TYKISTÖN JA KRANAATINHEITTIMISTÖN 2010-LUVUN AMPUMATARVIKKEET JA NIIDEN MAHDOLLISUUDET TULENKÄYTÖN KEHITTÄMISELLE

Kirjoittajat

• Ilkka Ikonen Maanpuolustuskorkeakoulu

Avainsanat:

Tykistö, kranaatinheittimistö, ampumatarvikkeet, tulenteho, uudistettu taistelutapa, taktiikka, taistelutekniikka, simulaatio

Abstrakti

Artikkeli jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa käsitellään tykistön ja kranaatinheittimistön ampumatarvikkeiden kehittymistä 1800-luvun lopulta aina nykypäivään asti. Painopiste käsittelyssä on nykyaikaisissa erikoisampumatarvikkeissa. Artikkelin toisessa osassa verrataan tykistön ja kranaatinheittimistön tuliyksiköiden tulentehon eroa perinteinen sirpalekranaatti vs. lentorataa korjaava erikoisammus. Tykistöllä tuliyksikköinä simulaatiossa on patteristo, patteri, tulijaos ja yksittäinen tykki (18,6,3 ja 1 tykkiä). Kranaatinheittimistöllä komppania, joukkue ja yksittäinen heitin (9,3 ja 1 kranaatinheitintä). Tulentehoa simuloidaan vihollisen moottoroitua jalkaväkijoukkuetta vastaan. Joukkue on varustettu kolmella rynnäkkövaunulla ja jalkaväen vahvuus on 24 miestä. Simulaatioiden perusteella kranaatinheittimistön 15 lentorataa korjaavaa erikoisammusta tuottaa saman tulentehon kuin 45 sirpalekranaattia. Joissakin simuloiduissa tapauksissa jopa viisi kranaatinheittimistön erikoisammusta pystyy aiheuttamaan vihollisen moottoroidulle jalkaväkijoukkueelle lamauttavat tappiot. Tykistön simulaatioissa 15 lentorataa korjaavaa erikoisammusta tuotti saman tulentehon kuin 30 sirpalekranaattia. Simulaatioiden tulokset osoittivat, että käytettäessä lentorataa korjaavia erikoisammuksia voidaan ammuttavaa ampumatarvikemäärää pienentää. Simulaation tulokset antavat ideoita epäsuorantulen järjestelyistä nykyaikaisella taistelukentällä. Artikkeli on myös esimerkki teknisen ja taktisen näkökulman yhdistämisestä