Hevostarhojen valumavesien puhdistaminen
Avainsanat:
ferrisulfaatti, fosforikuormitus, hevonen, jaloittelutarhat, vesien puhdistus, vesistökuormitusAbstrakti
Hevostarhojen valumavesistä on mitattu toisinaan jopa yhtä suuria fosforipitoisuuksia kuin haja-asutuksen
puhdistamattomista jätevesistä. Tarhoista valumavesiin joutuvan fosforin määrä onkin hevosta kohden
samaa suurusluokkaa kuin yhden asukkaan vuotuinen jätevesien fosforimäärä. Viime vuosina hevosten
sekä niiden tarhojen määrä ovat kasvaneet. Siten tarhojen suunnitteluun ja rakentamiseen sekä
valumavesien käsittelyyn tulee kiinnittää huomiota.
Ypäjän Hevosopistolla sijaitsevan B-pihaton tarhan (0,5 ha) yhteyteen rakennettiin syksyllä 2003
valumavesien käsittelyä varten ferrisulfaattiannostelu, laskeutusallas ja hiekkasuodin. Kemikaalin
annostelu tapahtuu virtaavaan veteen liotussuppilosta. Muovikaivoon asennettuun annostelijaan mahtuu
kerralla noin 20 kg Ferix-3:a. Rakeinen kemikaali liukenee veteen virtaaman mukaan (noin 1:10000).
Kemikaalilla saostettu vesi johdetaan putkea (D110 mm) pitkin laskeutusaltaaseen (100 m2), jonka
yhdessä luiskassa on hiekkasuodatin. Ensimmäisen seurantavuoden tulosten mukaan puhdistamo poisti
valumaveden liuenneesta fosforista 95 %, kokonaisfosforista 82 % ja kokonaistypestä 62 %. Myös
ulosteesta peräisin olevien mikrobien tiheydet valumavedessä pienenivät puhdistamossa. Vuoden 2007
alusta lähtien tarha ei ole ollut talvikäytössä, mutta kuormitusseurantaa on edelleen jatkettu EquineLifehankkeen
puitteissa.
Hevosopisto Oy:llä Ypäjällä vuonna 2007 alussa käyttöön otetun D-pihaton kolmen tarhan (1,2 ha)
vedet käsitellään kemiallisen saostuksen ja laskeutusaltaan avulla. Puhdistamossa Ferix-3-kemikaali
liukenee verkkosuppilosta ojaveteen v-padon yhteydessä. Vastaavanlainen annosteluautomaatti on
toiminut lupaavasti myös peltovesien saostuksessa jopa 100 l/s virtaamiin asti.
Kuuman Hevoset/Alivio Oy:n islanninhevostallilla Jokioisilla testattiin hakkeen käyttöä
hevostarhan pinnoitteena. Neljän tarhan alue (76 m x 50 m) salaojitettiin poikittaissuuntaisesti 9,5 metrin
jaolla. Reunimmaisiin tarhoihin levitettiin 20 cm haketta saven päälle. Hakkeen sekaan sekoitettiin 160 kg
rakennuskalkkia. Keskimmäisiin tarhoihin asennettiin suodatinkangas, jonka päälle levitettiin 10 cm:n
kerros soraa ja soran päälle 10 cm:n kerros haketta, johon sekoitettiin 160 kg ferrisulfaattia (Ferix-3).
Kussakin tarhassa on ollut keskimäärin 3–4 hevosta 11 tuntia vuorokaudessa ympäri vuoden. Eri
käsittelyjen salaojavedet johdettiin omiin näytteenottokaivoihin, joista vesinäytteitä otettiin
valumahuippujen aikana. Sekä liuenneen että kokonaisfosforin pitoisuudet ovat kahden seurantavuoden
aikana olleet ferrisulfaatilla käsitellyn alueen salaojavesissä noin puolet rakennuskalkilla käsitellyltä
alueelta tulleiden vesien pitoisuuksista.
Fosforin saostus ferrisulfaatilla on osoittautunut kustannustehokkaaksi menetelmäksi hevosten
tarhavesien puhdistuksessa. Jatkossa on vielä selvitettävä tarhojen pintakerroksessa käytettävien
kemikaalien sopivia annosmääriä niiden happamoittavan vaikutuksen vuoksi.
