Sosiaalipedagogiikka

Planetaarinen sosiaalipedagogiikka ihmisenä kasvamisen ja yhteiskunnan uudistumisen vauhdittajana

2024-04-10T10:44:44+03:00

Sosiaalipedagogiikan tehtävänä on ollut tieteenalan varhaisvaiheista lähtien hyvinvoinnin mahdollisuuksien vaaliminen yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla. Nyky-yhteiskunnassa hyvinvointia pyritään parantamaan tavalla, joka ei tunnista ihmisen elämän perustavanlaatuista kytkeytymistä muuhun luontoon. Hyvinvoinnin tavoittelun tapojen muutostarpeesta on muodostumassa ihmiskunnan kohtalonkysymys, joka heijastuu myös sosiaalipedagogiikkaan. Sosiaalipedagogiikan nouseva ekososiaalinen suuntaus tunnistaa ekologisten ja sosiaalisten kysymysten yhteenkietoutumisen. Se etsii ratkaisuja kestävämmän elämäntavan rakentamiseen yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasojen lisäksi ihmiskunnan ja planeetan tasoilla. Tässä katsauksessa havainnollistamme Lapin ammattikorkeakoulun YAMK-ohjelman esimerkin kautta, miten planetaarinen sosiaalipedagogiikka avartaa sosiaalipedagogiikan tavoitteita ja käytäntöjä kohti eheämmän maailmayhteyden omaksumista, yhdessäluovaa oppimista ja planetaarisen toimijuuden vahvistamista. Esimerkkimme osoittaa, miten planetaarisen sosiaalipedagogiikan transformatiivisuus ilmenee käytännössä. Tietoon perustuvan oppimisen rinnalla korostuu suhteissa olemisen kokemuksia synnyttävä kontemplatiivinen, tietoisuustaitoja, aisteja ja kehollisuutta hyödyntävä oppiminen. Sen avulla yksilöitä ja yhteisöjä voidaan ohjata kokemukseen päivittäisen elämän tilallisista, ajallisista ja eettisistä kytkeytymisistä maailmaan, ja tukea heidän kasvuaan eheään maailmasuhteeseen ja tulevaisuuden toivoa vahvistavaan planetaariseen toimijuuteen.

Sosiaalipedagogiikka hyvinvoinnin ja kestävän elämän edistäjänä

2024-12-07T13:57:56+02:00

Ekososiaalisia kriisikertomuksia

2024-08-06T20:07:45+03:00

Sodan pauloissa: Militarismi suomalaisessa yhteiskunnassa (toim. Susanna Hast & Noora Kotilainen) on ajankohtainen ja varsin kattavasti eri tieteenalojen tutkimukseen perustuva kokoelmateos, joka tarjoaa kriittisiä näkökulmia militarismiin ja sen moninaisiin vaikutuksiin erityisesti suomalaisessa yhteiskunnassa. Kriittinen militarismitutkimus on jo vakiintunut tutkimusala Yhdysvalloissa ja muualla Euroopassa; Suomessa alan tutkimusta on tehty vasta vähän. Kirja on jaettu kolmeen pääosioon: Militarismi ja militarisaatio, Asevoimien normit ja sotilaallinen toiminta sekä Posthumaani sota ja arjen militarisaatio. Teoksessa on yhteensä 20 kirjoittajalta 18 esseetä, jotka käsittelevät muun muassa sotilaallisia instituutioita, asevoimien sukupuolinormeja ja arkielämän militarisaatiota, mutta myös militarismin, ympäristön, ihmisen ja toislajisten eläinten suhdetta. Kirjassa osoitetaan teoreettisten tarkasteluiden ja konkreettisten esimerkkien kautta, kuinka sotilaalliset arvot vaikuttavat syvästi yhteiskunnassamme, ei vain politiikassa vaan myös arjen käytännöissä ja tunteiden tasolla. Toimittajien mukaan kirjan tarkoituksena on tarjota militaristisille kehityskuluille myös vaihtoehtoisia näkökulmia ja herättää vuoropuhelua niin tutkijoiden kesken kuin laajemminkin yhteiskunnassa. Militarismin vaikutusten ymmärtäminen ja purkaminen on tärkeätä, kun halutaan löytää pedagogisia keinoja tukea sosiaalista integraatiota, yhteisöllisyyttä ja rauhaa erityisesti monimutkaisten sosiaalisten ja ekologisten kriisien ajassa.

"Kerro niille että me ollaan ihmisiä"

2024-06-13T17:26:10+03:00

Artikkeli käsittelee taiteen korkeakoulupedagogiikkaa, joka keskittyy vankiloissa tehtävään yhteisötaiteeseen – esimerkiksi kuvataiteeseen, musiikkiin tai esittäviin taiteisiin. Käytän myös lyhyempää muotoa vankilataide. Vankilataidetta pidetään
usein arvokkaana ja sille on yhteiskunnallista tilausta. Toimintakenttä on mielekkyydestään huolimatta taiteilijoille haasteellinen ja usein yksinäinen. Siksi myös vankilataiteen koulutuksen kehittäminen on tarpeen. Tutkimuskysymys on: millainen taiteen korkeakoulupedagogiikka antaa opiskelijoille valmiuksia vankiloissa tehtävään yhteisötaiteeseen? Artikkelin lähtökohta on useissa vankiloissa karttuneessa taiteilijan, taidepedagogin ja tutkijan kokemuksessani. Viitekehys sijoittuu yhteisötaiteen tutkimuksen ja taiteen korkeakoulupedagogiikan sekä sosiaalipedagogisten näkökulmien risteyskohtaan. Olen kerännyt aineiston osana laajempaa taiteellista toimintatutkimusta osallistuvalla havainnoinnilla sekä haastatteluilla. Analyysissa olen lähtenyt liikkeelle aineistolähtöisen laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Olen myös hyödyntänyt analyysissa suhteisuuden käsitettä. Tarkastelen aineistosta tunnistamiani teemoja: vankilataidekontekstin tuntemusta, yhteistä toimintaa ja vankilataiteen tekemisen ja opettamisen eettisiä kysymyksiä. Tulosten pohjalta esitän suosituksia, joita voi hyödyntää esimerkiksi erilaisissa yhteisötaiteen tutkintoon johtavissa ja täydentävissä korkeakoulutuksissa silloin, kun halutaan perehtyä vankilakontekstiin.

Luovuus, kaaos ja tavoitteet varhaiskasvatuksessa dialogisen kasvatuksen näkökulmasta

2024-04-12T13:08:36+03:00

Lasten luovaa potentiaalia voi pitää yhtenä edellytyksenä lasten mahdollisuuksille osallistua yhteisen kulttuurisen sisällön rakentamiseen. Varhaiskasvatuksessa oppimisympäristö vaikuttaa sekä lasten mahdollisuuksiin kasvaa luovaan potentiaaliinsa että ylipäätään lasten osallistumismahdollisuuksiin. Tässä artikkelissa tutkitaan lasten mitattujen luovien ajattelutaitojen eli luovan potentiaalin ja henkilöstön arvioiman oppimisympäristön välisiä yhteyksiä. Lasten luovia ajattelutaitoja tutkitaan The Thinking Creatively in Action and Movement -testillä (TCAM) ja henkilöstön arvioimaa oppimisympäristöä tutkitaan Oppimisympäristön arviointityökalulla. Tutkimus on osa Kehittävä palaute -tutkimus- ja kehittämisprojektia (Reunamo 2024). Tutkimukseen osallistui 280 lasta 23 päiväkodissa tai esiopetusryhmässä. TCAM-testin ja Oppimisympäristön arvioinnin välisiä yhteyksiä tutkittiin osittaiskorrelaatioilla. Oppimisympäristön muuttujista muodostettiin neljä summamuuttujaa Reunamon Orientaatioteorian mukaan eli Harmonia, Mahdollisuus, Tavoite ja Kaaos. Tulokset osoittavat, että lasten luovan potentiaalin ja Tavoite-muuttujan välillä on negatiivinen ja luovan potentiaalin ja Kaaos-muuttujan välillä positiivinen yhteys. Tulosten perusteella varhaiskasvatuksessa täytyy käydä arvokeskustelua siitä, mahdollistavatko varhaiskasvatuksen tavoitteet lasten aloitteiden huomioimisen sekä niihin vastaamisen vai ovatko tavoitteet päämääriä itsessään.

Kokemusasiantuntijoiden merkitys ammattikorkeakouluopetuksessa

2024-06-18T08:11:24+03:00

Kokemusasiantuntijoiden osallistuminen ammattikorkeakouluopetukseen on Suomessa melko yleistä mutta sattumanvaraista. Tutkimustieto aiheesta on niukkaa. Tämän laadullisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lehtoreiden näkemyksiä kokemusasiantuntijoiden ammattikorkeakouluopetukseen osallistumisen merkityksistä sekä tulkita näitä merkityksiä dialogisuuden näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalipedagoginen dialogisuuden näkökulma. Sisällönanalyysillä analysoitu tutkimusaineisto kerättiin kolmessa fokusryhmähaastattelussa, joihin osallistui yhteensä 12 sosiaali- ja terveysalan lehtoria yhdestä ammattikorkeakoulusta.

Kokemusasiantuntijoiden osallistumisella ammattikorkeakouluopetukseen oli lehtoreiden näkemysten mukaan merkitystä sekä henkilökohtaisella että pedagogisella tasolla. Henkilökohtaista merkitystä osallistumisella tunnistettiin olevan sekä opiskelijoille, opettajille että kokemusasiantuntijoille itselleen. Pedagogista merkitystä osallistumisella oli lehtoreiden näkökulmasta sekä opettajien kannalta opetukselle että opiskelijoiden kannalta oppimiselle. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kokemusasiantuntijoiden osallistuminen sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakouluopetukseen on merkityksellistä tulevien ammattilaisten sisällöllisen osaamisen ja eettisen osaamisen kannalta, sillä se tarjoaa mahdollisuuksia vahvistaa dialogisia minä–sinä-suhteita, lisää ymmärrystä ilmiöistä, toisista ja itsestä sekä kehittää työelämässä tarvittavia taitoja kokemusasiantuntijoiden kanssa toimimiseen.

Voimavaroja ja vaatimuksia

2024-06-10T13:50:03+03:00

Nuorisotyötä tehdään tiiviissä vuorovaikutuksessa nuorten kanssa. Tässä artikkelissa tarkastelen nuorisotyöntekijöiden näkemyksiä siitä, millaisia vaikutuksia työssä kohdattavilla nuorilla ja nuoruudella on työhyvinvointiin 2020-luvun nuorisotyössä. Tutkin asiaa sosiaalipedagogisesta näkökulmasta ja osana ammatillista työhyvinvointia. Analyysissä hyödynnän työhyvinvoinnin JD-R-mallia, jossa työhyvinvointia tarkastellaan työn vaatimusten ja työn voimavarojen näkökulmasta. Tekemäni analyysin perusteella voimavaroja vahvistavia tekijöitä ovat nuoret työn lähtökohtana, heidän etenemisensä elämässä ja nuorilta saatu palaute. Työn vaatimuksia lisäävät odotukset nuorten integroimisesta yhteiskuntaan, työskentely yhä heikompikuntoisten nuorten kanssa ja nuoriin kohdistuva muutospaine. Artikkelissa argumentoin, että nuorisotyöhön kohdistuvat vaatimustekijät heikentävät työhyvinvointia, horjuttavat nuorisotyön pyrkimystä mukauttaa tehtäviä nuorten tarpeiden mukaan ja haastavat myönteisen näkökulman nuoruuteen. Nuorisotyössä tulisi vahvistaa vaatimusten rinnalla työn kasvatuksellisia tavoitteita, joiden mukaisesti nuoret nähdään voimavarana ja nuorisotyö emansipaation tukemisena.

Pedagoginen tunnustus skeittikoulun toiminnassa

2024-04-19T17:14:01+03:00

This practical description examines the activities of the Tampere Skateboarding School in dialogue with the Pedagogy of Recognition. The activities of the Skateboarding School include weekly hobby group sessions, summer camps, and various events. The description combines internal and external understandings of the practices: the discussions about the activities involve a social pedagogy researcher who has formulated the theory of pedagogical recognition, together with the head instructor of the skateboarding school and the executive director of the organizing association. The researcher examines their experiences from the perspective of a parent of a child who skateboards; the instructor and executive director describe the activities through their professional observations and reflections. Based on shared understanding, they conclude that the activities of the skateboarding school exhibit characteristics of pedagogical recognition. Firstly, the emphasis on informal experimentation during the sessions provides space for learners' insights and recognition as identification of everyone's unique skills. Secondly, in skateboarding, capturing and being captured skateboarding through a camera can support the development of learners' self-expression and self-recognition. Thirdly, touch and holding hands demonstrate care, creating a space of mutual recognition between learners and instructors. Trusting and open interaction strengthen the cycle of positive learning. In a polarized and complex world – which is also interdependent and full of countless possibilities – a pedagogy that promotes equity and justice is needed to empower individuals and communities.

Sosiaalipedagogiikan teoria hevostoiminnassa

2024-12-07T14:02:25+02:00

Lectio praecursoria

2024-04-29T08:13:42+03:00

Ikämiehille hyvinvointia kulttuurista (IHKU) -hankkeen Velmut-toiminta sosiaalipedagogisen työotteen näkökulmasta

2024-08-02T12:36:41+03:00

Tässä käytäntökuvauksessa tarkastelemme Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry:n Ikämiehille hyvinvointia kulttuurista (IHKU) -hanketta ja sen Velmut-toimintaa sosiaalipedagogisen työotteen teoreettisen jäsennyksen valossa. Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittaman hankkeen tavoitteena on kehittää uudenlaisia toimintatapoja kulttuurin hyödyntämiseksi siten, että ikääntyneiden miesten kokemuksellinen yksinäisyys vähenee ja elämänlaatu kohenee taiteeseen ja kulttuuriin liittyvien toimintojen keinoin. Jäsennämme Velmut-toimintaa sosiaalipedagogisen työotteen mukaisesti ja muotoilemme käytäntökuvauksen pohjalta kysymyslistan, jota voi hyödyntää sosiaalipedagogisesti orientoituneen toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa.

Ajattelun puolustus

2024-12-07T13:53:19+02:00