Keskiaikaisten seinämaalausten kalkeeraaminen Suomessa 1800-luvun lopulla

Syrjään jääneen dokumentointimenetelmän käytäntö ja merkitys

Kirjoittajat

  • Leena Elina Valkeapää Jyväskylän yliopisto

Avainsanat:

kalkeeraus, Emil Nervander, dokumentointi [http://www.yso.fi/onto/yso/p16361], arkistot [http://www.yso.fi/onto/yso/p2336], materiaalisuus [http://www.yso.fi/onto/yso/p26978]

Abstrakti

Kalkeeraaminen oli keskiaikaisten seinämaalausten keskeinen dokumentointimenetelmä Suomessa noin vuosina 1870–1900. Myöhemmin menetelmä jäi siihen kohdistuneen kritiikin myötä täysin pois käytöstä. Artikkelissa tarkastelen, milloin ja miten menetelmä otettiin käyttöön ja miten sitä toteutettiin käytännössä. Pohdin kalkeeraamisen hyvin fyysisesti vaativan toteutustavan  vaikutusta dokumentoinnin luotettavuuteen ja selvitän alustavasti kalkeerausten merkitystä keskiaikaisten seinämaalausten ja dokumentoinnin historian tutkimuksessa.

Kirjoittajan esittely

  • Leena Elina Valkeapää, Jyväskylän yliopisto

    Jyväskylän yliopiston taidehistorian dosentti, FT Leena Elina Valkeapää on vapaa tutkija. Hän on erikoistunut 1800-loppupuolen kulttuurihistoriaan, erityisesti kulttuuriperinnön suojeluun ja taidehistorian tutkimuksen alkuvaiheisiin liittyviin aiheisiin.

Tiedostolataukset

Julkaistu

31-12-2025

Viittaaminen

Valkeapää, L. E. (2025). Keskiaikaisten seinämaalausten kalkeeraaminen Suomessa 1800-luvun lopulla: Syrjään jääneen dokumentointimenetelmän käytäntö ja merkitys. Suomen Museo-Finskt Museum, 132, 144-166. https://journal.fi/suomenmuseo/article/view/163512
Vastaanotettu 02-08-2025
Hyväksytty 11-12-2025
Julkaistu 31-12-2025