Thanatos

Kuoleman kulttuurit lajirajalla: pohdintoja eutanasiasta, hautauksesta ja surusta

Nora Schuurman — Mon, 23 Dec 2024 00:00:00 +0200

Kuolemankulttuuri, rituaalit, muistaminen ja hautajaiskäytännöt muutoksessa

Ismo Björn, Pirjo Pöllänen — Mon, 23 Dec 2024 00:00:00 +0200

Kuolema sanattomana tehokeinona venäläisessä sotapropagandassa

Teemu Oivo, Niko Väistö — Mon, 23 Dec 2024 00:00:00 +0200

Venäjän televisiossa sotaa Ukrainassa on esitetty pitkään ja propagandistisesti niin, että se nostattaa suuria tunteita ja tukee sodankäynnin oikeutusta ja samalla ajatusta kuoleman hyväksyttävyydestä. Historian aikana sotapropaganda on usein hyödyntänyt kuolemaa ja viittauksia kuolemaan, mutta juuri kuoleman elementtiin on tutkimuksessa tähän asti keskitytty lähinnä liittyen muistinpolitiikkaan ja paljon vähemmän liittyen ajankohtaiseen viestintään. Tutkimusartikkelimme luo katsauksen Venäjän sotapropagandakampanjaan keskittyen alkuvuonna 2024 televisiossa esitettyyn sotapropagandaan niin sanotusti tavallisista sotakuolemista. Esimerkkitapauksinamme ovat kaksi uutisraporttia siviilien kuolemista Ukrainan ja Venäjän puolella kansainvälistä rajaa sekä Vladimir Putinin tapaaminen kuolleiden sotilaiden perheiden kanssa. Käynnissä olevan suuren konfliktin viestinnän käsittely tuo tutkimukselle erityiset haasteensa, minkä vuoksi asiayhteyden taustoittaminen eettisine piirteineen on merkittävä osa tätä tutkimusta. Käsittelemme empiiriset aineistomme ensiksi kuvaillen ja toiseksi niiden tehokeinoja tulkiten. Tarinankerronnallisuus on merkittävä osa Kremlin propagandaa ja se on verbaalisen muotonsa puolesta aihepiiristä kiinnostuneille tunnettu, minkä vuoksi korostamme analyysissämme tarinankerrontaa tukevaa nonverbaalista viestintää. Laajemmin sotakuolemien tarkkaan suunnitellut esitykset televisiossa tarjoavat mediakulttuurin puitteissa näkökulmaan kuoleman julkisesta maisemista Venäjällä.

Etnografinen tutkimus uskonnollisuuden ja uskonnottomuuden kitkaisesta suhteesta Suomen venäjänkielisten maahanmuuttajien omaisten kuolemassa

Olga Davydova-Minguet, Pirjo Pöllänen — Mon, 23 Dec 2024 00:00:00 +0200

Artikkeli tarkastelee venäjänkielisten maahanmuuttajien kokemuksia liittyen uskonnollisuuden, uskonnottomuuden ja kirkon rooliin heidän kohdatessaan läheisensä kuoleman Suomessa. Kuoleman kohtaaminen on vahvasti affektiivinen kokemus, jossa ihmiset ovat herkimmillään ja tunteiden vallassa. Kuolemassa yhteisön ja ihmissuhteiden merkitys tulee näkyväksi. Kuolema vaatii myös käytännöllistä ja rituaalista hoitamista, jossa niin sanottujen kuoleman asiantuntijoiden tarve on suurta. Suomessa luterilaisen eetoksen mukaisesti kirkolliset toimijat esiintyvät kuoleman asiantuntijoina. Kuoleman asiantuntijat ja yhteisö voivat olla tukemassa maahanmuuttajataustaista henkilöä. Samalla kun seurakuntien työntekijät toimivat kuoleman byrokraatteina, niin kirkot ja seurakunnat myös luovat ympärilleen yhteisöjä ja yhteisöllisyyttä. Etnografisessa tutkimuksessamme tarkastelemme kirkollisten kuolemanasiantuntijoiden ja yhteisöjen merkitystä venäjänkielisten maahanmuuttajien kokemuksissa. Kysymme, miten suhtautuminen uskontoon tai uskonnottomuuteen vaikuttaa siihen, miten venäjänkielinen maahanmuuttaja kohtaa ja kokee suomalaisen luterilaisen eetoksen läpäisemän yhteiskunnan omaisensa kuoleman yhteydessä.

Kukkosauna, Laivasaari ja muita muistoja

Hanna Vahvaselkä — Mon, 23 Dec 2024 00:00:00 +0200

Artikkelissa pohdin muistin esineitä ja muita ”myttyjä”, joita edesmenneet perheenjäsenet jälkeensä jättävät. Millaista muistia nuo esineet ja materiaalit edesmenneistä kantavat, mitä avaavat, tuovat näkyväksi ja piirtävät esiin. Muistiesineiden, mementojen avulla palautamme mieleen ja pidämme yllä muistoja. Niillä on välittävä tehtävä menneen ja nykyisyyden välillä, ja ne voivat toimia avaimena laajaan henkilökohtaisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tietojen verkkoon. Muistiesineet voivat myös toimia ”aikuisten transitionaaliobjekteina” rauhoittaen läsnäolollaan ja antamalla tunteen juurista ja kodista (Gonzales 1995, Hahl,1995, Kokko 2007) Se mitä, ketä ja miten muistamme, materialisoituu näissä esineissä ja niiden avulla pidämme myös edesmenneet luonamme; niihin ”tuntuu latautuneen menneisyyden voimaa” (Mäntylä 2019).

Artikkeli on osa taiteellista tutkimusta, jonka lähtökohtana on vuosia sitten perimämme pieni ”Kukkosauna” Outokummun Juojärvellä. Tutkimuksessani olen tarkastellut saunaa, sen esineitä ja ympäristöä saunan aikaa sitten edesmenneen rakentajan autotopografiana (Gonzales 1995). Autotopografia liittyy muistiin, muistamiseen, sekä nostalgiaan ja on sekoitus kuvitteellisia muistoja ja faktuaalista historiaa upotettuna materiaalisiin esineisiin. Vitaalisen materiaalin käsitteen kautta (Bennet 2020) olen myös pohtinut paikan ja esineiden mahdollista olio-voimaa.

Artikkelissa esittelen kolme tutkimukseeni liittyvää, muistiin sidottua teoskokonaisuutta, jotka yhdessä tämän artikkelin kanssa hahmottelevat Kukkosaunasta ja sen edesmenneestä rakentajasta eräänlaista topobiografiaa (Karjalainen 2006) tai puista monumenttia.

Avainsanat: Muistin esineet, autotopografia, topobiografia, vitaalinen materiaali, taiteellinen tutkimus, monumentti

Kuolemansyyn selvittäminen ja kuolleen ihmisarvo

Pirjo Oinas, Suvi Ronkainen — Mon, 23 Dec 2024 00:00:00 +0200

Kuolemaa ajatellaan selkeärajaisena tapahtumana. Henkilö on lääkärin lausuntoon perustuen elossa tai kuollut ja sille on aina jokin lääketieteellisesti osoitettu syy. Kuitenkin sosiologinen, samoin kuin antropologinen ja etnografinen kuolemantutkimus ovat osoittaneet, että kuoleminen ei pelkästään tapahdu. Fysiologinen elossa olemisen ja kuolleeksi nimeämisen eronteko ei kuitenkaan ole sitä kuolemista (dying), jota nähdään, diagnostisoidaan, koetaan, ja jota myös hallinnoidaan.

Artikkelimme käsittelee kuolemansyyn selvittämiseen ja kuolleen ihmisarvoon liittyviä kysymyksiä. Avaamme kuolleen ruumiin kohtelua määrittävää lainsäädäntöä Suomessa ja sidomme sen osaksi kuoleman sosiaalisia merkityksiä sekä tässä ajassa näkyvissä olevaa medikalisaatiota. Vaikka elossa – kuollut – eronteko mielletään dikotomisesti, on lainsäädännössä useita kohtia, jossa elämän ja kuoleman välinen rajapinta on häilyväinen ja tulkinnanvarainen. Samalla kysymys siitä, millainen status vainajalle olisi mielekästä antaa suhteessa ihmisyyteen tai esineellisyyteen nousee kohdattavaksi. Kuolleen ruumiin oikeudet kiinnittyvätkin tässä ajassa entistä vahvemmin siihen, katsotaanko ruumista ja sen käsittelyä ruumiin omaajan ensisijaisena oikeutena, jolle hän voi – ja hänen tuleekin – asettaa rajoja jo eläessään vai ajatellaanko sen linkittyvän entistä vahvemmin erilaisia intressejä ja ajattelutapoja sisältävään sosiaalisten käytäntöjen kenttään. Annamme esimerkkejä siitä, miten yhteiskunnalliset ja aikakaudelle ominaiset arvot ja asenteet toimivat osana kuolemiseen liittyviä sosiaalisia merkityksiä vaikuttaen myös vainajan kohteluun, käsittelyyn sekä sitä määrittävien säännösten tulkintaan.

Monilajista keskustelua kuolemasta

Jyrki Nissi — Mon, 23 Dec 2024 00:00:00 +0200

Kuoleman ja suremisen rajoilla

Ismo Björn, Pirjo Pöllänen — Mon, 23 Dec 2024 00:00:00 +0200