Tekniikan Waiheita

Teollisten paikkakuntien kulttuurinen siirtymä

2020-01-16T10:29:35+02:00

Fiskarsin ruukin tuotannolliset vaiheet ja niiden vaikutus ruukkimiljööseen

2020-01-16T10:29:08+02:00

Vuonna 1649 perustettu Fiskarsin rautaruukki on vuosisatojen varrella tullut tunnetuksi yhtenä suomalaisen raudan- ja kuparintuotannon ja –jalostuksen syntypaikoista. Myöhemmissä vaiheissa metallinjalostus muuttui konepaja- ja hienotaetuotteiden suunnitteluksi ja tuotannoksi. Monille tutut Fiskarsin sakset, veitset ja aurat ovat syntyneet siellä. Fiskarsin ruukki on kokenut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana voimakkaan rakennemuutoksen. Teollinen rautaruukki hiljeni ja muuntui taiteilija- ja käsityöläisruukiksi, ja samalla myös matkailu- ja asumisruukiksi. Ruukki on elänyt monia teknologisten muutosten kausia; ollut välillä muutosten perässä kulkija, mutta usein myös uuden kehittäjä ja innovoinnin keskus. Tässä artikkelissa analysoidaan Fiskarsin ruukin tuotannollisia siirtymiä ja niiden vaikutusta ruukkimiljöön muotoutumiseen koko sen 370-vuotisen historian aikana. Artikkeli jakaantuu kolmeen osatehtävään: 1) Fiskarsin ruukin teollistuotannollisten vaiheiden ja siirtymien analyysi ulottaen tarkastelu viimeiseen siirtymään kulttuuri- ja matkailuruukiksi. 2) ’Ruukkimiljöön’ eli ruukkiyhdyskunnan fyysisen ja maankäytöllisen muotoutumisen vaiheet ja näiden suhde tuotannollisiin siirtymiin. 3) Analyysi muutoksissa vaikuttaneista muutosajureista ja alueen omista muutosresursseista ja sopeutumiskyvystä. Ruukin omat ja siellä kehittyneet resurssipohjat, kuten energia- ja luonnonvarat, liikenneyhteydet, osaaminen ja riittävä työvoima, ovat olleet olennaisia sopeutumisessa ympäröivän maailman muutoksiin. Viimeisissä muutoksissa menestyksen keskeisiä tekijöitä ovat olleet historiallisen miljöön säilyttäminen ja hyödyntäminen sekä matkailun, kulttuurialojen ja pysyvän asumisen kytkeminen toisiinsa.

Teollisuuden kielellinen kulttuuriperintö

2020-01-16T10:28:18+02:00

Artikkelin tavoite on Varkauden kaupunkia koskevien esimerkkien avulla esitellä teollisen kulttuuriperinnön tutkijoille teollisen kieliperinnön käsite, näkökulma ja metodi. Artikkelissa yhdistetään kulttuuriperinnön ja kielentutkimuksen menetelmiä ja avataan uusia näkökulmia teollisten yhteisöjen identiteetteihin ja kulttuurisiin resursseihin. Kieliperintöä tarkastellaan kahden tapaustutkimuksen valossa. Tapaukset valottavat monikielisyyttä teollisena kulttuuriperintönä ja auttavat ymmärtämään kieltä teolliseen menneisyyteen kohdistuvien kommemoratiivisten prosessien välineenä. Kielimaiseman tutkimus osoittaa kielen olevan kommemomaratiivisen identiteettityön väline, jolla uusinnetaan teollisten kulttuuriperintöyhteisöjen jaettuja historioita ja osallisuuskokemuksia.

Möhkön ruukkikylä kulttuurikohteena ja luonnonvarojen muuttuva arvostus

2020-01-17T11:29:58+02:00

Tässä artikkelissa tarkastellaan teollisen ruukin vaiheita ja kulttuuriperinnön hyödyntämistä luonnonvaroihin perustuvalla talousalueella. Suomessa lukuisat ruukit ovat Museoviraston suojeluksessa. Ruukit ovat kulttuuriperintökohteita, jotka mahdollistavat palveluelinkeinoille toimintapohjan. Ruukkiyhdyskuntiin ja niiden lähiympäristöön kohdistuu paljon kulttuuri- ja luontomatkailua, mutta niiden edellytyksiin vaikuttaa lähellä sijaitsevien luonnonvarojen hyödyntäminen. Ilomantsin Möhkön ruukin nykytilaa tarkastellaan luonto- ja kulttuurimatkailun ja luonnonvarayhtiöiden ristivetoisten tavoitteiden näkökulmasta. Kysymys kohdistuu siihen, kuinka entinen teollinen yhdyskunta voi nykyään vastata sitä ympäröivien muiden teollisten maankäyttötoimijoiden luvanvaraisiin toimintoihin ja suunnitelmiin? Matkailuelinkeino hyödyntää Möhkössä paitsi kulttuurihistoriaa myös ekosysteemipalvelujen lähtökohtaa. Ekosysteemipalvelut, kuten pienmaisemat tai metsien virkistyskäyttö, eivät nauti lain suojaa. Ekosysteemipalveluista on tullut tärkeä osa ympäristöhallintaa. Mutta niiden ympäristöjuridinen yhteiskunnalliseen hyötyyn liittyvä valta-asema poikkeaa metsä-, kaivos- ja turvetuotantoa koskevista lakisisällöistä.

Möhkön ruukki oli toiminnassa vuosina 1838-1907 ja se on tärkeä osa Suomen metalliteollisuuden ja maaseutuyhdyskuntien kehittymisen historiaa. Möhkö loi aikanaan vahvan sidoksen ympäröivään seutuun. Tuolloin Ruukin puunhankintaa säänneltiin senaatin lupakäytäntöjen avulla. Toisen maailmansodan jälkeen Möhkö muuttui Suomen ja Venäjän rajavyöhykkeellä olevaksi syrjäiseksi kyläksi. Kylään jäivät kuitenkin ruukin rakenteet ja sotamuistot. Sittemmin ruukin rakennukset on suojeltu ja nykyään sotahistoriallisia kohteita tutkitaan ja kunnostetaan nähtävyyksiksi. Ruukkikylän elinvoiman keskeisiä elementtejä ovat kulttuuriperintö, sotahistorialliset lähikohteet ja ruukin läheinen luonnonympäristö.

Kaivosteollinen kulttuuriperintö sysäsi liikkeelle kesätapahtuman ”Outokummun vanhat talot”

2020-01-16T10:27:17+02:00

Pohjois-Karjalassa sijaitsevassa noin 6 700 asukkaan Outokummussa toimi 1910–1989 kuparikaivos, jonka yhteyteen rakentui kaivosyhdyskunta. Heinäkuun lopussa vuonna 2019 järjestettiin kolmannen kerran Outokummun vanhat talot -tapahtuma, jossa paikkakunnan monet kodit avasivat ovensa tai pihapiirinsä vierailijoille. Vierailukohteiden ytimen ovat muodostaneet Outokummussa kaivostoimintaa harjoittaneiden kaivosyhtiöiden rakennuttamat talot. Tässä katsauksessa esitellään, millaiseen ympäristöön Outokummun vanhat talot -tapahtuma on toteutettu ja miten sitä on järjestetty sekä pohditaan, millaisia merkityksiä ja vaikutuksia tapahtumalla on kaivosteollisen kulttuuriperinnön vaalijana.

Lectio praecursoria: ”Kun meiltä laiva lähtee ulos, ni siittä voi olla kaikki ylpeitä”

2020-01-16T10:26:50+02:00

FM Mikko Ahon väitöksen 13.12.2019 lectio praecursoria.