Panssarintorjunta kenttätykistön epäsuorin ammunnoin. Käyttö toisessa maailmansodassa ja mahdollisuudet nykyisellä taistelukentällä

Kirjoittajat

• M. Rautonen Pääesikunta

Avainsanat:

Kenttätykistö, panssarintorjunta

Abstrakti

Artikkelin johdannossa todetaan, että runsas panssaroidun kaluston määrä ja muun muassa ydinräjähteiden käyttö luovat tilanteita, joissa epäsuoran tulen käyttö voi tulla kyseeseen. Artikkelissa tarkastellaan kokemuksia kenttätykistön käytöstä panssarintorjuntaan toisessa maailmansodassa sekä käytön mahdollisuuksia nykyisellä taistelukentällä. Tavoitteena on selvitellä niitä teknisiä ja taktisia näkökohtia, jotka edistävät panssarintorjunnan toteuttamista. Toisessa luvussa tarkastellaan kenttätykistön osuutta panssarintorjunnassa toisen maailmansodan aikana. Eri sotanäyttämöistä tarkastelussa ovat Suomen sodista talvisota ja kesäsota 1944. Neuvostoliiton ja Saksan välisestä sodasta otetaan käsittelyyn muun muassa muutamia taisteluesimerkkejä. Muista rintamista tarkastelun kohteena on Ranska 1944. Yleisenä toteamuksena mainitaan, että kenttätykistön epäsuoralla tulella oli merkitystä panssarintorjunnassa, jos tulta käytettiin keskitetysti.
Kolmannessa luvussa, "Kenttätykistön suorittama panssarintorjunta nykyisellä taistelukentällä", tarkastellaan muun muassa tulen tarvetta panssarintorjunnassa sekä kenttätykistön tarvetta ydinräjähdevalmistelun jälkeen. Mahdollisuuksien tarkastelussa käsitellään suorituskykyä edistäviä tekijöitä , panssarivaunujen tuhoamista tai vaurioittamismahdollisuuksia sekä välillistä panssarintorjuntaa. Lisäksi käsitellään kaluston ja ampumatarvikkeiden soveltuvuutta, sopivia tulimuotoja ja liikkuvan maalin tulittamista. Viimeisessä luvussa tarkastellaan kenttätykistön ryhmitystä erilaisissa maasto-oloissa ja suora-ammuntaa. Johtopäätöksissä muun muassa todetaan, että kenttätykistön edullinen vaikutus ei perustu vaunujen tuhoamiseen, vaan se on useiden eri vaikutustekijöiden summa.