Nurmen satofysiologia nurmien sadon määrän ja ruokinnallisen arvon perustana

Kirjoittajat

• Perttu Virkajärvi MTT Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka
• Kirsi Pakarinen MTT Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka
• Maarit Hyrkäs MTT Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka
• Jyri Savolainen MTT Kotieläintuotannon tutkimus, Halolantie 31 A, 71750 Maaninka
• Mervi Seppänen Helsingin yliopisto, Maataloustieteiden laitos, Latokartanonkaari 5-7, 00014 Helsingin yliopisto
• Outi Manninen MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus, E-talo, 31600 Jokioinen
• Mika Isolahti Boreal Kasvinjalostus Oy, 31600 Jokioinen
• Marketta Rinne MTT Kotieläintuotannon tutkimus, H-talo, 31600 Jokioinen

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.75728

Avainsanat:

timotei, ruokonata, säilörehu, verso, rehun ruokinnallinen arvo, D-arvo, satofysiologia

Abstrakti

Nurmet ovat sekä taloudellisesti että maankäytöllisesti merkittävä tuotantomuoto. Tästä huolimatta niiden sadonmuodostuksen sisäisistä prosesseista tiedetään Suomessa varsin niukasti. Yleensä sadonmuodostus kuvataankin vain massan määrän ja ruokinnallisen arvon muutoksina ajan tai lämpötilasumman funktiona. Tässä tutkimuksessa selvitettiin keskeisimmät sadonmuodokseen vaikuttavat prosessit sadon määrän ja ruokinnallisen arvon kannalta. Tutkimuksen kohteena oli erityisesti timotei sekä kasvutavaltaan timoteistä huomattavasti poikkeava ruokonata.
Tutkimuksen aineisto koostuu pääosin kahdesta osasta: ruokonadan ja timotein kasvuprosessien vertailusta MTT:n Maaningan toimipisteessä vuosina 2006 - 2007 ja timotein laatujalostusaineistosta valittujen kloonien vertailusta Maaningalla 2008 - 2009. Ensimmäisessä kokeessa määritettiin satofysiologisia parametreja laajasti ja timoteikloonien osalta keskityttiin korrenmuodostukseen ja versotyyppijakaumaan. Molemmissa kokeissa määritettiin ruokinnallinen arvo, mm. sulamaton kuitu (iNDF) ja sulavan orgaanisen aineksen pitoisuus (D-arvo) koko sadosta ja kasvinosittain (lehdet, korret, kukinto, kuolleet kasviosat) joko kemiallisin määrityksin (MTT Jokioinen) tai NIR-määrityksin (Boreal Kasvinjalostus Oy). Lisäksi korsi- ja lehtimateriaalista tarkasteltiin niiden anatomista rakennetta safraniini- ja Mäule-värjättyinä valomikroskopialla Helsingin yliopistossa.
Tärkeimmiksi prosesseiksi valikoituivat korrenmuodostus, versominen sekä lehtien muodostuminen ja kuoleminen. Timotei ja ruokonata poikkeavat toisistaan yleisesti kasvuprosessien osalta lähes kaikin tavoin, jopa lehtien sulavuuteen vaikuttavien ominaisuuksien osalta. Timotein osalta merkittävimmäksi sadonmuodostusparametriksi havaittiin korrenmuodostus ja laatuparametriksi erot versotyyppien sulavuudessa ja kuolleen solukon määrä. Versotyyppijakauma pääsadon korjuuhetkellä selittää hyvin kasvilajien väliset erot jälkikasvussa. Lisäksi timotein versotyypit poikkeavat ratkaisevasti toisistaan lehtien kasvu- ja kuolemisnopeuksien osalta. Lehtien osuus sadossa selitti hyvin D-arvoa pääsadossa, mutta jälkisadossa kuolleen solukon määrä oli ratkaisevampi. Ruokonadan sato koostui etenkin jälkisadossa lähes täysin VEG-versoista ja siten lehtien osuus sadosta oli korkeampi kuin timoteillä.