Ydinsulkusopimuksen muuttaminen pysyväksi ja ydinaseiden tulevaisuus

Kirjoittajat

• Jorma K. Miettinen Suomen Sotatieteellinen Seura

Avainsanat:

Ydinsulkusopimus, muutos, tulevaisuus

Abstrakti

Alkusanoissa todetaan, että vuosi 1995 on monella tavoin ydinaseiden merkkivuosi. "Heinäkuussa tuli kuluneeksi 50 vuotta ensimmäisestä ydinasekokeesta ja elokuussa ensimmäisestä ja ainoasta ydinaseiden käytöstä sodassa Tänä vuonna tuli myös kuluneeksi 25 vuotta ydinsulkusopimuksen solmimisesta. Keväällä pidettiin sopimukseen perustunut sopimuspuoltenkonferenssi. Siinä piti päättää sopimuksen jatkamisesta tai lopettamisesta.
Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan ydinsulkusopimuksen sisältöä ja toisessa luvussa ydinsulkusopimuksen jatkamista. Siinä todetaan, että riittävä määrä mukana olevista valtioista sitoutui pysyvään jatkoon ja sopimus "ikuistettiin kätten taputuksin. Artikkelissa tarkastellaan muun muassa siihen liitettyjen ponsien merkitystä. Lisäksi käsitellään uusien ydinaseiden kehittämispyrkimyksiä ja Yhdysvaltojen toimenpiteitä säästöjen aikaan saamiseksi ydinaselaboratorioita yhdistämällä. Kolmannessa luvussa käsitellä ydinsulkusopimuksen merkitystä todeten muun muassa, että " Vaikka ydinsulkusopimus on hyödyllinen, se ei kuitenkaan voi estää kuin poikkeustapauksessa jotakin valtiota hankkimasta ydinaseen." Ydinaseiden rajoitus- ja vähennyssopimuksia tarkastelua havainnollistetaan useilla Venäjän (Neuvostoliiton) ja Yhdysvaltojen ydinaseiden määrää käsittävillä taulukoilla. Viimeisessä luvussa käsitellään ydinasedoktriineja ja venäjän ydinaseoppia. Yhteenvedossa todetaan lopuksi, että " Summa summarum, tilanne on kylmän sodan päättymisen johdosta suuresti parantunut suurvaltojen alkaessa vähentää ydinasearsenaalejaan. Ydinsulkusopimuksen ikuistaminen on lujittanut sitä ja auttaa ehkä entistä hieman paremmin proliferaation ehkäisemistä, mutta mitään suurta muutosta siinä suhteessa ei ole tapahtunut."