Teologinen Aikakauskirja

Sivistyksen teemavuosi 2024

Outi Lehtipuu — 2024-06-10

Colin Brown with Graig A. Evans, A History of the Quests for the Historical Jesus. Vol 1 & 2

Johanna Salovaara — 2024-06-10

Nicu Dumitraşcu (toim.), The Fathers on the Bible

Harri Huovinen — 2024-06-10

Mirkka Danielsbacka, Matti O. Hannikainen & Tuomas Tepora (toim.), Avaimia menneisyyteen: Opas historiantutkimuksen menetelmiin

Päivi Räisänen-Schröder — 2024-06-10

Christopher Ocker, The Hybrid Reformation: A Social, Cultural, and Intellectual History of Contending Forces

Tapio Leinonen — 2024-06-10

Miikka Ruokanen, Trinitarian Grace in Martin Luther's The Bondage of the Will

Ilmari Karimies — 2024-06-10

Jeffrey Herf, Three Faces of Antisemitism: Right, Left and Islamist

Teuvo Laitila — 2024-06-10

Virpi Mäkinen, Heikki Pesonen & Risto Uro (toim.), Pyhä, paha ruoka: Uskonnon ja etiikan näkökulmia

Taru Lindblom — 2024-06-10

Kuparikettu, Nykynoidan käsikirja

Karolina Kouvola — 2024-06-10

Homo-Sodoman synty ja huoli miehuudesta

Martti Nissinen — 2024-06-10

Sodoma-kertomuksesta on aikojen saatossa tullut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen vastaisen propagandan perusteksti. Polemiikki ei kuitenkaan nouse suoraan Genesiksen luvusta 19 vaan sen pitkästä (homo)seksualisoivasta tulkintahistoriasta. Kertomuksen varhaisimmat tulkinnat kiinnittävät hämmästyttävän vähän huomiota sodomalaisten seksuaaliseen käyttäytymiseen. Pikemminkin heitä moititaan hegemonisen maskuliinisuuden röyhkeimmistä toteuttamistavoista, ylpeydestä ja väkivallasta. Sodoman synti seksualisoituu ensimmäisen kerran Riemuvuosien kirjassa ja samansukupuolinen elementti yhdistyy siihen vasta ensimmäisellä vuosisadalla jKr. Filonin ja Josefuksen kirjoituksissa. Päähuolena näissä tulkinnoissa on maskuliinisuus pikemminkin kuin (homo)seksuaalisuus. Kun näkökulma käännetään homoseksuaalisuudesta miehuuteen, huomio kiinnittyy Sodoma-kertomuksessa ja sen tulkinnoissa tärkeämpiin elementteihin kuin seksiin.

Konkreettisesta toiminnasta abstraktiin ajatteluun

Aila Mielikäinen — 2024-06-10

Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten suomen kielen käsi-sanasta johdettua käsittää-verbiä on käytetty raamatunsuomennoksissa 1500-luvulta 2000-luvulle. Perusaineistona ovat vuoden 1776 Biblian nykyversio (1776/1991) sekä vuosien 1933/1938 ja 1992 käännökset. Vertailussa ovat mukana myös muut vanhan kirjasuomen aikaiset suomennokset (UT 1548, 1642, 1685) ja joitakin 1900–2000-luvun epävirallisia käännöksiä.

Käsittää-verbillä on murteissa ollut konkreettinen merkitys ’saada käsiin, ottaa kiinni, tavoittaa ym.’, mutta sen nykymerkitys on ’ymmärtää, tajuta’. 1500–1700-luvun raamatunsuomennoksissa sanaa on käytetty vanhojen merkitysten mukaisesti, mutta nämä ovat väistyneet kokonaan 1900–2000-luvun suomennoksista ja sanan käyttökontekstit ovat muuttuneet. Joissakin jakeissa käsittää on säilytetty entisissä konteksteissa, eli verbin on tulkittu tarkoittaneen jo vanhoissa käännöksissä ymmärtämistä.

Artikkelissa pohditaan myös käsittää-verbin merkityksenmuutoksen vaiheita ja syitä. Merkityksen abstraktistuminen vastaa muiden eurooppalaisten kielten kehitystä (esim. ruotsin begripa ja saksan begreifen ’tarttua’ > ’ymmärtää’, vrt. latinan comprehendere). Muutos on suomen kielessä selitetty ruotsin kautta saaduksi merkityslainaksi, mutta tämän lisäksi sille on osoitettu murteiden perusteella vahva omakielinen pohja. Sanan abstraktistuminen on tapahtunut kirjakielessä 1800-luvun aikana, jolloin suomesta tuli kaikilla aloilla käytettävä sivistyskieli.

Kirjailijan todistus juutalaisten joukkomurhista Kiovassa 1941–1943

Teuvo Laitila — 2024-06-10

Artikkelissa tarkastellaan holokaustin ja antisemitismin käsitteen tulkin-
toja Anatoli Kuznetsovin romaanissa Babi Jar. Teoksen sensuroitu versio ilmestyi Neuvostoliitossa vuonna 1967. Sensuroimaton versio julkaistiin kolme vuotta myöhemmin englanniksi ja venäjäksi. Kirjailija oli tuolloin jo loikannut Britanniaan. Neuvostoliitossa holokausti yhdistettiin neuvostokansalaisten surmaamiseen toisessa maailmansodassa.
Natsi-Saksa ei tulkinnan mukaan pyrkinyt surmaamaan juutalaisia vaan sosialistisen valtion siviilejä. Luokkayhteiskunnan lakkauttaneessa Neuvostoliitossa ei valtion väitteen mukaan ollut antisemitismiä, koska se oli kapitalistiseen yhteiskuntaan kuuluvan luokkavihan muoto. Kuznetsovin sensuroimattoman version keskeinen idea oli verrata Babi Jarin rotkossa Kiovassa tapahtunutta juutalaisten joukkomurhaa, holokaustin osaa, Stalinin 1930-luvulla aiheuttamaan nälänhätään, holodomoriin, sekä poliittisiin ”puhdistuksiin”. Tavoitteena oli osoittaa, että Neuvostoliitto ja Saksa olivat molemmat diktatuurisia ”tappa-
misjärjestelmiä”. Sensuuri poisti tämän vertailevan ulottuvuuden ja korosti siten Babi Jarin joukkomurhia juutalaisten, ei neuvostokansalaisten, tappamisena. Antisemitismi, joka
neuvostotulkinnassa irrotettiin holokaustista, jäi molemmissa teoksen versioissa vähälle huomiolle. Sensuuri ja Kuznetsov olivat näin uskollisia Marxille, joka harvoissa aihetta käsitelleissä teksteissään yhdisti juutalaisuuden ja kapitalismin ja määritteli antisemitismin antikapitalismiksi

Jumalan todellisuuden määrittelemättömyydestä

Tero Massa — 2024-06-10

Teologit sivistyksenturvajoukkoina

Tuomas Heikkilä — 2024-06-10

Mikä särähtää? Antropologisia näkökulmia tutkijan positioon, traditioon ja politiikkaan

Henni Alava — 2024-06-10

Mikä sinulla särähtää korvaan? Tässä esityksessä lähestyn viime vuosien tiedekeskusteluissa kohujakin aiheuttaneita kysymyksiä positionaalisuudesta ja refleksiivisestä tiedontuotannosta tämän arkisen kysymyksen kautta. Pohdintani ammentaa niin lapsuusmuistoistani, ugandalaisten kirkkojen parissa tekemästäni kenttätyöstä, kuin tämänhetkisestä tutkimuksestani, jossa seuraan lasten pitkittynyttä kipua antropologisen ja lääketieteellisen tiedon rajapinnoille. Keskeinen väitteeni on, että tietämisellä ja tulkinnalla on rajat, sillä jokainen tietäjä ja tulkitsija sijaitsee tietyssä ajassa ja paikassa, tietyllä kehomielellä, elämänkokemuksella, tiedoilla ja arvoilla varustettuna. Särähtääkö tämä väite korvaasi? Innostaako se sinua? Vai jättääkö se sinut täysin kylmäksi? Arvelen, että tämän luentoabstraktin lukijoiden reaktiot siihen ovat varsin erilaisia, sillä lukijoiden positio, traditio, ja tiedon politiikkaan liittyvä ajattelu ovat nekin erilaisia. Mutta mitä merkitystä tällä kaikella on tieteelle ja tutkijalle? Onko kysymys särähdyksistä relevantti vain antropologeille, jotka tekevät tutkimusta määritelmällisesti omalla persoonallaan? Vai voisiko ajatus särähdysten sävyttämästä, muovaamasta ja suuntaamasta tiedosta antaa aineksia hedelmällisille pohdinnoille myös muilla tieteenaloilla, ja hyvinkin erilaisten aineisto-, teoria- ja menetelmäperinteiden kanssa askaroivien tutkijoiden työssä?

Luterilais-ortodoksista keskustelua LML:n 2023 yleiskokouksen sukupuoleen liittyvistä teemoista

Sini Mikkola — 2024-06-10