Suomen evankelisluterilaisen kirkon työntekijöiden käsityksiä surevasta lapsesta

Kirjoittajat

• Saila Poulter Helsingin yliopisto
• Emma Kurenlahti
• Lasse Lipponen
• Annukka Pursi
• Virpi Sipola

DOI:

https://doi.org/10.62442/ta.146218

Abstrakti

Tutkimuksessa tarkastelemme käsityksiä surevasta lapsesta kulttuuri- ja aikasidonnaisen lapsikäsityksen kautta. Tutkimusaineiston muodostavat Suomen evankelisluterilaisen kirkon työntekijöiden kirjoittamat kuolemansurukertomukset, joissa he kuvaavat työssä kohtaamiaan surevia lapsia. Analysoimme narratiiveihin sisältyviä käsityksiä surevasta lapsesta ja kuvauksia siitä, miten aikuiset kohtaavat surevia lapsia. Tutkittua tietoa surevasta lapsesta katsomusyhteisöjen kontekstissa ei juurikaan ole, vaikka kuoleman kohtaamista uskonnollisissa yhteisöissä onkin tutkittu. Tutkimuksen tuloksissa korostuu lapsen toimijuus: käsitys surua aktiivisesti ‘tekevästä’, osallisesta lapsesta, hengellisestä lapsesta ja ohitetusta lapsesta. Käsityksiä surevasta lapsesta rakennettiin suhteessa siihen, miten lapsi kohdattiin katsomusyhteisössä ja yhteiskunnassa laajemminkin hoivan kohteena, hoivaajana sekä itsenäisenä, aloitteellisena ja ainutlaatuisena surijana. Tutkimustulokset osoittavat, että sureva lapsi tulee helposti sivuutetuksi tai hän itse pidättäytyy ilmaisemasta suruaan, vaikka aikuisen tarkoitus olisi ajatella lapsen parasta. Tutkimustulokset haastavat pohtimaan aikuisen roolia surevan lapsen kohtaamisessa sekä kiinnittämään huomiota hengellisiin näkökulmiin, joita lapsen surun kohtaamisessa olisi hyvä tunnistaa.