Khezr-legenda Hafezin (1315–1390) runoudessa

Kirjoittajat

• Joonas Maristo

DOI:

https://doi.org/10.62442/ta.152320

Avainsanat:

Khezr, Khidr, Khadr, Khader, Hafez, persialainen kirjallisuus, Aleksanteri Suuri

Abstrakti

Tässä artikkelissa tutkin Khezr-legendaa persiaksi kirjoittaneen Hāfezin (1315–1390) tuotannossa.  Khezr (myös Khiḍr, Khaḍir) on rajoja ylittävä kirjallinen hahmo, joka esiintyy usein Lähi-idän abrahamilaisissa uskonnollisissa teksteissä, kirjallisuudessa ja kansanperinteessä. Islamilaisessa perinteessä Khezriä pidetään toisinaan profeettana ja toisinaan pyhimyksenä. Useimmiten hän on myönteinen toimija, jolla on hallussaan esoteerista tietoa. Khezr tunnetaan erityisesti Koraanista, Koraania käsittelevästä eksegeettisestä kirjallisuudesta ja hadith-kirjallisuudesta. Khezr esiintyy laajasti myös persiankielisessä klassisessa kirjallisuudessa, kuten esimerkiksi Hāfezin teksteissä. Shirazissa elänyt runoilija on suosittu vielä nykyäänkin ja persialaisella kielialueella hänen tekstejään luetaan esimerkiksi erilaisten juhlien yhteydessä. Tutkimukseni osoittaa, että Hāfezin runous sisältää monenlaisia tapoja viitata Khezriin ja Hāfezin käyttämät kirjalliset kontekstit vaihtelevat. Analyysini perusteella myös vaikuttaa siltä, että kaikki Hāfezin käyttämistä viittauksista eivät palaudu Koraanissa esiintyvään Khezriä käsittelevään tarinaan.