Etuja teollisuudenalalle ja kansantaloudelle – hyödyllisyysvaatimus ja askeleet siitä luopumiseksi Suomenpatenttioikeudessa vuosina 1842–1877

Kirjoittajat

• Taina Pihlajarinne

DOI:

https://doi.org/10.33355/tw.163682

Avainsanat:

patenttioikeus, patenttihistoria, hyödyllisyysvaatimus, hyödyllisyystarkastelu, keksinnöt, innovaatiot, patenttien myöntäminen

Abstrakti

Artikkelissa tarkastellaan keksinnön hyödyllisyysarviointia ja sen aseman muutosta Suomen patentti­oikeudessa vuosina 1842–1877. Keskeisenä aineistona ovat manufaktuurijohtokunnan lausunnot pa­tenttihakemuksista, senaatin talousosaston pöytäkirjat sekä vuoden 1876 patenttiasetuksen valmistelu­asiakirjat. Keksinnön hyödyllisyydellä viitattiin ennen muuta maan teollisuudelle tai kansan taloudelle koituviin  hyötyihin.  Manufaktuurijohtokunnan  tapa  perustella  keksinnön  hyödyllisyyttä  niukkeni  huo­mattavasti  tarkastelujakson  aikana,  mikä  todennäköisesti  heijasti  laajempaa  työskentelyn  rutinoitu­mista. Hyödyllisyystarkastelun merkitys muuttui vuoden 1876 patenttiasetuksessa, kun hyödyllisyyttä alettiin tarkastelemaan ainoastaan suhteessa patentille myönnettävään voimassaoloaikaan Ruotsista omaksutun  mallin  mukaisesti.  Hyödyllisyysvaatimuksesta  ei  luovuttu  täydellisesti  tarkastelu  jakson  aikana, vaan otettiin ainoastaan maltillisia askelia sen merkityksen vähentämisen suuntaan. Hyödyl­lisyystarkastelu säilyi Suomen patenttioikeudessa verrattain pitkään verrattuna erityisesti patenttioike­uden modernisaation kärkimaihin. Tämä sopii hyvin siihen suurempaan kuvaan, että talous liberaalien oppien omaksuminen oli Suomessa maltillista ja vähittäistä. Todennäköisesti hyödyllisyystarkastelun muutos  Suomessa  liittyikin  ennen  muuta  patenttioikeuden  kansainvälisen  kehityksen  luomaan  ylei­sempään  paineeseen  eikä  niinkään  välittömästi  taloudelliseen  liberalismiin.  Vähittäinen  luopuminen  hyödyllisyystarkastelusta Suomessa tuo yleisemmin esiin, että patentoitavan keksinnön hyödyllisyyttä koskevista etukäteisarvioinneista luopuminen ei ole todennäköisesti ollut historiassa mustavalkoisen lineaarisesti edennyt prosessi.