Keskustelu diakonin tehtävänmäärittelystä Suomen ortodoksisessa kirkossa 1920- ja 1930-luvuilla
Avainsanat:
Diakoni, diakonissa, ortodoksinen kirkko, lähimmäispalvelu, sisälähetysAbstrakti
Vasta itsenäistynyt Suomen valtio tunnusti kansallisen ortodoksisen kirkon ja vahvisti sen aseman asetuksella vuonna 1918. Asetuksessa diakonin tehtäviksi määriteltiin papin avustaminen jumalanpalveluksessa, saarnaamisessa, laupeudentyössä ja hallinnossa. Vaikka lähimmäispalvelutyö ja saarnaaminen kuuluivat kirkon näkemyksen mukaan alkukirkossa diakonin palvelutehtäviin, käytännössä diakonin rooli oli 1900-luvun alussa pääosin liturginen: diakonit työskentelivät kanttoreina ja avustivat pappia liturgian toimittamisessa. Diakonin tehtäviä pyrittiin 1920- ja 1930-luvuilla laajentamaan lähimmäispalvelun alueelle ottamalla mallia luterilaisesta kirkosta. Diakonin toimenkuvan laajentamiseen tähdänneet tavoitteet eivät kuitenkaan toteutuneet.
