Teologinen Aikakauskirja

English Abstracts of the Peer-reviewed Articles

to, 07 maalis 2024 00:00:00 +0200

Jan Grabowski & Barbara Engelking, toim. (2022). Night without End: The Fate of Jews in German-Occupied Poland

Mikko Ketola — to, 07 maalis 2024 00:00:00 +0200

Kevin P. Spicer & Rebecca Carter-Chand, toim. (2022). Religion, Ethnonationalism, and Antisemitism in the Era of the Two World Wars

André Swanström — to, 07 maalis 2024 00:00:00 +0200

Julian Timm (2023). Der erzählte Antisemitismus: Das Narrativ der "Jüdischen Weltverschwörung" von seinen literarischen Ursprüngen bis heute

Matti Myllykoski — to, 07 maalis 2024 00:00:00 +0200

Jean-Paul Sartre, George Orwell & István Bibó (2023). Antisemitismin kirous: Kolme kriittistä esseetä.

Paavo Ahonen — to, 07 maalis 2024 00:00:00 +0200

Timo R. Stewart (2022). Luvatun maan lumo: Israelin kristityt ystävät Suomessa

Anne Heikkinen — to, 07 maalis 2024 00:00:00 +0200

Shulamit Volkov (2023). Interpreting Antisemitism: Studies and Essays of the German Case

Teuvo Laitila — to, 07 maalis 2024 00:00:00 +0200

Nicholas Potter & Stefan Lauer, toim. (2023). Judenhass Underground: Antisemitismus in emanzipatorischen Subkulturen und Bewegungen

Matti Myllykoski — to, 07 maalis 2024 00:00:00 +0200

Ei koskaan enää – paitsi että taas

Daniel Weintraub — to, 07 maalis 2024 00:00:00 +0200

Antisemitismi ja protestanttinen raamatuntutkimus

Anna-Liisa Rafael, Elisa Uusimäki — to, 07 maalis 2024 00:00:00 +0200

Vuosikokouskutsu 2024

ke, 21 helmi 2024 00:00:00 +0200

Vaan mitä se on se antisemitismi?

Teuvo Laitila, Mikko Ketola — to, 07 maalis 2024 00:00:00 +0200

Antisemitismi

Paavo Ahonen — ke, 21 helmi 2024 00:00:00 +0200

Antisemitismi tarkoittaa juutalaisiin kohdistuvaa vuosisatoja kestänyttä vihaa. Ilmiön keskeisimmät muodot kehittyivät osana kristillisen kirkon historiaa, oppia ja opetusta, tosin juutalaiset kohtasivat vihamielisyyttä jo esikristillisellä ajalla. Käsitteen ”antisemitismi” historia on huomattavasti lyhyempi. Sana levisi yleiseen käyttöön Saksasta noin 150 vuotta sitten. Tultaessa 1870-luvulle oli saksanjuutalaisille myönnetty tasavertaiset oikeudet ja juutalaisista oli tullut aiempaa näkyvämpi osa saksalaista yhteiskuntaa. Uudella käsitteellä viitattiin erityisesti poliittisiin pyrkimyksiin rajata juutalaisten lisääntyneitä toimintamahdollisuuksia ja yhteiskunnallista vaikutusta. Tämä artikkeli käsittelee ristiriitaisen ja moneen kertaan määritellyn, juutalaisvastaisuutta tarkoittavan käsitteen syntyhistoriaa ja leviämistä Suomeen. Samalla se kuvaa antisemitismintutkimuksen ensimmäisiä vaiheita sekä maailmalla että Suomessa 1800-luvun lopulta 1900-luvun puoliväliin ja esittelee, millaista tietoa antisemitistisestä ajattelusta ja toiminnasta oli Suomessa saatavilla. Sen ensisijaisia lähteitä ovat tutkimusajan keskeisimmät antisemitismiä käsitelleet tutkimukset ja tekstit sekä 1880-luvun taitteen suomalaiset sanomalehdet. Näiden lähteiden avulla artikkelin päämääränä on syventää ymmärrystä antisemitismistä ja etsiä vastausta vaikeaan kysymykseen siitä, mitä tarkoittaa antisemitismi.

"En ole kokenut antisemitismiä, mutta..."

Ruth Illman; Elina Vuola — to, 07 maalis 2024 00:00:00 +0200

Tarkastelemme kahden eri etnografisen aineiston pohjalta suomenjuutalaisten naisten kokemuksia antisemitismistä nyky-Suomessa. Aineistomme koostuu Ruth Illmanin Minhag Finland -hankkeessa tehdyistä suomenjuutalaisten haastatteluista (2019–2020) ja Elina Vuolan Ruumiillinen uskonto -hankkeessa tehdyistä haastatteluista (2015–2016). Vuola haastatteli vain naisia, Illmanin aineistossa on sekä naisia että miehiä. Keskitymme artikkelissamme naisiin. Myös antisemitismin kokemukset ovat joiltakin osin sukupuolittuneita. Pääasiallisena teoreettisena tulokulmana käytämme Helen Feinin (1987) kulttuurihistoriallista määrittelyä, jonka mukaan antisemitismillä on rakenteellinen, diskursiivinen ja yksilöllinen ulottuvuus. Fein kuvailee antisemitismiä kolmiona, jonka pohja on yhteiskunnan rakenteisiin upotettu juutalaisvastaisuus, joka ilmenee tietämättömyytenä, ymmärtämättömyytenä tai suorana syrjintänä. Tämän päälle rakentuu diskursiivinen ulottuvuus, joka tuo esille kulttuurisidonnaiset tavat puhua juutalaisuudesta, ja näyttäytyy stereotypioina ja ennakkoluuloina yleisessä keskustelussa. Kolmion huipulla ovat yksilön kokemukset suorasta tai välillisestä antisemitismistä omassa arjessaan. Tarkastelemme, miten Feinin malli näkyy (tai ei näy) aineistoissamme ja sitä, miten sen avulla voidaan jäsentää haastateltavien kokemuskertomuksia. Sukupuoliteoreettinen lähestymistapa puolestaan auttaa ymmärtämään koetun antisemitismin sukupuolittuneisuutta. Feinin malli osoittautui käyttökelpoiseksi, mutta jäykäksi tavaksi jäsentää arkisiin kokemuksiin keskittyvää etnografista aineistoa. Lisäksi havaitsimme, että paikkasidonnainen ja kokemuksiin keskittyvä analyysimme tuo uutta tietoa antisemitismin ilmenemismuodoista ja siinä tapahtuneissa muutoksissa Suomessa. Suomenjuutalaisten naisten kokemuksissa antisemitismi sekä uhan ja pelon tunne ovat lisääntyneet.

Venäjänkielisten juutalaisten kertomuksia antisemitismistä ja syrjinnästä Neuvostoliitossa ja Suomessa

Mercédesz Czimbalmos, Dóra Pataricza — to, 07 maalis 2024 00:00:00 +0200

Suomea pidetään usein yhtenä maailman sekularisoituneimmista maista, vaikka suurin osa sen väestöstä kuuluu edelleen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Tästä huolimatta Suomessa on elinvoimaisia juutalaisyhteisöjä, jotka ovat pienestä koostaan
huolimatta monimuotoisia. Niihin kuuluu noin 1 500 ihmistä ja ne ovat jakautuneet kolmeen yhteisöön: kahteen ortodoksiyhteisöön sekä hiljattain perustettuun reformiyhteisöön. Jäsenet edustavat useita eri kansallisuuksia, uskonnonharjoittamisen muotoja ja juutalaisia käytäntöjä. 1990-luvun alusta lähtien juutalaisiin yhteisöihin on liittynyt myös entisen Neuvostoliiton juutalaisia. Tämä artikkeli analysoi entisen Neuvostoliiton juutalaisten kertomuksia elämästä ennen Suomeen muuttoa ja sen jälkeen ja tarkastelee erityisesti heidän kokemuksiaan antisemitismistä. Artikkelissa tutkitaan, millaisia kokemuksia juutalaisilla on vihasta tai vihamielisyydestä Neuvostoliitossa ja kysytään, ovatko he kohdanneet
antisemitismiä Suomessa. Kertomukset perustuvat haastatteluihin, jotka kerättiin osana Ruumiillinen uskonto -hankkeen ja Minhag Finland -hankkeen toimintaa.

Israel, antisionismi ja antisemitismi Helsingin Sanomien pääkirjoituksissa 1990–2023

André Swanström — to, 07 maalis 2024 00:00:00 +0200

Artikkelissa tutkitaan Helsingin Sanomien pääkirjoituksia ja arvioidaan niissä mahdollisesti esiintyvää antisemitismiä. Artikkeli motivoituu Suomessa asuvien juutalaisten kokemuksesta, jonka mukaan Helsingin Sanomat kohtelee Israelia epäoikeudenmukaisesti, usein siinä määrin, että Israelia kohtaan esitetty kritiikki muuttuu antisemitismiksi. Lehden pääkirjoitusten analyysissä sovelletaan IHRA:n antisemitismimääritelmää, jota täydennetään antisemitismin stereotypioilla. Tarkasteltavana ajanjaksona 1990–2023 yhteensä 440 Helsingin Sanomien pääkirjoitussivun artikkelia käsitteli keskeisenä
aiheenaan Israelia. Näistä artikkeleista valtaenemmistö oli enemmän tai vähemmän kriittisiä Israelin politiikkaa ja sotilaallista toimintaa kohtaan. Suurin osa tästä kritiikistä ei täyttänyt antisemitismin tunnusmerkkejä. Antisemitismin kriteerit täyttäviä artikkeleita oli 62 eli 14,1 % artikkeleista. Näissä pääkirjoituksissa ilmeni klassisen antisemitismin stereotypioita,
joita sovellettiin Israeliin ja rinnastettiin Israelin politiikkaa holokaustiin. Kyse ei ollut yksittäisistä journalistisista työtapaturmista vaan pääkirjoitusten kirjoittajien systemaattisista journalistisista ratkaisuista. Merkkejä orastavasta muutoksesta oli nähtävissä, kun Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimituksessa myönnettiin, että Israelin kritisoiminen
voi olla luonteeltaan myös antisemitististä.

Siinai ja Auschwitz

Serafim Seppälä — to, 07 maalis 2024 00:00:00 +0200

Holokausti oli mittakaavaltaan, luonteeltaan ja vaikutuksiltaan perustavanlaatuinen tapahtuma, joka johti ennennäkemättömään teologiseen kriisiin. Tässä artikkelissatarkastellaan valitun kansan idean uudelleentulkintoja juutalaisessa ajattelussa. Lähteinä ovat holokaustin teologian klassikot Emil Fackenheim, Eliezer Berkovits, Irving
Greenberg, Richard Rubenstein, Ignaz Maybaum ja Arthur Cohen sekä valikoima aihepiiriä käsitteleviä ”ultraortodoksisia” kirjoituksia. Näkemysten kirjo ulottuu liittoajattelun hylkäämisestä (Rubenstein) sen radikaaliin uudistamiseen (Maybaum), uudelleentulkintaan (Cohen), nurinpäin kääntämiseen (Greenberg), maltilliseen päivittämiseen (Berkovits) tai klassisen mallin vaalimiseen (”ultraortodoksit”). Ääripäiden väliin sijoittuvien mallien lähtökohdat ja päämäärät poikkeavat toisistaan huomattavastikin, mutta niiden voi myös nähdä täydentävän toisiaan. Liittoajattelun päivittämisen radikaalisuuden aste on suorassa yhteydessä jumalakuvassa tapahtuneisiin muutoksiin. Liittoajattelun radikaaleilla uudistajilla on taipumus abstrahoida jumalakuvaa persoonattoman voiman suuntaan. Mitä radikaalimpi malli, sitä vaikeampi sitä on soveltaa käytäntöön. Tämä johtuu pitkälti siitä, että valinnan idea ja juutalaisuuden tehtävä maailmassa liittyvät toisiinsa: ilman valintaa ei ole missiotakaan. Holokaustin ja selviytymisen ontologisen luonteen korostaminen taas johtaa käytännössä Israelin valtion eksistentiaalisen merkityksen korostamiseen, mikä puolestaan johtaa eettisten ideaalien ja käytännön realiteettien ristiriitoihin.