https://journal.fi/susa/issue/feed Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 2019-07-17T22:38:51+03:00 Ulriikka Puura ulriikka.puura@kotus.fi Open Journal Systems <p><em>Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja</em> (<em>Journal de la Société Finno-Ougrienne</em>) on tätä nykyä noin kahden vuoden välein ilmestyvä kansainvälinen vertaisarviointia käyttävä aikakauslehti, jonka ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1886. Suomalais-Ugrilaisen Seuran vuonna 2008 käyttöön otettu Aikakauskirjan verkkojulkaisu sisältää tällä hetkellä tuoreimpien numeroiden 91–95 koko sisällön – artikkelit, tieteelliset katsaukset sekä Suomalais-Ugrilaisen Seuran viimeisimmät vuosikertomukset ja tilinpäätökset – maksuttomina pdf-tiedostoina.</p> <p><a href="http://www.sgr.fi/susa/susa.html" target="_blank" rel="noopener">Tutustu aiempien&nbsp;numeroiden sisältöihin täällä.</a></p> <p><a href="http://www.sgr.fi/susa/susa_fi.html" target="_blank" rel="noopener">Uusimmmat numerot löydät pdf-muodossa täältä.</a></p> <p>Päätoimittaja: FT Ulriikka Puura &lt;ulriikka.puura@kotus.fi&gt;</p> <p>&nbsp;</p> https://journal.fi/susa/article/view/70211 Canonical and non-canonical patterns in the adpositional phrase of Western Uralic 2019-07-17T22:37:50+03:00 Riho Grünthal riho.grunthal@helsinki.fi <div>Notions about adpositions and adpositional phrases (AdpP) reflect the ambiguous nature</div> <div>of this particular domain. While postpositions and prepositions are often dealt with</div> <div>as lexical categories, their syntactic context determines the grammatical relations of</div> <div>individual postpositions. In the diachronic development of individual adpositions, the</div> <div>phrasal unit of AdpP plays a crucial role either enhancing or diminishing the possibility</div> <div>of adopting new adpositions. In Uralic both the head and complement may be inflected,</div> <div>which increases the divergence of the adpositional system in comparison with most</div> <div>neighboring contact languages. This is illustratively seen in the bulk of adpositions in</div> <div>Finnic, Saamic and Mordvinic, which only exceptionally include borrowed lexemes.</div> <div>The focus of this article is bifold. Firstly, it briefly outlines the main structural types of</div> <div>AdpP, particularly in Western Uralic. Secondly, it discusses why loanwords only seldom</div> <div>occur in the adpositional system of languages that are strongly influenced by language</div> <div>contact and widespread bilingualism, such as contemporary Veps and Erzya.</div> 2019-05-02T00:00:00+03:00 Copyright (c) https://journal.fi/susa/article/view/76433 Lähtökielen sanansisäisten soinnittomien klusiilien edustus kantasuomen balttilaislainoissa: Osa II. Edustus kohdekielen pitkän tavuaineksen jäljessä 2019-07-17T22:35:12+03:00 Santeri Junttila santeri.junttila@helsinki.fi <p>In this article I intend to prove that the word-internal Baltic tenuis consonants&nbsp;<em>k</em>,&nbsp;<em>t</em>&nbsp;and&nbsp;<em>p&nbsp;</em>after a long syllable appear as the single stops&nbsp;<em>k</em>,&nbsp;<em>t</em>&nbsp;and&nbsp;<em>p</em>&nbsp;in old Baltic loanwords in&nbsp;Proto-Finnic in all regular instances, to confirm that all Finnic geminate stops after a&nbsp;long syllable have arisen after the end of the contacts between Baltic and Proto-Finnic.</p> <p>I will critically assess the Baltic loan etymologies which contain geminate stops&nbsp;<em>kk</em>,&nbsp;<em>tt&nbsp;</em>and&nbsp;<em>pp&nbsp;</em>after a long syllable, at which point most of such etymologies will be&nbsp;rejected, and either the long syllable or the geminate stop in the Baltic loanwords&nbsp;<em>kaikki</em>,&nbsp;<em>laukko&nbsp;</em>and&nbsp;<em>peikko&nbsp;</em>in Finnish,&nbsp;<em>malk&nbsp;</em>and&nbsp;<em>kurt&nbsp;</em>in Estonian, will be shown to be secondary. Vowel contraction, like in&nbsp;<em>kaikki</em>, will be claimed as a frequent source of Finnic&nbsp;-<em>ai</em>-. In the possible Baltic loanwords&nbsp;<em>haukkua</em>,&nbsp;<em>paukkua</em>,&nbsp;<em>ronkkua</em>,&nbsp;<em>harakka&nbsp;</em>and&nbsp;<em>peippo</em>, the geminate stop will be explained as onomatopoeic. The two historically geminated&nbsp;Baltic borrowings, South Estonian&nbsp;<em>kaugas&nbsp;</em>and&nbsp;<em>ärk ́</em>, originate from more recent local&nbsp;contacts with Old Latgalian.</p> <p>I will give more credible etymological explanations for 29 Finnic words, once&nbsp;claimed to be of Baltic origin. 18 of these explanations are already known, but I will&nbsp;specify the etymologies given to Finnish&nbsp;<em>aitta</em>,&nbsp;<em>seitti</em>,&nbsp;<em>vaikku&nbsp;</em>and Estonian&nbsp;<em>kärpima</em>, and&nbsp;support the origins of Finnish&nbsp;<em>kartta</em>,&nbsp;<em>riitta</em>&nbsp;and South Estonian&nbsp;<em>kirges&nbsp;</em>with new arguments. I will suggest new etymologies for 11 words: Finnish&nbsp;<em>haitta</em>,&nbsp;<em>karppa</em>,&nbsp;<em>kurpponen</em>,&nbsp;<em>liettää</em>,&nbsp;<em>porkkana</em>, Karelian&nbsp;<em>nautti</em>, Estonian&nbsp;<em>karp</em>,&nbsp;<em>paat</em>, Livonian&nbsp;<em>keŗk</em>, South Estonian&nbsp;<em>käo</em>|<em>kirg</em>́&nbsp;and&nbsp;<em>virp</em>́.</p> <p>I will also present several cases, where words of different origin with similarities in both form and meaning have an influence on each other’s phonological and/or&nbsp;semantic development.</p> 2019-05-02T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2019 Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja https://journal.fi/susa/article/view/69127 Koltansaamen myönteiset ja kielteiset fokuspartikkelit 2019-07-17T22:38:20+03:00 Markus Juutinen markus.juutinen@oulu.fi <div>Artikkeli käsittelee koltansaamen myönteisiä ja kielteisiä fokuspartikkeleita, niiden&nbsp;lainalähteitä sekä niiden käytön muuttumista kielikontaktien vaikutuksesta. Vanhin&nbsp;aineisto on kerätty 1900-luvun alkupuolella ja tuorein aineisto vuonna 2007. Tuona&nbsp;tutkimusaikana koltansaamen kieliympäristö muuttui radikaalisti. Kolttasaamelaiset&nbsp;puhuivat tutkimusjakson alkupuolella koltansaamen lisäksi myös venäjää, mutta sen</div> <div>tilalle tärkeimmäksi kontaktikieleksi muodostui suomen kieli, kun Petsamon alue liitettiin Suomeen. Ajallisesti kolmitasoisessa aineistossa näkyy kielikontaktien vaikutus&nbsp;koltansaamen fokuspartikkeleiden käyttöön.</div> 2019-05-02T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2019 Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja https://journal.fi/susa/article/view/75266 Olaus Sirman runojen vertailevaa luentaa 2019-07-17T22:36:47+03:00 Kati Kallio kati.kallio@alumni.helsinki.fi Taarna Valtonen taarna.valtonen@oulu.fi Marko Jouste marko.jouste@oulu.fi <p>Olaus Sirman runojen vertailevaa luentaa: runojen poetiikka ja rakenne ympäröivien kulttuurien tekstien näkökulmasta</p> <p>Vuonna 1673 Uppsalan yliopiston professori ja Ruotsin antikviteettikollegion assessori Johannes Schefferus julkaisi latinaksi kirjan Lapponia, joka sisältää kaksi Olaus Sirman antamaa runoa. Sirma oli Sodankylän alueella syntynyt saamelainen, Uppsalan yliopiston opiskelija ja myöhemmin pappismies Enontekiöllä. Sirman runojen luonteesta on kiistelty: ovatko ne yksilöllisiä taiteellisia luomuksia vai esimerkkejä tämän myöhemmin assimiloituneen saamelaisryhmän alkuperäisestä suullisen perinteen lajista? Dokumentoiko Sirma omaa suullista perinnettään, käytti tai muokkasi sitä kirjallisiin tarkoituksiin vai loiko hän jotain uutta?</p> <p>Yhdistäen kielitieteen, folkloristiikan ja etnomusikologian näkökulmia vertailemme runoanalyysin tuloksia 1600-luvun oppineisiin runousihanteisiin sekä myöhemmin tallentuneisiin lähikulttuurien suullisiin perinteisiin (saami, suomi, ruotsi, venäjä). Sirman kaksi runoa näyttävän kuuluvaan kahteen eri laulun lajiin tai tyyliin. Ensimmäinen runo on selvästi sidoksissa sekä suullisena että kirjallisena laajalti suosittuun riiimillisen parisäkeen malliin, mutta se ei jaa olennaisimpia 1600-luvun kirjallisen runouden ihanteita. Toisen runon rakentumisen logiikka vaihtelevine säerakenteineen taas on lähempänä esimerkiksi joitain myöhempiä kolttasaamelaisia leu’ddeja kuin kirjallisia malleja.</p> 2019-05-02T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2019 Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja https://journal.fi/susa/article/view/75718 Saami -(š)goahti inchoatives: their variation, history, and suggested cognates in Veps and Mordvin 2019-07-17T22:36:14+03:00 Juha Kuokkala juha.kuokkala@helsinki.fi <p>The purpose of this article is twofold: first, to give an overview of the morphological and areal variation of the Saami deverbal inchoative suffixes (North Saami -<em>goahti</em>- and -<em>šgoahti</em>-), and second, to give an updated account of the history of said suffixes. To achieve the latter, a critical survey is made of previous literature dealing with these Saami suffixes as well as the phonetically and semantically similar derivational suffixes in Mordvin (Erzya -<em>kado</em>-, -<em>gado</em>-) and in Veps and Ludic (-<em>gande</em>-, -<em>škande</em>- ~ -<em>gade</em>-, -<em>škade</em>-). Several kinds of etymological cognate or loan relations between these suffixes have been posited. In the present paper, however, it is argued that the Saami -<em>goahti</em>- suffix is not related to other Uralic suffixes, but instead results from the affixation of an independent verb (North Saami <em>boahtit</em> ‘to come’). The -<em>š</em>- element attaching to the suffix is explained as a remnant of another derivational suffix still found as an independent inchoative marker -<em>ahtja</em>- present from South Saami up to Lule Saami.</p> 2019-05-02T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2019 Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja https://journal.fi/susa/article/view/74592 Predicative possession in the Novgorod Birch Bark documents in the Ural-Altaic context 2019-07-17T22:37:19+03:00 Chingduang Yurayong Chingduang.Yurayong@helsinki.fi <div>This paper discusses predicative possessive constructions in the East Slavic languages,&nbsp;with a particular focus on the Old Novgorod Slavic dialect, in connection to the neighbouring Ural-Altaic languages. An areal-typological investigation shows that the East&nbsp;Slavic languages prefer the use of a locational possessive (<em>mihi est</em>), while the rest of&nbsp;Slavic and Europe’s Indo-European languages primarily use a&nbsp;<em>have</em>-possessive (<em>habeo</em>).&nbsp;Serving as primary data for this study, the dialect written in the Novgorod Birch Bark&nbsp;documents confirms a preference of the locational possessive over the&nbsp;have&nbsp;-possessive.&nbsp;The current study also evaluates three hypotheses on the origin of the East Slavic locational possessive, proposed in earlier studies: 1) a Uralic substrate, 2) a Slavic archaism and 3) a Northern Eurasian areal pattern. Given the typological survey as well as&nbsp;the empirical and historical comparative investigation, the locational possessive can be&nbsp;considered a preferred areal pattern across Northern Eurasia. Being a part of the macro&nbsp;contact zone of Northern Eurasia, the choice of locational possessive in the East Slavic&nbsp;languages is reinforced by the areal diffusion, especially from the close neighbouring&nbsp;languages, Uralic and Turkic.</div> 2019-05-02T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2019 Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja https://journal.fi/susa/article/view/79463 Matias Aleksanteri Castrén ja Kalevalan ruotsinnos 2019-07-17T22:32:38+03:00 Kaisa Häkkinen kahakki@utu.fi <p>Kun Elias Lönnrotin kokoama runoeepos, ns.&nbsp;<em>Vanha Kalevala</em>, ilmestyi vuonna 1835,&nbsp;se käänsi suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin arvostuksen huimaan nousuun.&nbsp;<em>Kalevala&nbsp;</em>innosti myös maisteriopintojaan viimeistelevää, alkuaan pappisuralle aikonutta Matias Aleksanteri Castrénia suuntaamaan huomionsa suomen ja sen sukukielten&nbsp;tutkimukseen.</p> <p>Koska alkuperäistä <em>Kalevalaa</em> pystyivät lukemaan vain muutamat harvat oppineiston edustajat, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julisti kilpailun runomuotoisen ruotsin- tai saksankielisen käännöksen aikaansaamiseksi. Tällaisia ei kuitenkaan ilmaantunut. Helsingin yliopiston suomen kielen lehtori Carl Niclas Keckman luennoi <em>Kalevalasta</em> ja laati siitä sanatarkan ruotsinnoksen, mutta ei runomittaista versiota. Muutaman vuoden odotuksen jälkeen <em>Kalevalasta</em> jo aiemmin kiinnostunut Castrén ryhtyi kääntämään eeposta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran stipendiaattina hän keräsi kesällä 1839 taustatietoa ja uutta kansanperinneaineistoa Vienan Karjalassa.</p> <p>Aktiivinen kääntäminen kesti noin kaksi vuotta. Käännöstyön ohella Castrén julkaisi dosentinväitöskirjan ja joitakin pienempiä tieteellisiä tutkimuksia. Kevätlukukaudella 1841 Castrén luennoi Helsingin yliopistossa <em>Kalevalasta</em> ja viimeisteli käännöstään. Se ilmestyi kesäkuussa 1841 ja sai hyvän vastaanoton. Esimerkiksi historiallis-vertailevan kielentutkimuksen kärkiedustajiin kuulunut Jacob Grimm perehtyi <em>Kalevalaan</em> ja luennoi siitä Berliinin tiedeakatemiassa Castrénin ruotsinnoksen perusteella.</p> <p>Castrénin ruotsinnos avasi uusia mahdollisuuksia <em>Kalevalaa</em> koskevalle tieteelliselle keskustelulle, koska eepos oli nyt aiempaa merkittävästi laajempien piirien luettavissa. Tärkeä rooli tässä keskustelussa oli itse Castrénilla ja hänen <em>Kalevala</em>-tulkinnoillaan. <em>Kalevalan</em> käännöksen myötä Castrén sai pysyvän kansainvälisen maineen arvostettuna kansanperinteen ja mytologian asiantuntijana.&nbsp;Kirjoitus perustuu Suomalais-Ugrilaisessa Seurassa 15.2.2019 pidettyyn esitelmään.</p> 2019-05-02T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2019 Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja https://journal.fi/susa/article/view/78079 Sanastontutkimusta Volgan alueella 2019-07-17T22:33:09+03:00 Sirkka Saarinen sirkka.saarinen@utu.fi <p>Yrjö Jooseppi Wichmann (1868–1932) tempaistiin itsenäisten tutkijoiden ja Suomalais-Ugrilaisen Seuran stipendiaattien joukkoon suoraan yliopistonpenkiltä: Seura myönsi<span class="Apple-converted-space">&nbsp;</span>hänelle stipendin udmurttien eli (silloisen terminologian mukaan) votjakkien pariin<span class="Apple-converted-space">&nbsp;</span>tehtävää tutkimusmatkaa varten 16.5.1891; samana päivänä hän sai valmiiksi filosofian<span class="Apple-converted-space">&nbsp;</span>kandidaatin tutkintonsa. Myöntö ei kuitenkaan ollut odottamaton, sillä Wichmann oli<span class="Apple-converted-space">&nbsp;</span>jo<span class="Apple-converted-space">&nbsp; </span>opiskeluaikanaan<span class="Apple-converted-space">&nbsp; </span>saanut<span class="Apple-converted-space">&nbsp; </span>opettajaltaan,<span class="Apple-converted-space">&nbsp; </span>virkaatekevältä<span class="Apple-converted-space">&nbsp; </span>suomen<span class="Apple-converted-space">&nbsp; </span>kielen<span class="Apple-converted-space">&nbsp; </span>ja<span class="Apple-converted-space">&nbsp; </span>kirjallisuuden professori Kaarle Krohnilta tehtäväkseen tarkistaa ja saksantaa G. S. Lytkinin<span class="Apple-converted-space">&nbsp;</span>komilaisia<span class="Apple-converted-space">&nbsp; </span>tekstejä.<span class="Apple-converted-space">&nbsp; </span>(Korhonen<span class="Apple-converted-space">&nbsp; </span>1983:<span class="Apple-converted-space">&nbsp; </span>80;<span class="Apple-converted-space">&nbsp; </span>Wichmann<span class="Apple-converted-space">&nbsp; </span>1893:<span class="Apple-converted-space">&nbsp; </span>8.)<span class="Apple-converted-space">&nbsp; </span>Kirjoitus<span class="Apple-converted-space">&nbsp; </span>perustuu <span class="Apple-converted-space">&nbsp;</span>Suomalais-Ugrilaisen Seuran 19.10.2018 järjestämässä<span class="Apple-converted-space">&nbsp;</span><em>Yrjö Wichmann</em><span class="Apple-converted-space">&nbsp;</span>-seminaarissa<span class="Apple-converted-space">&nbsp;</span>pidettyyn esitelmään.</p> 2019-05-02T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2019 Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja https://journal.fi/susa/article/view/76608 Yrjö Wichmannin keruuvuosi Komissa 2019-07-17T22:34:10+03:00 Paula Kokkonen paula.kokkonen99@gmail.com <p>Yrjö Wichmannin (1868–1932) kiinnostus permiläisiin kieliin vei hänet tutkimusmatkoille ensin udmurttien pariin ja 10 vuotta myöhemmin vuosina 1901–02 komien maille. Matkaa varten Wichmann oli saanut ns. Aleksanderin stipendin; sen turvin kerätty mittava aineisto julkaistiin murretekstikokoelmana <em>Syrjänische Volksdichtung</em> (342 sivua) vuonna 1916 ja T. E. Uotilan vuonna 1942 toimittamana murresanakirjana <em>Syrjänischer Wortschatz</em> (486 sivua, n. 10 000 sanaa).</p> <p>&nbsp;Yrjö Wichmann oli ahkera päiväkirjojen ja kirjeiden kirjoittaja, joka piti matkoillaankin tiiviisti yhteyttä paitsi tutkijatovereihinsa – erityisesti Suomalais-Ugrilaisen Seuran sihteeriksi hänen sijaisekseen tulleeseen Jooseppi Julius Mikkolaan – myös kotiväkeensä, etenkin äitiinsä Charlotta Wilhelmina Wichmanniin, jonka saamia kirjeitä komien ja permjakkien mailta on julkaistu kaikkiaan 16 teoksessa <em>Matkamuistiinpanoja</em> (SUST 195).</p> 2019-05-02T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2019 Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja https://journal.fi/susa/article/view/76362 "Meidän oma Yrjö": Eemil Nestor Setälä ja Yrjö Wichmann yhteistyökumppaneina 2019-07-17T22:35:42+03:00 Kaisa Häkkinen kahakki@utu.fi <p>E. N. Setälä ja Yrjö Wichmann työskentelivät kollegoina sekä Helsingin Yliopistossa että useissa tieteellisissä seuroissa suomen ja sen sukukielten tutkimuksen arvostettuina edustajina. Varsinkin uransa alkutaipaleella he olivat perheystäviä ja yhteistyökumppaneita, kuitenkin niin, että Setälällä oli aina selvä johtoasema. Sen suomin valtuuksin hän ohjasi ja määräsi Wichmannia ja muitakin nuorempia kollegoitaan omasta näkökulmastaan tarkoituksenmukaisiin työtehtäviin ja luottamustoimiin, jotka saattoivat olla hyvinkin työläitä ja pitkäkestoisia. Artikkelissa ei kuvata Setälän ja Wichmannin tieteellisen tutkimustyön sisältöjä&nbsp;eikä sen tuloksia. Sen sijaan käsitellään heidän tieteenalansa yleistä tilannetta ja kuvataan heidän työskentelyään tieteellisinä kollegoina 1800-luvun lopun ja 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten aikana. Artikkeli perustuu esitelmään, joka pidettiin Suomalais-Ugrilaisen Seuran järjestämässä <em>Yrjö Wichmann</em> -seminaarissa Helsingissä 19.10.2018.</p> 2019-05-02T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2019 Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja https://journal.fi/susa/article/view/76578 Saumatonta yhteistyötä ‒ Julie Wichmannin tutkimukset csángó-unkarilaisista 2019-07-17T22:34:41+03:00 Ildikó Lehtinen ildikolehtinen@gmail.com <p>Julie Wichmann eli unkarilaisittain Zsüli Wichmann vietti miehensä Yrjö Wichmannin kanssa syys- ja kevättalven marraskuusta 1906 maaliskuun loppuun 1907&nbsp; Moldovan Szabófalvan kylässä Romaniassa. Pariskunta asui varakkaan talonpojan Anton Robin (rom. Antal Robun) perheessä. Matkasta Julie ehti julkaista kolme artikkelia tapakulttuurin alalta. Kirjoitukset perustuivat nuoren naisen havaintoihin ja haastatteluihin. Kuvauksissa hän tarkasteli tapakulttuuria ajan, paikan ja sosiaalisen sidonnaisuuden kautta, kuten kansatieteeen tutkimuksessa on aina ollut tapana.</p> 2019-05-02T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2019 Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja https://journal.fi/susa/article/view/67807 Suomalais-Ugrilaisen Seuran vuosikertomus ja tilinpäätös vuodelta 2017 2019-07-17T22:38:51+03:00 Susanna S Virtanen sihteeri@sgr.fi <p>Seuran 134. toimivuosi</p> 2019-05-02T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2019 Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja https://journal.fi/susa/article/view/77892 Suomalais-Ugrilaisen Seuran vuosikertomus ja tilinpäätös vuodelta 2018 2019-07-17T22:33:40+03:00 Susanna S Virtanen sihteeri@sgr.fi <p>Seuran 135. toimivuosi</p> 2019-05-02T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2019 Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja