Tunnustettu kirkko

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen keskustelu kirkon tunnustuksen määrittelystä kirkkolaissa vuosina 2020–2021

Kirjoittajat

• Jaakko Olavi Antila Suomen ev.-lut. kirkko, Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli

DOI:

https://doi.org/10.62442/ta.157397

Abstrakti

Artikkeli käsittelee Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuosina 2020–2021 käymää keskustelua siitä, kuinka laajasti kirkon tunnustus tulee määritellä kirkkolaissa. Artikkelissa otetaan huomioon kirkko- ja valtiosääntöoikeudelliset seikat ja niihin liittyvät historialliset tapahtumat. Artikkelin tulkinnallisena apuvälineenä hyödynnetään poliittisessa teoriassa ja systemaattisessa teologiassa käytettyä hyväksyvän tunnustamisen teoriaa. Tutkimus osoittaa, että kirkon asema suhteessa valtioon näyttäytyi kirkolliskokouksessa uhattuna. Eräät kirkolliskokousedustajat halusivat turvata kirkon aseman säilyttämällä tunnustuksen lyhyen määrittelyn kirkkolaissa. Toiset edustajat puolestaan katsoivat, että kirkon aseman puolustamiseksi tuli mukautua muutokseen ja siirtää tunnustuksen sisältö kokonaan kirkon sisäiseen kirkkojärjestykseen. Ensin mainitusta näkökulmasta pidettiin tärkeänä, että valtio hyväksyi ja tunnusti lain tasolla kirkon tunnustuksineen eikä ainoastaan kirkon oikeutta määritellä oman tunnustuksensa. Kyseenalaistaessaan eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkinnan monet kirkolliskokousedustajat halusivat puolustaa kirkon autonomiaa. Osa edustajista taas katsoi, että perustuslakivaliokunnan tulkinnan hyväksyminen nimenomaan vahvisti autonomiaa. Kirkon opetusta, kuten avioliittokäsitystä, koskevat erimielisyydet vaikuttivat osaltaan eriävien näkemysten taustalla. Myös ajankohtainen julkinen keskustelu perustuslakivaliokunnasta heijastui tunnustuspykälän käsittelyyn kirkolliskokouksessa, vaikkakaan ei hallinnut sitä. Sen sijaan kansankirkon käsitteellä ja identiteetillä ei enää ollut näkyvää osaa oman kannan perustelemisessa.