Sosiaalipedagogiikka

Partiotoiminta sosiaalipedagogisena ilmiönä

Sanni Salonen — 2023-12-18

Oppilaitosvaltaukset liittolaisten silmin

Teppo Eskelinen — 2023-12-18

Dekolonialismin, antirasismin, intersektionaalisuuden ja ekososiaalisuuden poluilla eli 2020-luvun sosiaalipedagogiikkaa

Sanna Ryynänen — 2023-12-18

Taiteilijoiden työote ja ammatillisten identiteettien neuvottelut ikääntyneiden hoivayhteisöissä

Teija Nuutinen — 2023-12-18

Ikääntyneiden hoivayhteisöt ja niissä kulttuurihyvinvointitoimintaa harjoittavat taiteilijat ja heidän ammatillinen toimintansa ovat sosiaalipedagogisesti kiinnostava empiirinen ilmiökenttä. Tällä tutkimuksella ilmiökenttään rakennetaan teorian ja käytännön välistä yhteyttä. Artikkelissa tarkastellaan taiteilijoiden työotetta ja ammatillisten identiteettien neuvotteluja. Tutkimus pohjautuu sosiaalipedagogisen työotteen jäsennykseen sekä subjektikeskeiseen, sosiokulttuuriseen näkökulmaan ammatillisesta toimijuudesta. Tutkimuksessa kysytään, kuinka sosiaalipedagoginen työote ilmenee hoivayhteisöissä työskentelevien taiteilijoiden työssä ja millainen merkitys työotteella on heidän ammatillisten identiteettiensä neuvotteluissa. Aineisto koostuu 14 taiteilijan teemahaastatteluista. Analyysissa hyödynnetään sosiaalipedagogisen työotteen teoreettista jäsennystä, kuitenkin aineistoa kuunnellen. Tulosten mukaan sosiaalipedagogisen työotteen ominaispiirteet ilmenevät monipuolisesti taiteilijoiden työssä. Kohtaaminen ja työskentely ikääntyneiden asukkaiden kanssa saa taiteilijoita määrittelemään uudelleen identiteettejään kuten arvojaan, asenteitaan ja motivaatioitaan. Uudelleenmäärittely ilmenee paitsi suhteessa omaan työhön, myös suhteessa omaan vanhuuteen, elämän tarkoituksellisuuteen ja työssäjaksamiseen. Tutkimus nostaa näkyville kehollisuuden keskeisenä, taiteilijoiden työtä läpileikkaavana teemana ja merkityksellisenä osana työotetta.

Ohjaajien käsityksiä sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan osallistuvan hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ja hevosen roolista asiakastyössä

Maija Lipponen — 2023-12-18

Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on määritelty työtavaksi, jonka tavoitteena on sosiaalisen kasvun ja hyvinvoinnin tukeminen hevosen kanssa tapahtuvassa yhteisöllisessä toiminnassa. Tavoitteenamme oli tutkia hevostoiminnan ohjaajien käsityksiä siitä, mitkä tekijät toiminnassa lisäävät osallistujan hyvinvointia ja mikä on hevosen rooli asiakastyössä. Tutkimuksemme viitekehyksenä on kestävän hyvinvoinnin teoria, johon peilaten analysoimme ohjaajien käsityksiä ihmisen ja hevosen välisestä yhteistoiminnasta. Tutkimusaineistomme koostui hevostoimintaohjaajien vuosina 2021–2022 täyttämistä laatukäsikirjadokumenteista (n=67), joista analysoimme kahden avoimen kysymyksen vastauksia laadullisella sisällönanalyysillä teoriaohjaavasti. Ohjaajien käsitysten mukaan hevostoiminnan vaikuttavat tekijät liittyvät merkityksellisiin vuorovaikutussuhteisiin, läsnäoloon, toimijuuteen sekä elämisen perustarpeiden merkityksen osoittamiseen. Ohjaajien käsitysten mukaan hevosen rooli on tukea niin ohjaajaa kuin asiakasta vuorovaikutteisessa työskentelyssä. Tutkimuksen perusteella hevoselle annetaan emotionaalisen työn tekijän rooli, mikä edellyttää työn luonteen pohdintaa myös siitä näkökulmasta, miten hevonen toiminnan kokee. Jatkotutkimuksissa tulisi tarkastella monilajisen vuorovaikutuksen etuja, haittoja ja edellytyksiä sekä sopivia tutkimusmenetelmiä vaikutusten arvioimiseksi niin ihmisen kuin eläimen näkökulmasta.

Fanonilainen väkivallan käsite freireläisen pedagogiikan silmin

Maija Jones — 2023-12-18

Keskustelu rodullisesta eriarvoisuudesta on ollut usein esillä akateemisessa tutkimuksessa viime vuosina. Suomessa tutkimus on muun muassa tarkastellut rasististen historioiden vaikutusta nykypäivän yhteiskunnallisiin rakenteisiin, jotka syrjivät marginalisoituja vähemmistöjä. Kasvatusalalla on kuitenkin tuotettu suhteellisen vähän tietoa valkoisen normatiivisuuden roolista ja sen merkityksestä toiseuttavien rakenteiden ylläpitämisessä oppimisympäristöissä. Tämä katsaus kutsuu lukijaa tunnistamaan rasismin strategisena epistemologiana, jonka avulla legitimoidaan valkoista ylemmyyttä, sekä pohtimaan yhdenvertaisia pedagogisia ratkaisuja. Tutkimalla Franz Fanonin teosta Sorron yöstä (alkuperäisteos 1961) sekä Paulo Freiren teosta Sorrettujen pedagogiikka (alkuperäisteos 1968) antirasistisesta näkökulmasta pyrin havainnoimaan, minkälaisia työkaluja nämä teokset antavat antirasismipedagogiikalle Suomessa. Katsauksessa tarkastellaan Fanonin ja Freiren käsityksiä inhimillisyydestä ja Fanonin teoriaa väkivallan dialektisesta luonteesta. Sen jälkeen niitä sovelletaan freireläiseen praksikseen valkoisen normatiivisuuden haastamisessa.

Improvisaatiosta transformaatioon

Iina Järvinen — 2023-12-18

Tässä katsauksessa yhdistetään improvisaatioteatterin periaatteita transformatiivisen oppimisen teoriaan. Improvisaation ja transformatiivisen oppimisprosessin synteesissä improvisaatio näyttäytyy menetelmänä, jolla voidaan tukea transformatiivista oppimista. Samalla osoitetaan, että synteesillä voidaan käytännössä toteuttaa koulutuksen arvo- ja tavoitepohjaa.

Planetaarinen sosiaalipedagogiikka uudistaa käsityksiä työstä ja ammatillisesta osaamisesta

Erkka Laininen — 2023-12-18

Sosiaalipedagogiikka on tieteenala ja käytäntö, jolle on ominaista täyden ihmisyyden tavoittelu sosiaalisessa todellisuudessa. Sen tehtävänä on perinteisesti ollut yksilön ja yhteiskunnan välisen suhteen rakentaminen. Nykyaikana sosiaaliset kysymykset kietoutuvat yhä enemmän yhteen ekologisten ongelmien kanssa. Tässä katsauksessa kiinnostuksen kohteenamme on sosiaalipedagogiikan planetaarinen tulkinta, jonka mukaan ihmiset, yhteisöt ja yhteiskunnat ymmärretään biosfäärin alajärjestelmiksi. Planetaarisen sosiaalipedagogiikan teoria perustuu sosioekologiseen maailmankuvaan, jossa ihmisen tilallinen, ajallinen ja eettinen maailmassa oleminen tuodaan yhteistarkasteluun transformatiivisen oppimisen viitekehyksessä. Näin rakentuvaa pedagogiikkaa voidaan soveltaa erilaisiin oppimisprosesseihin formaalissa, nonformaalissa ja informaalissa kontekstissa. Sovellamme tässä katsauksessa planetaarisen sosiaalipedagogiikan teoriaa työn ja ammatillisen osaamisen kontekstiin. Tulkintamme mukaan yhteiskuntaa uudistava työ ja ammatillinen osaaminen perustuvat systeemiseen ymmärrykseen, kestävän tulevaisuuden rakentamiseen ja planetaarisen hyvinvoinnin edistämiseen.

Osallistava teatteri maahanmuuttodialogin välineenä

Emma Nortio — 2023-12-18

Mitä tapahtuu, kun kolme yhteiskuntatieteilijää ja kolme esittävän taiteen ammattilaista järjestävät lähiökuppilassa maahanmuuttoa ja rasismia käsittelevän tapahtuman? Tutkijoiden ja taiteilijoiden yhteistyönä syntyneet Puhekupla-tilaisuudet perustuivat osallistavan teatterin käytäntöihin ja dialogisuuden periaatteisiin. Tavoite oli luoda tila, jossa eri tavoin ajattelevat ihmiset voivat jakaa maahanmuuttoon ja kulttuurien kohtaamiseen liittyviä kokemuksia ja näkemyksiä. Tässä käytäntökuvauksessa esittelemme tapahtumakonseptin taustaa ja sisältöä sekä reflektoimme tutkijoiden ja taiteilijoiden yhteistyön edellytyksiä ja seurauksia. Erittelemme tapahtumien meissä herättämiä tunteita sekä reflektoimme projektimuotoisen työskentelyn ominaispiirteitä. Kehystämme Puhekupla-tilaisuudet julkiseksi sosiaalipedagogiikaksi, joka edistää ihmisten kokoontumista yhteen ja elvyttää vapauden ja moniarvoisuuden ihanteisiin pohjautuvia yhteisöllisen keskustelun ja julkisen pohdinnan perinteitä. Tilaisuuksissa kokemuksellisuus, tunteet ja leikki sekä maahanmuuttokysymyksiin liittyvä tutkimustieto ja yhteinen pohdinta harjaannuttivat dialogista keskustelutapaa, joka on yksi demokratian elinvoimaisuuden edellytys.

Äitien Tunnevaaka-vertaistukiryhmätoiminta ja Tunnevaaka-mittari

Eivor Wallinvirta — 2023-12-18

Tässä käytäntökuvauksessa tarkastellaan ammatillisesti ohjattua äitien Tunnevaaka- vertaistukiryhmätoimintaa vuosina 2020–2021. Toiminta tarjosi tukea äitiyteen ja tunteiden säätelyyn sekä mahdollisuuden itsetuntemuksen kehittämiseen oman kasvutarinan kautta. Ryhmätoiminnassa käytettiin Tunnevaaka-mittaria, joka koostui 20 kysymyksestä. Kysymyksillä punnittiin mielen voimavaroja ja huolen paikkoja sekä niiden muuttumista vertaistukiryhmän tuloksena. Äitien kokemukset ryhmäprosessista osoittivat, että heidän itsetuntemuksensa oli lisääntynyt ja äitiys vahvistunut. Äitien vertaistukiryhmä koettiin paikkana, jossa kiinnitettiin huomiota erityisesti äitien hyvinvointiin. Kokemusten ja Tunnevaaka mittarin tulosten perusteella voidaan todeta, että äidit olivat saaneet odotustensa mukaista tukea äitiytensä ja vanhemmuutensa vahvistamiseen. Äitien toisilleen antama ja heidän kokemansa vertaistuki oli erityisen arvokasta ja keskeinen osa ryhmäprosessia.