Osallistujia ja katselijoita
Kokemukset Suomen ortodoksisen kirkon striimattuihin jumalanpalveluksiin ja poikkeusjärjestelyin toimitettuun ehtoolliseen osallistumisesta
Avainsanat:
Ortodoksinen kirkko, Covid-19, ehtoollinen, jumalanpalvelus, liturginen teologiaAbstrakti
Artikkeli tarkastelee koronapandemian vaikutuksia kokemuksiin seurakunta-, jumalanpalvelus- ja sakramenttiyhteydestä Suomen ortodoksisen kirkon piirissä. Poikkeusolot muuttivat radikaalisti kirkon sakramenttipraksista, ja jumalanpalveluksia ryhdyttiin toimittamaan suljetuin ovin. Perinteisten osallistumisen tapojen rinnalle nousi uudenlaisia, verkkovälitteisiä yhteisyyden ja jakamisen tiloja ennen muuta striimattujen jumalanpalvelusten muodossa. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdesta osa-aineistosta: kesäkuussa 2020 kerätystä kyselylomakeaineistosta (N=330) sekä sitä saman vuoden marraskuussa seuranneesta, samoille vastaajille osoitetusta jatkokyselystä (N=43). Tutkimuksen tulokset heijastelevat voimakasta polarisaatiota ortodoksisen kirkkokansan keskuudessa. Osalle kirkkokansasta striimatut palvelukset ovat merkittävä yhteyttä ja sen kokemusta ylläpitävä tekijä, kun taas osa on jäänyt kokemuksessaan yksin sekä eukaristisen että liturgisen yhteisön jäsenenä. Poikkeusaika kuitenkin vahvisti useimpien vastaajien kokemusta yhteydestä kirkkoon niin paikallisseurakunnassa kuin laajemmassa kirkkoyhteisössä. Vastauksista piirtyi myös selvästi esiin seurakuntalaisten havahtuminen jumalanpalveluselämän ja eukaristian henkilökohtaiseen merkitykseen arjessa. Koronapandemiasta johtuneet muutokset liturgisessa elämässä ovat teologisesti osittain jännitteisiä etenkin yhteisen maljan symboliikassa ja keskusteltaessa kirkkokansan mahdollisuudesta toimia liturgian kanssatoimittajana.
