PÄÄKIRJOITUKSESSA lehden uusi päätoimittaja Sanna Ryynänen pohtii sosiaalipedagogiikan oppihistorian miehisyyttä ja valkoisuutta sekä korkeakoulutuksen eriarvoisuuden rakenteita, jotka vinouttavat edelleen tieteen moniäänisyyttä. Kirjoitus haastaa käyttämään tutkijan ja opettajan valtaa tieteen moninaistamiseksi.  

TIEDEARTIKKELEISSA

Tuula Stenius ja Juli-Anna Aerila kuvaavat paljon huumoria käyttävien lasten eli hupailijoiden toimintaa ja rooleja varhaiskasvatusryhmissä. He esittelevät sekä hupailijan huumorin ilmenemistä että hupailijan vaikutusta ryhmään ja yhteisen huumorin rakentumista.

Kati Vapalahti, Laura Hokkanen ja Jatta Juhola tutkivat taide- ja luontotoimijoita osallisuuden tukijoina ja tunnistavat viisi taide- ja luontotoimijatyyppiä. He toteavat, että ymmärryksen lisääminen taide- ja luontolähtöisen työn mahdollisuuksista osallisuuden vahvistajana voi tarjota lähtökohtia laajemmalle työkäytäntöjen muutokselle sosiaali-, terveys- ja kasvatusalojen työssä.

KATSAUSTEKSTISSÄ Satu-Johanna Lattu, Heikki Moisio ja Eeva-Mari Miettinen tarkastelevat empatian roolia ja sen haasteita sosiaalialan työssä. He lähestyvät empatiaa kehitettävänä taitona, moniulotteisena kokemuksena ja maailmankatsomuksena, jolla on vaikutusta sosiaalityön laatuun ja työntekijän hyvinvointiin.

KÄYTÄNTÖKUVAUKSISSA

Pilvi Porkola, Suvi Salmenniemi ja Hanna Ylöstalo tarkastelevat, miten kuvittelua voi opettaa yliopistossa ja pohtivat käytäntöesimerkkien avulla taiteen piirissä kehitettyjen harjoitteiden soveltamista yhteiskuntatieteelliseen ajatteluun ja opetukseen.

Johanna Niemi ja Mai Salmenkangas esittelevät Poikien Talolla toteutettuja luovuuspajoja esimerkkinä taidelähtöisten menetelmien hyödyntämisestä sosiaalisessa nuorisotyössä.

KIRJA-ARVIOSSA Elina Nivala suosittelee Liisa Huhdan teosta Uupuneet nuoret pärjääjät näkymäksi nykylukiolaisten elämään ja nyky-yhteiskunnan tilaan.

PUHEENVUOROIHIN on ikuistettu kaksi vuonna 2022 järjestettyä Sosiaalipedagogiikan iltapäivä -tilaisuutta ja niissä äänessä ovat suomalaisen sosiaalipedagogiikan kaksi pioneeria.

Juha Hämäläinen muistelee oman tutkijauransa kautta suomalaisen sosiaalipedagogiikan rakentamista ja rakentumista sekä luo silmäyksen myös sosiaalipedagogiikan tulevaisuuteen.

Leena Kurki kertaa haastattelumuodossa omaa matkaansa sosiaalipedagogiikan parissa, kuvaa tutkimustyönsä perustoja ja vaikuttajia sekä tiivistää oman sosiaalipedagogisen ajattelunsa ytimen.

***

Julkaisun taitto: Ari Kuusisto