus oli jonkin verran korkeampi kuin Fuegon. Haags Blaue sinilupiinin proteiinipitoisuus oli vuonna 2010 keskimäärin 229 g/kg ja vuonna 2011 317 g/kg. Sinilupiini Sonetin proteiinipitoisuus oli 308 g/kg. Sinilupiininäytteiden rasvapitoisuus vaihteli 30-49 g/kg. Soijassa ja valkolupiinissa oli korkeimmat proteiini- ja rasvapitoisuudet. Elena soijapavun proteiinipitoisuus oli 379 g/kg ja Dieta valkolupiinin 382 g/kg. Elenan rasvapitoisuus oli 100 g/kg ja Dieta valkolupiinin 101 g/kg. Sinilupiinin kuitupitoisuus oli korkeampi kuin valkolupiinin ja soijan. Soijapapu ja valkolupiini olivat rehuanalyysituloksiltaan lähes samanarvoiset.
Herne, härkäpapu, sini- ja valkolupiini sekä soija poikkesivat toisistaan aminohappokoostumuksen suhteen. Herneen (7,8 g/100 g) ja härkäpavun (7,1 g/100 g) proteiinissa oli enemmän lysiiniä kuin soijan (6,8 g/100 g) tai sini- (5,8 g/100 g) ja valkolupiinin (5.0 g/100 g) proteiinissa. Korkein rikkipitoisten aminohappojen metioniinin ja kystiinin määrä oli soijassa (3,3 g/100 g). Myös sinilupiinissa rikkipitoisten aminohappojen määrä oli melko korkea (2,9 g/100 g) proteiinia.
Tutkittujen palkoviljojen fytiinihappopitoisuudet olivat erilaiset. Rehussa fytiinihappo alentaa 1-mahaisten eläinten kasvua. Matalin fytiinihappopitoisuus oli valkolupiinissa (6,2 mg/g ka) ja korkein soijapapu Elenassa (22,6 mg/g ka). Fuego härkäpavun fytiinihappopitoisuus (11,7 mg/g ka) oli alempi kuin Kontu härkäpavun pitoisuus (16,5 mg/g ka). Haags Blaue sinilupiinin fytiinihappopitoisuus (13,6 mg/g ka) oli matalampi kuin Kontu härkäpavun, mutta kuitenkin korkeampi kuin hernelajikkeiden vastaavat arvot. Hernelajikkeilla Karitalla (9,6 mg/g ka) ja Huldalla (11,1 mg/g ka) oli toiseksi matalimmat fytiinihappopitoisuudet valkolupiinin jälkeen.
Vähän viljellyistä palkokasveista sini- ja valkolupiini ovat mielenkiintoiset valkuaiskasvit Suomen peltoviljelyyn.
