Kananlento vapauteen

Lajinormeja vastustavat broilerit ja häkkikanat Seita Parkkolan ja Niina Revon romaanissa Lupaus ja Matti Nikkolan runossa ”Avaan häkit”

Kirjoittajat

• Helinä Ääri Turun yliopisto

DOI: https://doi.org/10.23980/sqs.66352

Abstrakti

Artikkelissa tarkastelen kahta kaunokirjallista kuvausta teolliseen eläintuotantoon pakotettujen kanojen vapauttamisesta ja vapautumisesta. Kohdeteksteinäni ovat Seita Parkkolan ja Niina Revon nuortenromaani Lupaus (2007), jossa vapautuu broilerikanoja, ja Matti Nikkolan kokoelmassa Lehmän uni (1991) ilmestynyt runo ”Avaan häkit”, jossa vapautuu häkkikanalassa eläneitä munija-kanoja. Analysoin kumpaakin tekstiä keskittyen vapautuviin kanahahmoihin. Kysyn, miten Lupaus ja ”Avaan häkit” kuvaavat vapautuvien hahmojen toimijuutta suhteessa vapauttajahahmojen toimijuuteen. Kun teksteissä vapautetaan kanoja, ketkä oikeastaan vapautuvat? Millaisena tekstit näyttävät kanojen tuotanto-oloissa harjoittaman vastarinnan? Tärkeimpänä teoreettisena taustanani on kriittisen eläintutkimuksen piirissä tehty queer-tutkimus, jossa queeria sovelletaan lajinormien kyseenalaistamiseen ja spesistisen ideologian vastustamiseen. Lisäksi hyödynnän ekokriittistä, eläineettistä ja ekofeminististä tutkimusta.