Kielellinen pääoma ja prestiisi – lukiolaisten tulkintoja kielen ja yhteiskuntaluokan välisistä suhteista
Avainsanat:
kieli, lukio, sosiolingvistiikka, yhteiskuntaluokkaAbstrakti
Tässä sosiologiaa ja sosiolingvistiikkaa yhdistävässä artikkelissa tarkastelemme sitä, miten itäsuomalaiset lukiolaisnuoret hahmottavat kielellisten käytäntöjen merkitystä ihmisten välisiä arvottavia eroja paljastavina ja rakentavina tekijöinä. Artikkeli perustuu kieltä ja yhteiskuntaluokkaa käsitteleviin haastatteluihin, joiden analyysissä nojaamme ajatuksiin kielellisestä pääomasta ja kielellisestä habituksesta sekä kielellisiin ilmiöihin liitettävästä prestiisistä. Erityisesti huomiomme kohdistuu siihen, miten nuoret puhuvat neljästä kielenkäytön ilmiöstä: kiroilusta, sivistyssanojen käytöstä, murteella puhumisesta sekä englannin ja suomen sekoittamisesta. Kaikki ilmiöt saattavat nuorten mielestä liittyä puhujan puutteelliseen sosiaaliseen kyvykkyyteen ymmärtää kielenkäytön tilanteisuutta. Erityisesti kiroilu ja sivistyssanat erottuvat markkereina, joiden perusteella he tekevät päätelmiä puhujan luokkasidonnaisesta habituksesta. Lukiot näyttäytyvät kielellisinä markkinoina, joissa kielen piirteisiin liittyvää prestiisiä arvioivat opettajien ohella myös toiset opiskelijat.
