Historialliset henkilöt feministisen aatedraaman henkilöhahmoina Laura Ruohosen kolmessa näytelmässä

Kirjoittajat

  • Jarmo Lintunen Jyväskylän yliopisto

Avainsanat:

feministinen aatedraama, feministinen ironia, feministinen uudelleenkirjoittaminen, historiografinen metafiktio, Kuningatar K, Minna Canth, naisviha, queer-feminismi, satiiri, Sultanaatti, Suurin on rakkaus, vihapuhe

Abstrakti

Tässä artikkelissa käsittelen Laura Ruohosen kolmea historialliseen kontekstiin sijoittuvaa näytelmää feministisinä aatedraamoina. Feministinen aatedraama on käsitteenä vielä vakiintumaton: yksi keskeinen tavoitteeni on hahmottaa aatedraaman sukupuoleen liittyvää nykytematiikkaa Ruohosen näytelmien pohjalta. Näytelmät Suurin on rakkaus (1998), Kuningatar K (2003) ja Sultanaatti (2022) voi hahmottaa historiografisina metafiktioina ja historian feministisinä uudelleenkirjoituksina, jotka yhtäältä auttavat ymmärtämään aikakauden yhteiskunnallista tilannetta ja toisaalta mahdollistavat myös nykypäivän yhteiskunnallisista ongelmista kertomisen. Näytelmien kolmen päähenkilönaisen onnen esteenä ja suurimpana vastustajana on yhteiskunta hierarkkisine, sukupuolittavine asenteineen, normeineen ja rajoituksineen. He taistelevat perinteisiä sukupuolirooleja vastaan ja ovat valmiita rikkomaan sosiaalisia normeja ja jopa lakeja rakkauden, oman sukupuolikäsityksensä ja seksuaalisuutensa sekä tasa-arvon toteuttamiseksi. Nykyaatedraama ei anna yksinkertaisia vastauksia yhteiskunnallisiin ongelmiin, vaan se pyrkii herättämään ajatuksia ja keskusteluja julistamisen sijaan. Nämä kolme Ruohosen näytelmää eroavat perinteisistä aatedraamoista niin sisältöpainotuksiltaan kuin muodoltaan: realistinen, jopa naturalistinen tyyli on saanut rinnalleen leikitteleviä monen tyylin ja genren sekoituksia.

Tiedostolataukset

Julkaistu

2025-01-07