Teologinen Aikakauskirja

Uskonnon tutkimisesta ja harjoittamisesta

Olli Saukko — 2024-12-10

Uskonnon tutkimista vai harjoittamista (varten)?

Jonna Ojalammi — 2024-12-10

Artikkelissa selvitetään Itä-Suomen yliopiston teologian opiskelijoiden näkemyksiä koulutuksen ja opetuksen katsomuksellisesta sitouttamattomuudesta. Suomalaisen akateemisen teologian katsomuksellisesta sitoutumattomuudesta tehty tutkimus on vähäistä. Tässä tutkimuksessa aihetta tarkastellaan erityisesti kirkon virkaan vaadittavien soveltavien opintojen näkökulmasta, joiden luonteeseen kuuluu tunnustuksellisia elementtejä. Aineisto koostuu 28 teologian opiskelijan avoimista kyselyvastauksista, jotka analysoitiin sekä teema- että sisällönanalyysillä. Suurimmalle osalle vastaajista kirkon viran huomioiminen koulutuksessa ja soveltavat opinnot aiheuttivat jännitettä heidän näkemyksiinsä koulutuksen katsomuksellisesta sitoutumattomuudesta. Samalla kirkon virkaan ja soveltaviin opintoihin kohdistuva arvostus mahdollisti niiden integraation osaksi akateemista koulutusta. Pieni osa vastaajista katsoi, että akateemisen teologian ei tule lähtökohtaisestikaan olla katsomuksellisesti sitoutumatonta, jolloin kirkon viran huomioiminen opinnoissa ei aiheuttanut jännitettä. Vastaajaryhmien välisiä eroja selittivät erilaiset käsitykset akateemisen teologian tavoitteista. Soveltavien opintojen opetus arvioitiin väistämättömästi katsomukselliseksi. Vaikka katsomuksellisuutta arvostettiin, yksittäisen opiskelijan toimijuus katsomuksellista sitoutumattomuutta koskevissa kysymyksissä näyttäytyi rajautuneena. Tulokset osoittavat, että on tarpeen selkeyttää tunnustuksellisen ja akateemisen teologian välistä suhdetta sekä kirkon virkaan suuntautumisen merkitystä teologisessa koulutuksessa.

Merkitykselliset monilajiset suhteet

Terhi Hannola — 2024-12-10

Artikkelissa käsittelen ihmisen ja muiden eläinten välisiä suhteita osana elämän merkityksellisyyttä maatila- ja tuotantoeläinten turvakodeissa. Turvakoteihin hakeudutaan halusta vaikuttaa eläinten asemaan yhteiskunnassa ja olla vuorovaikutuksessa eläinten kanssa. Artikkelissa vastaan seuraaviin kysymyksiin: 1) Millaisia merkityksellisyyden kokemuksia ihmiset kuvaavat suhteessa eläimiin ja millaisen elämän tuottamista eläimille he pitävät merkityksellisenä? 2) Millä tavoin ihmisten ja eläinten suhdetta käsitellään osana elämän merkityksellisyyttä? Lähestyn kysymyksiä etenkin uskonnontutkimukseen sekä kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen eläintutkimukseen pohjaten. Artikkelin aineisto koostuu haastattelu- ja havainnointiaineistosta vuosilta 2019–2024.

Aineistoni ihmis-eläinsuhdekuvauksista jäsentyi elämän merkityksellisyyteen yhteydessä olevia teemoja: eläimen yksilöllisyyden tunnistamista ja autonomian kunnioitusta, myönteisiä tunteita sekä eläinsuojelutyön ja elämän rajallisuutta. Tulososiossa osoitan, että ihmisen kokemus eläinsuhteiden merkityksellisyydestä muodostuu vuorovaikutuksessa siihen, miten eläimille pystytään tarjoamaan edellytykset merkitykselliseen elämään, johon sisältyy muun muassa mahdollisimman laaja autonomia. Rajallisuudet, kuten autonomian rajoittaminen ja mahdollisuus pelastaa vain pieni osa tuotantoeläimistä muodostavat kehyksen, jotka yhtäältä haastavat ja toisaalta vahvistavat ihmisen kokemusta eläinsuhteiden merkityksellisyydestä.

Prefaatiorukous suomenkielisissä luterilaisissa kirkkokäsikirjoissa 1549–2000

Kati Pirttimaa — 2024-12-10

Tarkastelen artikkelissa prefaatiorukousta Agricolan ajasta viimeisimpään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkokäsikirjaan. Prefaatiorukous löytyy kaikista suomenkielisistä kirkkokäsikirjoista. Pyrin vastaamaan artikkelissa seuraaviin kysymyksiin: 1. Minkälaisia muutoksia prefaatiorukouksen rakenteessa osana ehtoollisrukousta on tapahtunut? 2. Minkälaisia kielellisiä muutoksia prefaatiorukouksessa on tapahtunut 1500-luvulta nykypäivään? 3. Minkälaisia teologisia painotuksia voi nähdä näiden muutosten taustalla?

Tarkastelen sekä ehtoollisrukouksen kokonaisrakennetta että prefaatiorukouksen rakennetta ja siinä tapahtuneita muutoksia. Tekstien analysointiin olen käyttänyt systemaattista analyysia käsitteiden ja teologisen viitekehityksen osalta ja rakenteen selvittämiseen syntaktista ja leksikaalista analyysiä. Niiden lisäksi olen käyttänyt synoptista vertailua sekä historiallis-vertailevaa metodia.

Kieli muuttuu hitaasti ja uskonnollinen kieli yleiskieltä hitaammin. Teksteissä näkyvät sekä käännösvaikutukset että kielikontaktit. Teksteissä näkyy myös vahva pyrkimys oikean opin säilyttämisen tarpeeseen. Rakenteellisesti laajimmat muutokset rukouksessa tapahtuivat 1800-luvun lopulla, mutta silloin ei ollut kysymys ensisijaisesti kielellisistä muutoksista vaan erilaisista teologisista painotuksista.

Egeria teologisen ja kirkollisen tiedon välittäjänä

Anni Maria Laato — 2024-12-10

Varhaiset pyhiinvaelluskertomukset välittivät tietoa pyhistä paikoista, liturgiasta ja kirkollisista käytännöistä, mutta niissä myös kehitettiin pyhiinvaelluksen teologiaa: Miksi kannattaa lähteä? Mitkä paikat ovat pyhiä ja miksi? Mitä pyhillä paikoilla kuuluu tehdä? Egerian matkapäiväkirja Itinerarium käsittelee näitä kysymyksiä kertomuksen muodossa.

Antiikintutkija Mary Boatwrightin mukaan kreikankielisen idän ja latinankielisen lännen eroja myöhäisantiikinkin aikana ei pidä korostaa, mutta ei kieltääkään. Erot näkyivät myös kirkon kielessä ja käytänteissä. Artikkelissa tutkitaan sitä, miten Egeria toimi teologisen ja kirkollisen tiedon välittäjänä idän ja lännen välillä ja toisaalta myös matkallaan tapaamiensa ihmisten välillä. Tutkimuksessa on esitetty toisistaan poikkeavia näkemyksiä Egerian kielitaidosta ja teologisesta osaamisesta; koska kumpikin asia on tärkeä onnistuneen tiedonvälityksen kannalta, niihin otetaan kantaa. Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, mitä keinoja Egeria käytti välittääkseen havaintojaan lukijoilleen.

Egeria teki matkallaan tarkkoja havaintoja ja välitti niitä sekä lukijoilleen että Pyhällä maalla tapaamilleen ihmisille. Hän ottaa koko ajan lukijansa huomioon ja rakentaa kertomuksensa niin, että se luo lukijoille muistikuvia ja vahvistaa niitä. Egeria ei lähtenyt pyhiinvaellukselle vain omaksi ilokseen, vaan pyrki tietoisesti välittämään lukijoilleen matkallaan kokemaansa yhteyttä sekä oman aikansa pyhiin ihmisiin että Raamatun tapahtumiin.

Pauli Annala & Kai Pihlajamaa (toim.), Mestari Eckhartin joulu: Neljä joulusaarnaa.

Johanna Tyynelä-Haapamäki — 2024-12-10

Jyrki Nissi, Kuolema keskiajalla

Leena Enqvist — 2024-12-10

Elisa Uusimäki, Lived Wisdom in Jewish Antiquity: Studies in Exercise and Exemplarity

Ulla Tervahauta — 2024-12-10

Jonathon Lookadoo, The Christology of Ignatius of Antioch

Harri Huovinen — 2024-12-10

Massimo Faggioli & Catherine E. Clifford (ed.), The Oxford Handbook of Vatican II

Mikko Ketola — 2024-12-10

Juha Meriläinen, Putinin alttaripoika: Patriarkka Kirill ja Venäjän pyhä hyökkäyssota

Heta Hurskainen — 2024-12-10

Lari Launonen, Poikani, elä vielä ensi talvi

Jarkko Stenroth — 2024-12-10

Johanna Isosävi & Camilla Lindholm, Yhteisöllisen kirjoittamisen opas

Marjukka Laiho — 2024-12-10

Uskontotieteen ja teologian yhteistyön edellytyksistä

Tuomas Martikainen — 2024-12-10

Kirjoituksessa pohdin suomalaisen teologian ja uskonnontutkimuksesta yhteistyön edellytyksiä.

Tapani Harviainen in memoriam

Riikka Tuori — 2024-12-10

Teologian ja uskonnontutkimuksen päivät Turussa 22.5.-26.5.2024

Jarkko Stenroth — 2024-12-10

Keskiajan kanonisen oikeuden konferenssin antia Canterburysta

Virpi Mäkinen — 2024-12-10

n/a

Elo myrskyn jälkeen

Peppi O'Connor — 2024-12-10