Viherlannoitusnurmella nopeaan sokerijuurikkaan kasvuun

Författare

• Hanne Riski
• Marja Turakainen
• Susanna Muurinen Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskus, Toivonlinnantie 518, 21500 Piikkiö

DOI: https://doi.org/10.33354/smst.76912

Nyckelord:

sokerijuurikas, viherlannoitus, sato, SPAD, liukoinen typpi, pintamaan vedenjohtavuus

Abstract

Suomessa sokerijuurikasta viljellään juurikas-vilja -viljelykierrossa tai ilman viljelykiertoa. Karjattomilla
tiloilla nurmen sijoittaminen viljelykiertoon koetaan ongelmaksi. Ratkaisuna voisi olla
nurmikierron järjestäminen viherlannoitusnurmen avulla.
Kokeen tavoitteena oli selvittää yksivuotisen timotei-apila –nurmen viherlannoitusvaikutusta
sokerijuurikkaan sadon määrään ja sen laatuun sekä maan kasvukuntoon. Viherlannoitusnurmi oli
perustettu vuonna 2007 Tenholaan tilakokeena. Verranteena toimi tavallisessa viljelyssä ollut
lohko, jossa edellisvuonna oli kasvanut mallasohra. Molemmat koelohkot jaettiin kahteen kaistaan,
joille annettiin kylvön yhteydessä joko 90 kg N/ha tai 120 kg N/ha. Kaistoista tehtiin taimettumis-
ja peittävyyshavainnnot sekä seurattiin typen riittävyyttä lehtivihreämittauksilla. Lisäksi
maan kuntoa arvioitiin kuoppatestin avulla sekä mittaamalla pintamaan vedenjohtavuus. Viherlannoituksen
vaikutusta tuholaisvioituksiin havainnoitiin eri siemenkäsittelyillä. Kasvustosta havainnoitiin
Ramularia- lehtilaikkutaudin vioitusmäärä. Juurisadon määrä ja sokeri-, aminotyppi-,
kalium- ja natriumpitoisuus sekä saanto-% määritettiin lopullisesta sadosta.
Taimettuminen oli nopeampaa ja tasaisempaa viherlannoituslohkolla kuin tavallisella lohkolla
samoin kuin myös kasvuston peittävyys oli suurempi. SPAD-arvot olivat viherlannoituslohkolla
koko kasvukauden korkeammat kuin ilman viherlannoitusta olleella lohkolla. Mineraalitypen
määrä kasvukaudella oli viherlannoituslohkolla 70 kg/ha ja tavallisella 56 kg/ha. Lehtivihreämittaustuloksista
ja liukoisen typen pitoisuudesta voidaan päätellä, että viherlannoitus lisäsi kasveille
käyttökelpoisen typen määrää kasvukauden aikana. Viherlannoitus tuotti alhaisemmalla typpilannoituksella
4500 kg/ha ja korkeammalla typpilannoituksella 9800 kg/ha korkeammman juurisadon
kuin tavallinen lannoitus. Ramularia lehtilaikkutautia esiintyi huomattavasti vähemmän viherlannoituslohkolla.
Tuloksista voidaan päätellä, että yksivuotinen viherlannoitus soveltuu hyvin sokerijuurikkaan
viljelykiertoon ja se hyötyy viherlannoituksesta. Juurikkaalla saadaan merkittävä sadonlisäys, kun
maan typpitaloutta parannetaan viherlannoitusnurmella. Toisaaltaan viherlannoituksella on edullinen
vaikutus maan kasvukuntoon. Ramularian torjunnan tarve vähenee.