Siinai ja Auschwitz

Mitä holokausti teki valitun kansan idealle?

Kirjoittajat

• Serafim Seppälä Itä-Suomen yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.62442/ta.143535

Avainsanat:

holokausti, teologia, valittu kansa, juutalaisuus, Israel

Abstrakti

Holokausti oli mittakaavaltaan, luonteeltaan ja vaikutuksiltaan perustavanlaatuinen tapahtuma, joka johti ennennäkemättömään teologiseen kriisiin. Tässä artikkelissatarkastellaan valitun kansan idean uudelleentulkintoja juutalaisessa ajattelussa. Lähteinä ovat holokaustin teologian klassikot Emil Fackenheim, Eliezer Berkovits, Irving
Greenberg, Richard Rubenstein, Ignaz Maybaum ja Arthur Cohen sekä valikoima aihepiiriä käsitteleviä ”ultraortodoksisia” kirjoituksia. Näkemysten kirjo ulottuu liittoajattelun hylkäämisestä (Rubenstein) sen radikaaliin uudistamiseen (Maybaum), uudelleentulkintaan (Cohen), nurinpäin kääntämiseen (Greenberg), maltilliseen päivittämiseen (Berkovits) tai klassisen mallin vaalimiseen (”ultraortodoksit”). Ääripäiden väliin sijoittuvien mallien lähtökohdat ja päämäärät poikkeavat toisistaan huomattavastikin, mutta niiden voi myös nähdä täydentävän toisiaan. Liittoajattelun päivittämisen radikaalisuuden aste on suorassa yhteydessä jumalakuvassa tapahtuneisiin muutoksiin. Liittoajattelun radikaaleilla uudistajilla on taipumus abstrahoida jumalakuvaa persoonattoman voiman suuntaan. Mitä radikaalimpi malli, sitä vaikeampi sitä on soveltaa käytäntöön. Tämä johtuu pitkälti siitä, että valinnan idea ja juutalaisuuden tehtävä maailmassa liittyvät toisiinsa: ilman valintaa ei ole missiotakaan. Holokaustin ja selviytymisen ontologisen luonteen korostaminen taas johtaa käytännössä Israelin valtion eksistentiaalisen merkityksen korostamiseen, mikä puolestaan johtaa eettisten ideaalien ja käytännön realiteettien ristiriitoihin.