Työmarkkinakulttuuri, geopolitiikka, suhdannetekijät – selityksiä Suomen työmarkkinoiden murroksille

Kirjoittajat

• Ilkka Kärrylä Helsingin yliopisto
• Maiju Wuokko Helsingin yliopisto

DOI: https://doi.org/10.37455/tt.156616

Abstrakti

Kesällä 2023 nimitetty Petteri Orpon hallitus sopi hallitusohjelmassaan historiallisen laajoista lainsäädäntöteitse toteutettavista työelämäuudistuksista, joista moni on jo ehditty toteuttaa. Uudistukset rajoittavat lakko-oikeutta, heikentävät työttömyysturvaa ja irtisanomissuojaa sekä laajentavat paikallista sopimista. Pohdimme kirjoituksessamme, millaiset historialliset tekijät voivat selittää Suomessa otettuja askeleita poispäin pohjoismaiselta sopimisen linjalta. Miksi työnantajat tukevat tai tavoittelevat tällaista muutosta? Onko Suomen työmarkkinasuhteissa alun perinkin ollut muita Pohjoismaita heikompi luottamuksen ilmapiiri ja sopimisen kulttuuri johtuen työehtosopimusjärjestelmän myöhäisestä ja valtiovetoisesta synnystä? Onko Suomen länsi-integraation täydellistyminen NATO-jäsenyyden myötä vähentänyt sopimisen ja konsensuksen hakemisen tärkeyttä työnantajille? Vai onko kyse lopulta eniten taloudellisista tai poliittisista suhdannetekijöistä? Suomen nykyistä työmarkkinamurrosta selittävät toki osaltaan kaikki nämä tekijät, mutta analyysissamme suhdanteiden merkitys korostuu: ilman heikkoa taloudellista ja otollista poliittista suhdannetta näin laajamittaiseen hallitusvetoiseen ja työnantajien tukemaan työmarkkinoiden uudistamiseen tuskin olisi ryhdytty. Seurauksena voi olla Suomen työmarkkinamallin pysyvämpi muutos, mutta myös asteittainen paluu sopimiseen ja kompromisseihin.