Utopia. Nyt: Poliittisen performatiivisuuden reunaehdoista

Kirjoittajat

• Teemu Paavolainen

DOI:

https://doi.org/10.65872/teats.176776

Avainsanat:

utopia, performatiivisuus, protesti, prefiguraatio, Donald Trump

Abstrakti

Artikkelissa tarkastellaan poliittisen performatiivisuuden käsitteellisiä ääripäitä sekä performatiivisen vastarinnan mahdollisuuksia dystooppiseksi taipuvassa nykyhetkessä, näkyvimpänä kontekstina Trumpin toisen hallinnon toimet Amerikan Yhdysvalloissa. Eri osioissa ehdotetaan rajoja, joiden välissä vaihtoehtoja performoidaan: todellisuus ja utopia, toimijuus ja kärsivällisyys, protesti ja prefiguraatio, hätätila ja kehkeytyminen. Myös artikkelin johtoteemaksi esitetty performatiivisten utopioiden käsite rakentuu ennen kaikkea osatekijöidensä kahtalaisille konnotaatioille. Näin esitys ja performatiivisuus kattavat sekä arkikielen ja valtamedian kielteiset, teatterinvastaiset mielleyhtymät – performatiivinen onttona tai tyhjänä, ei todellisena vaan harhaanjohtavana spektaakkelina – että filosofisemmat puheenparret maailman muuttamisesta. Samoin utopia voidaan vain kieltää "mahdottomana" tai mahdollisesti dystooppisena, toisaalta se voidaan ymmärtää perustavana tarpeena tai haluna, joka nimenomaan pyritään aktiivisesti kumoamaan. Performatiiviset utopiat ovat siis mahdottomia siinä määrin kuin ne tehdään mahdottomiksi, todellisia siinä määrin kuin niitä todellisuudeksi eletään ja esitetään.