Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote

Reciprocal extrachromosomal inheritance in barley: the transmission of an infective element through male and female gametes

Hannu Ahokas — 2024-04-05

My backcross pollinations of 53 spontaneum barleys recurrently with cv. ‘Adorra’ resulted in a maternally inherited, partial spike fertility case assigned “58”. Abnormal kernels, embryos and pollen, triploidy, miniature and streaked plants were among other symptoms. The 58-element greatly enhanced expression of the P-43 multi-ovary mutant in cv. ‘Paavo’. Cv. ‘Sudan’ was a dominant 58-sterility enhancer. Pollinating of lymegrass with 58-barley resulted in lymegrass monoploids, in which 58-specific DNA was not detected. The 58-Adorra usually showed increased RNA levels and RdRp activities. Germinating in ribavirin and in etoricoxib reduced the 58-sterility. Transfections of the shoot apexes of embryos with deproteinized 58-nucleic acids did not result in infection. Any plasmid or virus explaining the 58-symptoms could not be detected. Electrophoresed germ proteins showed a glycosylated protein in 58-Adorra (Mr approximately 78.000) not observed in Adorra. The 58-element has features of a prion. The fallout from the Soviet Chernobyl brought hot particle radioactivity to Finland before the 1986 spring sowing, and impaired this study intensively going on between 1982 and 1989.

Dronella kuvattujen RGB- ja NDVI-karttatasojen vertailu viljakasvuston kehityksen seurannan kannalta

Iita Appelgren — 2024-04-05

Älymaatila-hankkeessa (2021–2023) kuvattiin kahden kasvukauden (2022 ja 2023) ajan dronella hankkeen koelohkoja. Havainnointikohteena oli kaksi peltolohkoa, molempina kasvukausina lohkoilla viljeltiin ohraa. Lohkot kuvattiin kasvukausien ajan kerran viikossa eBeex-dronella. Kuvantamiseen hyödynnettiin kahta hyötykuormaa, Duet T-kameraa RGB-karttatasoja varten ja MicaSense RedEdge MX- multispektrikameraa NDVI-karttatasoja varten. Multispektrikamera kuvaa viideltä aallonpituuskaistalta ja kuvan resoluutio on 1280 x 960 px, Duet T on RGB- ja Thermal-yhdistelmäkamera, jossa RGB-kuvien resoluutio on 5,472 x 3,648 px. Lennätykseen käytettiin eMotion-ohjelmaa, jossa dronelle määritellään lentosuunnitelma. Käytetyssä lentosuunnitelmassa lentokorkeus sekä kuvien päällekkäisyysprosentti on pidetty samana kasvukauden ajan, jotta kerätty data olisi mahdollisimman samantyyppistä ja keskenään vertailukelpoista. Datan vertailukelpoisuutta pyrittiin lisäämään myös lentoajankohdan vakioimisella. Karttatasojen luominen tehtiin lentojen jälkeen Pix4D Mapper- ja Pix4D Fields-ohjelmilla. Dronella kuvatut kuvat vietiin ohjelmistoon, joka loi karttatason kuviin liitettyjen sijaintitietojen avulla. RGB-karttatasojen luomiseen käytettiin Pix4D Mapper-ohjelmistoa ja NDVI-karttatasojen luomiseen Pix4D Fields-ohjelmistoa. Tutkimuksessa vertaillaan RGB- ja NDVI-karttatasojen vahvuuksia ja heikkouksia viljakasvuston kehityksen seurannan kannalta sekä pohditaan missä kasvukauden vaiheessa eri kuvausmenetelmillä saadaan paras hyöty. Kuvantamismenetelmät tuovat erilaisia näkökulmia kasvuston tarkkailuun, NDVI-kuvilla pystytään havainnoimaan kasvuston terveyttä sekä mahdollisia stressitiloja, RGB-kuvat tarjoavat visuaalisen käsityksen viljakasvustosta, joka on ihmisenkin tulkittavissa. RGB-karttatasoista voidaan havaita paremmin rikkakasvialueita, mahdollisia kylvövirheitä sekä lakoontumista. NDVI-karttatasoista ei pystytä erottelemaan mistä lehtivihreä tulee, tällöin esimerkiksi rikkakasvit voivat luoda virheellisen kuvan kasvuston tilanteesta, jolloin NDVI-karttatason tueksi voidaan tarvita RGB-kuvia tai havaintoja pellolta. Drone datan paikkansapitävyyttä varmistettiin manuaalisesti tehdyillä kasvustohavainnoilla. Havaintopisteitä lohkoilla oli yhteensä 12 kohdassa, jokaiselta pisteeltä laskettiin orastiheyttä sekä havainnoitiin kasvuston korkeutta, versojen määrää ja kasvuastetta. Kasvustohavaintoja tehtiin kahdesti viikossa kasvukauden loppupuolelle saakka, jonka jälkeen havainnointi kertoja tehtiin kerran viikossa. Viljan kypsymisvaiheessa muutokset kasvustossa eivät ole enää yhtä suuria kuin kasvukauden alussa, jolloin tiheään tehdyt kasvustohavainnot eivät ole tarpeellisia.

How and why we built our Smart Farm

Hannu Haapala — 2024-04-05

The Smart Farm of Bioeconomy Campus project (2021–2023) developed a unique hub of Smart Farming technology. The resulting Smart Farm aims to accelerate the adoption of smart technologies in farms according to the United Nations Sustainable Development Goals (SDGs). Therefore, at the Smart Farm, near-market technologies and services are tested, developed, and demonstrated. The aim is to remove barriers to their adoption and accelerate innovation in the sector, significantly increasing the benefits for farmers and the related agricultural industry. The foundation of the Smart Farm is based on processing various types of data. In the project, data was intensively collected from 16 hectares of test plots where barley was cultivated. Regular measurements were taken from the soil, crops, and from machinery and tractors equipped with ISOBUS technology. Measurements included the use of wireless soil sensors (20 units), drone imaging (RGB, multispectral, and thermal cameras), satellite images, and tractor telematics data. Additionally, the usability of the 5G signal in machine guidance was measured. Based on the collected data, precision farming was planned and implemented. Automated field navigation with headland automation was compared to traditional manual driving methods. Using GIS, maps such as profitability and energy consumption maps were generated from the data. The project developed a Farmer’s Data Repository, through which a farmer can license their data to the desired destination via a data delivery service. The project also demonstrated the operation of such a system, compliant with EU data regulations, in collaboration with partner companies. A comprehensive project, the Finnish Future Farm (2023–2026), has begun based on the foundation of the Smart Farm, involving companies, educational and research organizations, farmers, and stakeholders. The project will build a digital twin of the physical Smart Farm, both of which will be utilized in R&D, experimentation, and education.

Pellon paikkakohtainen kannattavuuskartta

Janne Kalmari — 2024-04-05

Miksi metsiä on aina hoidettu kuvioittain mutta peltoja yksikköinä, vaikka pitkään on tiedetty, että pellot koostuvat pienemmistä yksiköistä, jotka vaikuttavat kannattavuuteen. Hyvä mitta pienempään yksikköön on esimerkiksi aari eli 10 m x 10 m kokoinen ala. Tälle alalle mahtuu useimpien työkoneiden työskentelyleveys, maalajin sekä maanpinnan vaihtelu pysyy kohtuullisena. Eikö olisi mielekkäämpää tarkastella pellon tulosta tämän kokoisissa yksiköissä? Ei metsiäkään tuomita huonotuottoisina, vaikka jokin kuvio saattaa kasvaa huonommin kuin toinen. Sama asia pellolla. Kun traktorista saadaan kerätyksi työvaiheen aikana tietoa esimerkiksi ajonopeudesta sekä polttoaineen kulutuksesta ja työkoneesta kylvösiemenen sekä lannoitteen kulutuksesta saadaan jo monta selittävää tekijää, joilla on vaikutusta paikkakohtaiseen kannattavuuteen. Aarikohtaiset tulot saadaan, kun jaetaan hehtaarikohtaiset tulot sadalla. Huomioitavaa on se, että kaikki nämä vaihtelevat vuosittain mikä johtaa myös pellon eri kohtien vuosien väliseen eri suuruiseen kannattavuuteen. Kuivina kesinä eloperäiset turvealueet menestyvät paremmin, kun taas kivennäiset maalajit kärsivät kuivuudesta. Biotalouskampuksen Älymaatila -hankkeen testilohkolla selvitimme mitkä tekijät vaikuttavat pellon paikkakohtaiseen kannattavuuteen ja mitä yhteneväisyyksiä huonommin kannattavaista alueista löytyy. Kannattavuuskartta toimii myös päätöksentekovälineenä seuraavalle kasvukaudelle sekä auttaa tunnistamaan kannattamattomia toimia. Karttaa kehitetään sitä mukaan, kun keräämme uutta ja tarkempaa tietoa.

Jatkuvuutta ja yhtenäisyyttä suomalaiseen maatalouden Living lab-yhteistyömalliin

Hanna Karikallio — 2024-04-05

Maatilat ja muut aidot tuotantoympäristöt ovat oleellisia teknologisessa kehittämisessä ja tutkimuksessa, jotta tulokset ovat laajasti hyödynnettävissä. Eri toimijat ovatkin jo pitkään toimineet yhdessä maatalousyrittäjien kanssa tki –toiminnassa täyttäen Living lab –tunnuspiirteet. Living lab määritellään käyttäjälähtöiseksi innovaatioekosysteemiksi, joka yhdistää tutkimus- ja innovaatioprosessit tosielämän yhteisöihin ja ympäristöihin. Tutkimustoiminnat maatiloilla ovat kuitenkin olleet erillisiä ja ne ovat saattaneet myös jäädä kertaluonteisiksi. Maatiloilla tehtävää tutkimustoimintaa kehittämällä voidaan tiivistää käytännön maatalousyrittäjien, tutkimuksen ja neuvonnan yhteistyötä kaikkia osapuolia hyödyttävällä tavalla ja osaamista vahvistaen. Maatalousyrittäjät ovat yhä koulutetumpia ja heillä on halua olla mukana myös pitkäjänteisessä tki–toiminnassa, joka auttaa rakentamaan tulevaisuuden kilpailukykyä. Living lab tunnuspiirteet täyttäviä maatilaympäristöjä voidaan tunnistaa ainakin kolme ryhmää. Opetusmaatilat ovat alueellisesti tärkeitä uusien teknologioiden jalkauttamisessa ja täydennyskoulutuksen toteuttajina. Osa opetusmaatiloista on mukana myös erilaisissa tki–hankkeissa esimerkiksi Luken, yliopistojen ja/tai ammattikorkeakoulujen kanssa. Tutkimusmaatiloja on eri toimijoiden hallinnassa. Tutkimuslaitosten lisäksi kaupallisilla toimijoilla on koetoimintaa erityisesti kasvinviljelyn parissa. Kolmantena ympäristönä toimivat yksityisten yrittäjien omistamat maatilat, jotka ovat osallistuneet tutkimustoimintaan omien kontaktiensa kautta. Erityisesti EU:n Horisontti-ohjelmassa on haettu mukaan alkutuotannon yrityksiä osana multi–actor–approach–mallia, jossa maa– ja puutarhatalouden ongelmia pyritään ratkomaan yrittäjien ja tutkijoiden yhteistyönä. Tutkimuksen tavoitteena on luoda jatkuvuutta ja yhtenäisyyttä suomalaiseen maatalouden Living lab–yhteistyömalliin ja edistää siten datan laajaa hyödyntämistä ja datatalouteen siirtymistä sekä maatiloilla että maatiloja palvelevissa asiantuntijaorganisaatioissa. Tutkimuksessa tunnistetaan suomalaisen maatilojen Living lab –verkoston kehityskohdat ja mahdollisuudet. Tutkimuksessa jalostuu ja otetaan käyttöön Living lab -yhteistyömalli, jossa kerätään kokemuksia tiloilla syntyvän datan hyödyntämisestä sekä tunnistetaan hyvät yhteistyön käytännöt, joilla maatilojen, neuvonnan ja tutkimuksen yhteistyötä saadaan vakiinnutettua. Hanke parantaa myös maatilojen valmiuksia olla aktiivisia toimijoita teknologisen tutkimuksen kumppaneina sekä olla eturivissä omaksumassa uusien teknologioiden tuottamaa hyötyä osaksi omaa yritystoimintaansa.

5G-verkon kuuluvuuden takareunan tunnistaminen maasto-olosuhteissa

Jyrki Kataja — 2024-04-05

Sekä maa- että metsätaloudessa langaton tiedonsiirto tulee näyttelemään entistä suurempaa roolia toimivan ja tehokkaan digitalisoituneen toiminnanohjausjärjestelmän perustana. Jatkuvasti kehittyvät ja nopeutuvat tietoliikenneverkot mahdollistavat reaaliaikaiseen kuvaan sekä nopeaan mittaus- ja ohjaussignaaliin perustuvat toimintatavat ja jopa etäohjausta hyödyntävät uudet teknologiset ratkaisut niin maatilojen talouskeskuksissa, peltolohkoilla kuin metsäpalstoilla. Perinteisesti uudet tehokkaaseen tiedonsiirtoon pystyvät kaupalliset langattomat tietoliikenneverkot rakennetaan kattaviksi maanteitä noudattaen. Alemman tieverkon ja etenkin yksityisteiden alueella näiden langattomien tietoliikenneverkkojen käytettävyys kuitenkin heikkene olennaisesti. Vain pieni osa maatilojen talouskeskuksista sekä peltojen ja metsälöiden pinta-alasta sijaitsee riittävän lähellä sellaista maantietä, jolle esimerkiksi 5G-verkko on kaupallisten toimijoiden puolesta rakennettu. Digitalisaation mahdollistamat tiedon keräämisestä ja käytöstä syntyvät tietoliikenneyhteyksien laatuun ja saatavuuteen liittyvät rajoitteet ja mahdollisuudet voivat muodostua tulevaisuudessa maa- ja metsätalouteen uuden merkittävän infrastruktuuritekijän perinteisten sähkö- ja tieverkojen lisäksi. 5G-verkon signaalin kantamaan vaikuttavat käytetty taajuus, lähetinteho, lähetinantennin korkeus sekä alueen pintamalliin ja vallitsevaan säätilaan liittyvät ominaisuudet. 5G-verkon signaalin kantama jää optimiolosuhteissakin 3,5 GHz:n taajuuksilla alle kilometriin ja 700 MHz:n taajuuksilla muutamiin kilometreihin. 5G-verkon signaalin etenemisvaimennus voidaan laskea eteenkin vapaassa tasaisessa tilassa ja siten kantaman perustason simulointi alueellisesti onnistuu helposti. Rakennukset, metsän puusto sekä vaihtelevat maan pinnan korkeudet vaikuttavat paljon todelliseen 5G-verkon signaalin kantamaan. Maastossa kohoavat kohdat ja rakennusten tai metsäsaarekkeiden kulmat voivat muodostaa esteitä, joiden taakse voi muodostua alueita, joilla signaalin voimakkuus heikkenee simulointimalleista poiketen tasolle, jolla 5G-verkon yhteys ei enää riitä luotettavaan ja nopeaan tiedonsiirtoon. Biotalouskampuksen Älymaatila -hankkeessa (2021–2023) selvitettiin yhtenä toimenpiteenä menetelmiä 5G-verkon kantaman toiminnallisen takarajan tunnistamiseksi kenttäolosuhteissa erilaisilla maa- ja metsätalouden kohteilla. Tutkimuskohteet sijaitsivat sekä kaupallisten toimijoiden 5G-verkkojen kuuluvuuden raja-alueilla että tutkimuskohdetta varten toteutetulla erillisverkkoratkaisulla. Sekä maan pinnan korkeuserojen vaihtelun että esimerkiksi etäohjattavan työkoneen 5G-vastaaottimen sijoituspaikan havainnollistamiseksi mittaukset toteutettiin kolmella eri korkeudella maan pinnasta. Mittausmenetelmällä pystyttiin todentamaan 5G-verkon signaalin kantamaan syntyvät peittoalueen katveet ja sen muutokset eteenkin vertikaalisesti tarkasteltaessa

Kuivikemateriaalien happamuuden tutkiminen

Samu Palander — 2024-04-05

Kuiviketurpeen korvaajat broilerituotannossa –hankkeessa on tartuttu alueellisesti tarpeeseen tutkia kotieläintuotannon kuivikevaihtoehtoja. Energiaturpeen käytön alasajon edettyä suunniteltuakin nopeammin tarve on korostunut ennestään kuiviketurpeen syntyessä toistaiseksi pääosin energiaturvetuotannon sivutuotteena. Kuivikkeiden vedenpidätyskyvyn määrittämisessä on käytetty tavallaan yksinkertaisia, käytännön kannalta jossain määrin epäsuoria määritysmenetelmiä, joissa pienehkö näytemäärä kastellaan ja tarkastellaan, paljonko vettä siihen sitoutuu valutettuna tai vakiopaineessa puristettuna. Menetelmiä ei ole standardisoitu, mutta toimivuus on todennäköistä ja tulokset johdonmukaisia. Merkittävää antibakteerisuudelle ja ammoniakin sidonnalle on turpeelle luontainen happamuus. Kuivikemateriaalien pH:n määrittäminen on kuitenkin vailla yleisesti tunnustettua menetelmää. Menetelmää lähdettiin hakemaan maa- tai säilörehunäytteiden pH:n määrityksessä käytettyjen toimintatapojen perusteella suunnitellulla koesarjalla. Mukaan otettiin aluksi kaksi kuivikemateriaalia, turve ja kutterinlastu. Uuttosuhde on määritelmällisestikin kriittinen tulokselle pH-arvon konsentraatioon sidoksissa olevasta luonteesta johtuen. Suhteen laimentuessa (1:2–1:8) pH-tulos nousi (P<0,001). Materiaalin ja uuttosuhteen välillä näkyi yhdysvaikutustakin (P<0,05), mutta suhteen päävaikutus oli havaittavissa määrin samansuuntainen molemmilla materiaaleilla. Uuttoajoilla (20–120 min) ei ollut merkitsevää päävaikutusta pH-tuloksiin. Aika vaikutti eri materiaaleilla jossain määrin eri tavalla, ja kutterinlastun tulokset olivat jokseenkin samat eri ajoilla, mutta turpeen pH-tulos oli pidemmillä uuttoajoilla hiukan matalampi (P<0,05). Joistakin materiaaleista siis voi happamuuteen vaikuttavien ainesten liukenemista tapahtua enemmän pidemmässä uutossa, mutta vaikutus on vähäinen, ja voidaan todeta, että materiaalien erot pH:ssa saadaan näkyviin 20 minuutin uutolla.

Ilmastonmuutoksen hillinnän sosioekonomiset vaikutukset Etelä-Pohjanmaan maataloudessa

Anu Palomäki — 2024-04-05

Maataloudella on keskeinen rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa Etelä-Pohjanmaalla, koska merkittävä osa suomalaisesta ruoasta tuotetaan maakunnassa. Maatalouden suhteellisen suurista alueellisista päästöistä huolimatta toimialalla voidaan tehdä myös hiilinieluja tukevia toimia, joiden avulla merkittävä määrä hiilidioksidia sitoutuu takaisin maaperään. Hiilinieluja voidaan lisätä hyödyntämällä muun muassa oikeanlaisia viljelymenetelmiä ja -tekniikoita. Ilmastotoimiin kohdistuvilla tukitoimilla ja kannattavuuskysymyksillä on suuri vaikutus ilmastotavoitteiden saavuttamisessa, mutta kokonaiskuvaan vaikuttavat myös maatalousyrittäjien toimintakulttuuri, asenteet ja arvot. Tämä on tärkeä huomioida, sillä ilmastotoimilla saattaa olla sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia esimerkiksi maatilojen kannattavuuteen ja tiloihin kohdistuviin asenteisiin. Kirjallisuudessa näitä sosioekonomisia vaikutuksia alueellisessa kontekstissa on tutkittu vasta hyvin vähän. Tämän esityksen tarkoituksena on taustoittaa eteläpohjalaisten viljelijöiden kokemuksia ilmastotoimista. Kartoitusta varten kerättiin aineisto hankkeissa tuotetusta aineistosta sekä viljelijöiltä, jotka ovat toimineet Tulevaisuuden ilmastoviisas maataloustuotanto Etelä-Pohjanmaalla (TIME) ja Ilmastosoturit -hankkeiden pilottitiloina. Aineiston pohjalta analysoitiin ilmastonmuutoksen hillintään liittyvien maatalouden toimien sosioekonomisia vaikutuksia alueella. Tulosten perusteella on laadittu suositukset jatkotutkimukseen sekä ilmastotoimien kielteisten sosioekonomisten vaikutusten vähentämiseen.

Motivaatio ja voimaantuminen yrittäjyys- ja johtamisosaamisen kehittämisen kulmakivinä

Kati Partanen — 2024-04-05

Agrologeja kouluttavat ammattikorkeakoulut tarttuivat yrittäjyysosaamisen kehittämishaasteeseen uudesta näkökulmasta, kun talous- ja johtamiskoulutusta pyrittiin järjestämään ennen kaikkea heille, jotka eivät yleensä osallistu niihin. Osaava farmari -hankkeessa pilotoitiin talous- ja johtamiskoulutuksia, joiden toteutustapoina oli niin lähi-, hybridi, etä- kuin virtuaalitoteutuksia. Koulutusten suunnittelussa yhdistettiin ammattikorkeakoulujen kokemukset sekä tutkimustieto erityisesti motivaation merkityksestä. Myös voimaantumisen merkitystä tarkasteltiin: saadaanko maatalousyrittäjille luotua tunne talouden ja johtamisen hallinnasta? Merkittävää on myös osallisuus ja kumppanuus: koulutukseen osallistuvan tulee tuntea itsensä tasavertaiseksi oman tilanteensa asiantuntijaksi siinä missä kurssin opettaja on talouden ja johtamisen asiantuntija ja johtaa työskentelyä valmentavalla otteella. On tärkeää, että koulutukseen osallistuvien kiinnostuksen kohteet, kokemukset ja tavoitteet kohtaavat oppimissisällön kanssa. Osaava farmari -hankkeessa järjestettyjä koulutuksia arvioitiin paitsi osallistujapalautteen perusteella, myös mystery shopper -menetelmällä. Ammattikorkeakoulujen ja sidosryhmien välinen yhteistyö on tärkeää. Sen avulla saadaan kehitettyä uusia toimintamalleja, monistettua hyviä käytänteitä ja jaettua asiantuntijuutta tehokkaasti. Osaava farmari -hanketta rahoitti opetus- ja kulttuuriministeriö.

Kehittyvien kotieläinyritysten johtamisen haasteet ja mahdollisuudet

Leena Rantamäki-Lahtinen — 2024-04-05

Suomalaisen kotieläintuotannon rakenne ja toimintaympäristö muuttuvat nopeasti. Innovaatioiden ja hyvien käytäntöjen käyttöönotto sekä kotieläinyritysten ammattitaitoinen johtaminen voivat parantaa niiden suorituskykyä taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristön kestävyyden näkökulmasta. Yrittäjän ja yrityksen tavoitteet määrittelevät sen, miten tilaa kehitetään ja suorituskykyä voidaan parantaa. Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan seurantaa ja tarvittaessa toimintatapojen muuttamista. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä ovat kehittyneiden kotieläinyritysten keskeiset tavoitteet ja haasteet. Toisena tavoitteena oli kuvata, millaisia päätöksenteon, liikkeenjohdon ja riskinhallinnan välineitä ja työkaluja kotieläintiloilla hyödynnetään. Aineistona käytettiin syksyllä 2023 tehtyä kyselyä (N = 168). Kotieläinyrittäjien tavoitteissa korostuivat toimeentulon turvaaminen, eläinten ja ihmisten hyvinvointi. Useimmat kotieläinyrittäjät kokivat onnistuneensa eläinten hyvinvoinnin sekä työntekijöiden hyvinvoinnin turvaamisessa hyvin. Noin puolet koki saavuttaneensa hyvän taloudellisen tilanteen yrityksessään. Alle kolmasosa yrittäjistä koki oman työhyvinvointinsa olevan hyvä. Talousjohtamisen ja riskienhallinnan työkalujen käytössä oli eroja vastaajien kesken. Yleisimmin käytettyjä talousjohtamisen työkaluja olivat hintatason sekä panos- ja tuotemarkkinoiden seuraaminen ja hankintojen kilpailutus. Myös maksuvalmiutta ja toteutuneita kustannuksia seurattiin monissa kotieläinyrityksissä. Riskienhallinnan työkaluista tärkeimmät olivat tuotannon keskeytysvakuutus ja eläintautien vahinkoja korvaava vakuutus. Tulosten perusteella taloushallinnan työkalujen käyttö korreloi riskienhallinnan työkalujen käytön ja tilakoon kanssa. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella johtamisen ja riskienhallinnan työkalujen käytettävyyttä tulisi kehittää, jotta ne palvelisivat nykyistä paremmin kehittyvien kotieläinyritysten päätöksenteon tukena.

Kustannusten hallinta olennainen osa maitotilayrityksen johtamista

Matti Ryhänen — 2024-04-05

Tämän artikkelin tavoitteena on selvittää miten maitotilayrittäjät seuraavat kustannuksia, miten he pyrkivät hallitsemaan kustannuksia ja mitä tukea he kaipaavat sidosryhmiltä kustannusten hallintaan. Aineisto hankittiin kirjallisuudesta, Forms-kyselyllä ja kolmesta työpajasta. Työpajat järjestettiin Seinäjoella, Lapinlahdella ja Riihimäellä. Työpajoihin osallistui 24 maitotilayrittäjää, jotka aikovat kehittää yritystoimintaansa lähitulevaisuudessa ja 24 sidosryhmien edustajaa, jotka tulivat neuvontaorganisaatioista, pankeista ja meijereistä. Työpajatyöskentelyn aluksi esitettiin Forms-kyselyn tulokset ja kustannusten hallinnan viitekehys. Työpajoissa maitotilayrittäjät ja sidosryhmien edustajat kertoivat käsityksiään ja näkemyksiään kustannusten hallinnasta vuorovaikutteisesti, mikä syvensi tiedon tuottamista. Työpajatyöskentely nauhoitettiin, nauhoitteet litteroitiin ja analysoitiin. Aineistoa käsiteltiin tavoiteasetannan pohjalta ja osin aineistolähtöisesti. Tulkinta tehtiin aiheperusteisesti. Meijeri päättää raakamaidon hinnoittelun ja laatukriteerit. Kun tuotetta ei voi erilaistaa, kustannusten hallinta on olennainen osa maitotilayrityksen johtamista. Kustannusten hallinta edellyttää hyvää tuottavuutta eli panosten muuntamista tehokkaasti tuotokseksi. Kustannustehokas tuottavuuden kasvattaminen on tärkeä maitotilayrittäjän käytössä oleva keino pienentää maitolitran tuotantokustannusta. Työpajatulosten mukaan pääosa maitotilayrittäjistä tarkastelee talouttaan lähinnä rahan riittävyyden näkökulmasta. Kustannusten seuranta- ja kannattavuusnäkökulmat jäävät sitä vähemmälle huomiolle. Lypsylehmien ruokinnassa ja peltojen viljelyssä nähdään eniten mahdollisuuksia pienentää maitolitran tuotantokustannusta. Pitkävaikutteisten panosten kustannusvaikutusten hahmottaminen on osalle maitotilayrittäjistä haasteellista. Hyvän tietojärjestelmän tarve ja merkitys kustannusten hallinnassa tiedostetaan. Silti systemaattinen tietojen keruu ja hyödyntäminen sekä suunnittelu- ja tarkkailulaskennan käyttö on vähäistä. Kustannuksia pyritään hallitsemaan tulevaisuudessa tietojärjestelmän hyödyntämisellä, tuottavuutta kasvattamalla ja ydinosaamiseen panostamalla. Uudet toimintamallit mahdollistavat optimaalisen yrityskoon ja konekaluston hankinnan sekä yksikkökustannusten pienentämisen. Yhteistyöllä parannetaan resurssien ja osaamisen saatavuutta, lisätään tuottavuutta ja pienennetään yksikkökustannusta. Yhteistyön haasteena on löytää kumppaneita, joilla on yhtenevät arvot ja tavoitteet. Maitotilayrittäjät kaipaavat sidosryhmiltä tukea luotettavien tietojen hankinnassa, kustannusten hallinnan sparrauksessa ja tulosten tulkinnassa. Tärkeänä pidetään asiantuntijoiden kykyä tunnistaa tulevaisuuden haasteita ja auttaa maitotilayrittäjää muodostamaan oikea käsitys yritystoiminnan kehittämisedellytyksistä, etenkin isoja investointeja suunniteltaessa.

Path planning in advance to help with agricultural emissions and time management

Konsta Sarvela — 2024-04-05

Regardless of the job, the saying 'well planned is half done' holds true. It is well known that in Finland, the agricultural season in spring and autumn is short and there is no extra time to spare. Therefore, it is good to prepare and plan the work in advance. Autopilot has been available for work machines for about ten years, but route planning programs are just making their entrance. Autopilot in itself does not save time unless it is more precise than a human or follows a faster route. With RTK correction, centimeter-accurate steering is achieved, which eliminates overlapping driving, but the routes can still be suboptimal. In the Smart Agriculture project in Tarvaala, we compared how much time is saved by pre-optimized driving routes compared to manually driven ones. The routes were created in the spring, outside the season, and on the conventional side, the same paths as always were driven, meaning the longest possible swath. The work phase was sowing and fertilization, and the plot was a rectangular 8-hectare block belonging to the project. The work phases were recorded in a task file, and from both halves, all breaks over 30 seconds, which we assumed were due to human reasons such as breaks and machine checks, were removed. The experiment revealed that the time saved by pre-created routes was 17% compared to the traditional way of driving. The field was familiar to the driver in advance. Even if one considers the time spent creating the routes, about 10 minutes, the savings are regained the following year when the routes do not change, as long as the field remains the same shape. Different routes can, of course, be created for different work phases, such as sowing routes at a 45-degree angle to the sowing tillage. Temporal savings also bring other benefits such as lower emissions through reduced total consumption and improved driver well-being through reduced working hours.

Kanalle lähitoukkaa

Tiina Siimekselä — 2024-04-05

Tarve eläinperäisen lisävalkuaisen saannille omalta tilalta tai lähialueelta on suuri siipikarjan ja sian rehuissa yleisesti käytettävien kalajauhon ja luomusoijan kohonneiden hintojen, käyttörajoitusten sekä saantivaikeuksien takia. Haasteet ovat erityisen suuret luomutuotannossa. Hyönteisiä ei tällä hetkellä voi sertifioida luomuksi, mutta sertifioinnin mahdollistava lainsäädäntö on valmisteilla. Valkuaisomavaraisuuden lisäksi hyönteistuotannon avulla voidaan parantaa myös lannoiteomavaraisuutta, sillä tuotannon sivuvirtana syntyvä toukanpuru eli frassi on ensiluokkaista lannoitetta. Tutkimusten mukaan mustasotilaskärpäsen (Hermetia illucens) toukka sopii erinomaisen hyvin siipikarjan rehuksi. Esimerkiksi kananpoikien varhaisen vaiheen kasvua voidaan parantaa lisäämällä niiden rehuun 3–10% Hermetiaa. Munituskanoilla soija on voitu korvata kokonaan mustasotilaskärpäsen proteiinilla ja rasvalla ja broilerin rehusta on korvattu kalajauhoa mustasotilaskärpäsellä aina 15%:iin asti ilman syönnin ja kasvun heikkenemistä. Hyönteistä sisältävä rehu tuottaa eläimelle terveyshyötyjä. Mustasotilaskärpäsen rasvan runsas lauriinihappo vähentää suoliston enterobakteereja, kuten kolibakteereja. Kitiini ja sen pilkkoutumistuotteet parantavat suoliston mikrobistoa. Mustasotilaskärpänen sisältää myös bakteereja tappavia peptidejä ja sen proteiinit ja kitiini voimistavat eläinten luontaista immuunijärjestelmää. Kokeellisissa infektioissa 3–10%:n hyönteislisä on vähentänyt sairastavuutta ja kuolleisuutta. Hyönteisrehun immuniteettia voimistava ja sairastavuutta vähentävä vaikutus voi vähentää antibioottien tarvetta ja pienentää riskiä uusien antibioottiresistenssien bakteerikantojen kehittymiseen kotieläintuotannon yhteydessä. Luomutuotannossa, jossa eläimet ovat osan ajastaan ulkona eikä antibiootteja käytetä, taudinvastustuskyvyn vahvistaminen on erityisen tarpeen. Kanalle lähitoukkaa -hankkeen tavoitteena on parantaa siipikarja- ja sikatilojen valkuaisomavaraisuutta, huoltovarmuutta ja kriisinkestävyyttä korvaamalla tuontivalkuaista hyönteisproteiinilla. Hankkeessa tuotetaan ja pilotoidaan maatilamittakaavaan sopiva, skaalattava ja yleistettävä toimintamalli hyönteistoukan ja sen proteiinirikasteen tuotantoon. Toimintamalli kattaa tiedon laitteista ja menetelmistä mustasotilaskärpäsen proteiinin tuottamiseen sekä yleistettävissä olevat laskentatyökalut hyönteistuotannon tilakohtaisten kannattavuuslaskelmien laatimiseen. Hankkeessa hyödynnetään maatilan omia kasvisivuvirtoja toukkien rehuina. Alustavien tulosten mukaan viljojen lajittelun sivuvirta sopii Hermetian toukkien rehuiksi. Hankkeessa testataan parasta tapaa koostaa kasvatusmassa, sillä kasvatusalustan rakenne on olennaisen tärkeä toukkien kasvun optimoinnin kannalta. Kanalle lähitoukkaa -hanke on Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020 rahoittama maaseudun innovaatioryhmä (EIP) hanke. Sen toteuttavat Luonnonvarakeskus (Luke), Jyväskylän ammattikorkeakoulu Oy (Jamk) ja Kaistin tila Oy.

Maan viljavuusfosforipitoisuus vaikuttaa ohran satoon fosforilannoitusta voimakkaammin

Maarit Termonen — 2024-04-05

Fosforin (P) lannoituskokeita on tyypillisesti tehty koeasetelmalla, jossa P-lannoittamatonta koejäsentä verrataan erisuuruisiin P-lannoituksiin viljavuus-P-luokaltaan tasaisella koealueella. Ohran tiedetään hyötyvän P-lannoituksesta säilörehunurmia enemmän matalissa viljavuus-P-luokissa. Eri peltolohkoilla tehtyjä eri kasvilajien kokeita ei kuitenkaan voi verrata toisiinsa tilastollisesti, eikä tutkimustietoa maan P-luokan ja lannoitefosforin yhdysvaikutuksesta juurikaan ole. Tässä kokeessa haluttiin selvittää maan viljavuus-P-luokan vaikutusta satotasoon, sadon laatuun ja P-pitoisuuteen sekä P-taseeseen. Lisäksi tutkittiin maan P-luokan ja P-lannoituksen välistä mahdollista yhdysvaikutusta. Koe toteutettiin osana Makera-rahoitteista (MMM) FOMARE-hanketta. Kenttäkoe toteutettiin v. 2020–2023 Luke Maaningalla tutkimuskentällä, jossa matalan viljavuus-P:n (runsasmultainen hiesusavi, vilj.-P keskimäärin 5,3 mg l^-1) lohkolle on luotu kolmena toistona keskimääräisen (vilj.-P 13,6 mg l^-1) ja korkean (vilj.-P 22,9 mg l^-1) P-luokan pääruudut kaksoissuperfosfaattilannoituksella vuosina 2017–2018. Kokeessa oli mukana sekä puitava ohra että säilörehunurmi. Tässä raportoidaan ohratulokset. Osaruutuna toteutettiin P-lannoitukset 0, 10, 20 ja 40 kg P ha^-1 ohran kylvön yhteydessä. Ohra reagoi selvästi maan P-luokkaan. Korkeimmassa P-luokassa saatiin suurempia jyväsatoja riippumatta kylvön yhteydessä annetun P-lannoituksen määrästä, vaikka erot eivät aina olleet tilastollisesti merkitseviä. Fosforilannoitus lisäsi jyväsatoa matalimmassa P-luokassa. Viljavuus-P laski kokeen aikana matalassa P-luokassa keskimäärin 0,3 mg l^-1, keskimääräisessä luokassa 2,7 mg l^-1 ja korkeassa luokassa 5,4 mg l^-1. Koko koejakson aikana 40 kg P ha^-1 lannoituksella viljavuus-P aleni vähemmän kuin muilla lannoituksilla. Karjatiloilla, joilla tyypillisesti on nurmikierrossa mukana ohraa, ohran nurmesta poikkeava fosforintarve on syytä ottaa huomioon.

Nautojen juomiskäyttäytymistä ja vedenkulutusta mittaavat teknologiat ja niiden sovellutukset – kirjallisuuskatsaus

Leena Tuomisto — 2024-04-05

Kotieläinten automaattinen monitorointi teknologiaa käyttäen mahdollistaa eläinten terveyden ja tuotannon parantamisen sekä työn tehostamisen. Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, millaista edistyksellistä teknologiaa on saatavilla nautojen yksilökohtaisen vedenkulutuksen ja juomiskäyttäytymisen mittaamiseen sekä miten kyseistä teknologiaa voidaan hyödyntää tai on hyödynnetty nautojen tuotannon, terveyden ja hyvinvoinnin valvonnassa. Vaakavesikuppiin ja eläimen RFID-tunnistukseen perustuvaa kaupallista teknologiaa on saatavilla useilta valmistajilta (esim. Hokofarm Group, Intergado, Vytelle). Tämä teknologia mittaa juomiskäyttäytymistä ja vedenkulutusta hyvin luotettavasti, mutta on kallista käytännön maatiloille. Kiihtyvyysanturit yksinään tai yhdistettyinä painesensoriin (RumiWatch) eivät mittaa juomiskäyttäytymistä luotettavasti, vaikka toimivat syömiskäyttäytymisen mittaamisessa hyvin. Reaaliaikainen paikannusjärjestelmä (RTLS) ja RFID-teknologia (yksinään käytettynä) antavat tietoa eläimen juomakupilla oleskelusta, mutta eivät kerro itse juomisesta tai vedenkulutuksesta. Etäluettavat vedenvirtausmittarit mittaavat vedenkulutusta ryhmätasolla. Prototyyppilaitteistoissa tai tutkimusta varten rakennetuissa mittausasemissa on usein yhdistetty useita teknologioita (RFID-tunnistus, vedenvirtausmittarit, valokennoteknologia ja/tai konenäkö). Nämä mittauslaitteistot ovat antaneet vaihtelevan tarkkaa tietoa eläinten juomiskäyttäytymisestä ja/tai vedenkulutuksesta. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että naudan sairastuessa kliinisesti tai subkliinisesti sen juomiskäyttäytyminen muuttuu (kesto tai frekvenssi). Näitä muutoksia ovat aiheuttaneet esimerkiksi hengitystietulehdus lihanaudoilla, ontuminen, subkliininen hypokalsemia, subkliininen ketoosi, kliininen ja subkliininen utaretulehdus lypsylehmillä sekä vasikkaripuli. Joissain tutkimuksissa sairastuminen on vaikuttanut jopa vedenkulutukseen. Siten tieto eläimen juomiskäyttäytymisessä ja/tai vedenkulutuksessa tapahtuneesta muutoksesta, mahdollisesti yhdistettynä muuhun eläimestä saatavaan tietoon, voisi toimia merkkinä eläimen sairastumisesta tai hyvinvoinnin vaarantumisesta ja olla pohjana varhaiselle varoitussignaalijärjestelmälle tai osana sitä. Nautojen vedenkulutusta ja juomiskäyttäytymistä ei käytetä laajamittaisesti nautojen terveyden ja tuotannon seurannassa. Osaltaan syynä on puute kohtuuhintaisista maatilakäyttöön soveltuvista juomavesilaitteistoista, jotka pystyvät eläinkohtaiseen automaattiseen mittaukseen. Nautojen vedenkulutuksen ja juomiskäyttäytymisen mittaamisella olisi useita mahdollisia sovellutuksia. Esimerkiksi muutokset vedenkulutuksessa voisivat kertoa häiriöistä juomavesilaitteiston toiminnassa tai veden laadussa. Laiduntavien eläinten vedenkulutuksen etäseuranta voisi pienentää eläinten valvontaan kuluvaa työmäärää. Yksilökohtaisen tiedon avulla erityistä huomiota tarvitsevien eläinten tunnistaminen voisi helpottua.

Viljelijän datavaraston liittäminen maatalouden data-avaruuteen

Samu Vesiluoma — 2024-04-05

Tässä tutkimuksessa esitellään Jyväskylän ammattikorkeakoulun Biotalouskampuksen Älymaatila -kehittämishankkeessa (2021–2023) kehitetty Viljelijän datavarasto ja sen liittäminen maatalouden data-avaruuteen Tritom-palvelun avulla. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia Viljelijän datavaraston liittämistä yhtenäiseen maatalouden data-avaruuteen ja todistaa tiedonsiirron onnistuminen kahden eri datalähteen välillä. Tutkimuksessa todettiin, että Viljelijän datavaraston liittäminen data-avaruuteen Tritom-palvelun avulla oli onnistunut. Datansiirto demonstroitiin kahdessa demossa, joissa Yield Systemsin satoennustedataa visualisoitiin datavaraston tarjoamalla karttapohjalla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että maatalouden data-avaruus avaa uusia mahdollisuuksia maataloudelle, kuten datan arvonluonti, innovaatiot, päätöksenteko, optimointi ja kaupankäynti. Datan jakaminen ja yhdistäminen eri toimijoiden ja alustojen kanssa lisää datan arvoa ja mahdollistaa uusia yhteistyömuotoja. Tutkimuksessa todettiin myös, että maatalousalan yritysten liittyminen datan välityspalveluihin, kuten Tritomiin, on erityisen tärkeää maatalouden data-avaruuden hyödyntämisen kannalta. Kunnollista data-avaruutta ei voi rakentaa, jos yritykset ja maanviljelijät eivät halua jakaa dataansa.

Taloudelliset tekijät avainasemassa porsaiden hännänpurennan ehkäisyssä

Minna Väre — 2024-04-08

Hännänpurennalla on merkittävä vaikutus sikojen terveyteen ja hyvinvointiin ja sitä kautta tuotettavien ruhojen laatuun. Lihasikojen lisäksi myös välitysporsaille on olemassa tietyt laatukriteerit ja hännänpurennasta aiheutuneet vauriot voivat aiheuttaa porsaan ostohintaan tehtävän häntävähennyksen. Hännänpurenta vaikuttaakin tuotannon kannattavuuteen ja kilpailukykyyn paitsi lihasikaloissa, myös välikasvatuksessa. Maatilatalouden kehittämisrahaston rahoittaman hankkeen ”Ehjä häntä kertoo sian kokonaishyvinvoinnista” (EHJÄ) tavoitteena on mm. tuottaa lisää tietoa hännänpurennasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä porsaiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi erityisesti välikasvatusvaiheessa. Vuonna 2022 tehdyissä kymmenessä tilahaastattelussa kerättiin tietoa hännänpurennan riskitekijöistä, taloudellisista vaikutuksista sekä parhaiten motivoivista kannustimista hännänpurennan vähentämiseksi välikasvatuksessa. Lisäksi selvitettiin, miten haastatellut tuottajat ja eläintenhoitajat reagoivat hännänpurentaan välikasvatuksessa. Haastattelujen perusteella välikasvattamojen tuottajat ja eläintenhoitajat pääsääntöisesti sekä tunnistavat hännänpurennan ja sen riskitekijät, että tietävät miten ehkäistä ja hallita hännänpurentaa sikalassa. Eniten hännänpurennan riskiä lisäsivät haastateltujen mielestä muutokset olosuhteissa tai ruokinnassa sekä tilanpuute erityisesti kasvatusvaiheen loppupuolella. Äkillisiä olosuhde-muutoksia voivat aiheuttaa esim. lämpötilan vaihtelut keväällä ja syksyllä sekä ilmastoinnin ja ruokintalaitteen toimintahäiriöt. Hännänpurennan hallinnassa olennaista onkin jatkuva olosuhteiden sekä porsaiden tarkkailu. Ongelmien ilmetessä tärkeää on myös nopea reagointi esimerkiksi tarjoamalla porsaille lisää virikkeitä. Samoin purija tai purtu porsas pitää tarvittaessa eristää ja purtu porsas lääkitä. Sikalan olosuhteiden seurannassa apuna ovat erilaiset automaattiset hälytys- ja seurantajärjestelmät. Käytetyn teknologian osalta korostuvat toimintavarmuus sekä huollon ja korjausten merkitys. Kaikki haastatteluihin osallistuneet olivat erittäin tai melko motivoituneita puuttumaan hännänpurentaan omalla tilallaan. Hännänpurennan ehkäisyyn motivoivat ennen kaikkea sikojen terveys ja hyvinvointi sekä halu tuottaa laadukkaita porsaita. Sikalan olosuhteiden ja sikojen hyvinvoinnin parantaminen ovat kuitenkin riippuvaisia tilan taloudellisista resursseista. Tähän vaikuttavat sianlihantuotannon kannattavuuden lisäksi erilaiset taloudelliset kannustimet, kuten hännänpurennan ehkäisytoimenpiteistä maksettava hyvinvointikorvaus sekä ehjistä hännistä saatava parempi hinta. Nyt kerättyjen havaintojen avulla voidaan edelleen kehittää toimenpiteitä sekä kannustimia hännänpurentariskin pienentämiseksi porsaiden välikasvatusvaiheessa.