Uudenmaan ja Hämeen läänin rakuunarykmenttiin lokakuussa 1721 sijoitetut ruotsalaisrumpalit
Abstrakti
Suomeen komennettiin syksyllä 1721 neljästä sotavuosina perustetusta ja rauhan tullen tarpeettomaksi käyneestä ylimääräisestä ruotsalaisesta ratsuväki- ja rakuunarykmentistä lähes 2400 sotilasta. Heidät sijoitettiin lokakuussa 1721 vajaalukuisten suomalaisrykmenttien täydennykseksi ennen niiden paluuta kotimaakuntiinsa. Samalla Uudenmaan ja Hämeen ratsuväkirykmentti muutettiin rakuunarykmentiksi, jonka seurauksena rykmentin soittajistoa jouduttiin muuttamaan. Ratsuväkirykmentin aikaiset trumpetistit korvattiin rumpaleilla, jotka saatiin lakkautetusta Uplannin säätyläisrykmentistä ja samoihin aikoihin lakkautetusta saksalaisesta von Düringin rakuunarykmentistä. Uudenmaan ja Hämeen rakuunarykmenttiin sijoitettiin kaikkiaan 15 ruotsalaista ja saksalaista syntyperää ollutta rumpalia. Ensisijainen tarkoitus oli selvittää, miten nämä maahanmuuttajarumpalit sopeutuivat sijoituspaikkakunnille, ja jäikö jotkut heistä pysyvästi Suomeen. Tutkimuksen edetessä ilmeni, että rumpalit asuivat milloin missäkin, eikä heille ollut osoitettu pysyviä virkataloja. Tämä siksi, että rykmentin sotaa edeltänyt virka- ja palkkausjärjestelmä virkataloineen oli sopeutettava vastaamaan rakuunarykmentin järjestelmää entisen ratsuväkirykmentin virka- ja palkkausjärjestelmän sijasta. Sopeuttaminen kesti vuoteen 1728. Rumpaleille uusi palkkausjärjestelmä merkitsi heidän asumisolojen heikentymistä, sillä vain kahdelle esikuntakomppanoiden 1. rumpalille osoitettiin oma virkatalo. Useimmat rumpalit joutuivat sijoituspaikkakunnilla asumaan palkkatalpalkkojensa nurkissa. Seurauksena saattoi olla riitoja ja jopa väkivaltaista käyttäytymistä. Tilanteita rauhoitettiin asuttamalla rumpali jopa toiseen pitäjään. Useimmat sopeutuivat kuitenkin paikallisyhteisöjensä elämään. Pitkittyneen sodan seurauksena väestön sukupuolijakauma maaseutuyhteisöissä oli vinoutunut. Nuoria naimattomia naisia ja leskiä oli runsaasti. Myös valtaosa rumpaleista oli maahan tullessa nuoria ja naimattomia, joten parisuhteiden muodostuminen oli nopeaa. Ainakin kymmenen 15:sta rumpalista avioitui Suomessa ja heille syntyi vähintään 44 lasta. Paikallisyhteisöä edustava puoliso, lapset sekä vakinainen pitkäaikainen virkasuhde sitouttivat maaseutuyhteisöihin. Vain kolme Suomessa avioitunutta rumpalia palasi Ruotsiin. Muut neljä maasta poistunutta olivat joko avioituneet jo ennen Suomeen tuloaan tai olivat naimattomia. Rumpalien komennus Suomeen muodostui monen osalta elinikäiseksi.
