Viljan Fusarium-tartunta ja -toksiinit 2005-2006
Nyckelord:
Fusarium, mykotoksiinit, trikotekeeni, tsearalenoni, viljaAbstract
Tavoitteena oli selvittää vuosina 2005-2006 suomalaista viljaa tartuttava Fusarium-lajisto sekä sen
muodostamat mykotoksiinit. Edellinen kattavampi Fusarium-tutkimus suomalaisesta viljasta on
peräisin 1970-luvun lopulta ja viljelyssä on tapahtunut sen jälkeen voimakkaita muutoksia, myös
olosuhteet vaikuttavat muuttuneen jonkin verran. Kuivattuja, lajittelemattomia viljanäytteitä hankittiin
joka puolelta maata 2005 224 ja 2006 164, joista kaikista tehtiin Fusarium-määritykset
maljakasvatuksin. Trikotekeeni- ja tsearalenonimäärityksiä ei tehty kaikista näytteistä.
Tutkimusvuodet olivat hyvin erilaisia sääoloiltaan ja olosuhteet suosivat eri Fusarium-lajeja.
Fusarium- tartunta oli 2005 vuoden näytteissä homeiden kasvulle suotuisien olojen takia runsas.
Deoksinivalenolin (DON) muodostajat Fusarium culmorum ja F. graminearum olivat yleisempiä
ohralla ja kauralla, kevätvehnällä tartuntaa oli vähemmän. Syysviljanäytteitä tutkittiin vähän ja niissä
myös Fusarium-tartunta oli alhaisin. T2/HT-2 muodostajia F. sporotrichioides ja F. langsethiae
tavattiin runsaimmin kauranäytteistä, mutta myös jonkin verran ohralta. Alueellisesti lajit näyttivät
olevan runsaimpia Itä-Suomesta kerätyissä näytteissä.Vuoden 2006 kuivan kesän sadossa DON-muodostajia
oli niukemmin, sensijaan T2/HT-2 muodostajia ja F. poae-lajia oli runsaammin kuin
2005. Viimemainittuja, erityisesti F. langsethiae-lajia esiintyi varsin runsaana eräillä kauralajikkeilla.
Lajia voidaan tavata kaikilta viljoilta ja kaikilta viljanviljelyalueilta, mutta tartunta on yleisin ja
runsain kauralla. F. langsethiae on todettu pääasialliseksi trikotekeenitoksiinien tuottajaksi Norjassa ja
laji näyttää myös olevan tärkein T2/HT-2 toksiinien tuottaja suomalaisessa viljassa, ohralla esiintyy
myös samoja toksiineja tuottavaa F. sporotrichioides-lajia. Deoksinivalenolin tuottajista F. culmorum
on yleisempi ja runsaampi kuin F. graminearum. Nivalenolia (NIV) muodostava F. poae viihtyy
lämpimässä ja kuivassa, lajia esiintyy eniten kauralla.
EU on asettanut raja-arvoja DON:lle ja tsearalenonille prosessoimattomassa viljassa. Suurin sallittu
DON-pitoisuus prosessoimattomassa kaurassa on 1750 μg/kg ja muissa viljoissa 1250 μg/kg. Suurin
sallittu tsearalenonipitoisuus prosessoimattomassa viljassa on 100 μg/kg. Vuoden 2006 näytteistä ei
mitattu raja-arvon ylittäviä pitoisuuksia. Vuonna 2005 sekä ohrasta että syysvehnästä mitattiin
muutamia yli 1250 μg/kg ja kauralla yli 1750 μg/kg olevia DON-pitoisuuksia. Lisäksi yhden
rehuohranäytteen tsearalenonipitoisuus oli yli 100 μg/kg. NIV-pitoisuudet jäivät pääsääntöisesti alle
200 μg/kg tai sitä ei havaittu lainkaan. Molempina vuosina sekä ohrasta että kaurasta mitattiin yli 200
μg/kg ja kauralla muutamia yli 500 μg/kg olevia T-2/HT-2-pitoisuuksia. Positiivista oli se, että näitä
toksiineja ei havaittu lainkaan tai niiden yhteenlaskettu pitoisuus jäi alle 200 μg/kg n.75 %
analysoiduista näytteistä.
