Silta jumalalliseen rakkauteen

Suufilainen musiikki, runous ja oikeanlaisten tunteiden oppiminen

Kirjoittajat

• Mikko Autere

DOI:

https://doi.org/10.62442/ta.176808

Avainsanat:

suufilaisuus, runous, musiikki, qawwali, uskonnonharjoitus, tunteet, ekstaasi

Abstrakti

Lauletun runouden kuunteleminen on keskeinen osa Intian niemimaan chišti-nizami-suufien harjoitusta. Suuri osa tästä runoudesta ei ole yksiselitteisen uskonnollista vaan voisi viitata myös eroottiseen rakkauteen ihmisten välillä. Millä tavoin suufit oppivat tulkitsemaan tällaisen runouden aikaansaamat reaktiot uskonnollisina tunteina?

Tässä artikkelissa aihetta tutkitaan tekstien ja Intiassa kerätyn etnografisen aineiston kautta. Analyysissä hyödynnetään Jesse J. Prinzin ja Jenefer Robinsonin käsitystä tunteista ulkoisten tai ajatuksellisten ärsykkeiden aikaansaamina kehollisina reaktioina, jotka vasta myöhemmässä kognitiivisessa analyysissä nimetään tunteiksi.

Äkilliset vaistonvaraiset reaktiot (gut reaction), joita runous ja musiikki saavat aikaan, ovat suufiharjoituksen kannalta tärkeitä niiden merkittävän transformatiivisen voiman vuoksi. Chišti-nizamit pyrkivät vaalimaan reaktioita, kun taas runouden metaforien diskursiivinen opettaminen vaimentaisi ne. Chišti-nizamit ovatkin päätyneet ympäröimään rakkausrunouden kuuntelemisen selkeän uskonnollisilla kehyksillä kuten Koraanin resitoimisella ja kanonisesta rukouksesta muistuttavan etiketin vaatimisella. Uskonnolliset kehykset auttavat tulkitsemaan vaistonvaraiset reaktiot uskonnollisina tunteina. Chišti-nizamit ovat jättäneet harjoitukseen paljon tilaa henkilökohtaiselle tulkinnalle. Tämä voi avata yllättäviä ja pelkän runotekstin pohjalta ennalta-arvaamattomia kokemuksia uskonnollisista tunteista.