Kun menetelmä kohtaa arjen – tapaustutkimus työhyvinvoinnin johtamista kehittävästä ryhmäinterventiosta johtamiskoulutuksessa

Kirjoittajat

• Pinja Ryky Työterveyslaitos & Helsingin yliopisto https://orcid.org/0009-0002-3329-4300
• Anu Järvensivu Työterveyslaitos https://orcid.org/0000-0002-3593-5485

DOI:

https://doi.org/10.37455/tt.160047

Avainsanat:

työhyvinvoinnin johtaminen, johtamiskoulutus, kehittävä työntutkimus, ekspansiivinen oppiminen, yhteiskehittäminen, ryhmäinterventio

Abstrakti

Tämä tutkimus tarkastelee työhyvinvoinnin johtamisen kehittämishaasteita kontekstissa, jossa painotus on usein yksilön resilienssissä rakenteellisten ja organisatoristen tekijöiden sijaan. Tutkimuksessa toteutettiin ja analysoitiin kehittävään työntutkimukseen (KTT) ja ekspansiivisen oppimisen teoriaan pohjautuva yhteiskehittämisen interventio (Yhteisfoorumi), johon osallistui johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon eli JYEAT-koulutuksen opettajia ja opiskelijoita. Aineisto kerättiin viidestä foorumitapaamisesta, osallistujien tuottamista dokumenteista ja loppukyselystä. 

Tutkimuksen keskeinen tulos on jännite, joka säilyi koko prosessin ajan: fasilitaattorit pyrkivät edistämään työhyvinvoinnin systeemistä ja ennakoivaa johtamista, kun taas osallistujat tarkastelivat työhyvinvointia ensisijaisesti yksilötason ongelmien ja ratkaisujen kautta. Tämän seurauksena kehittämistoimet keskittyivät pääasiassa olemassa olevien käytäntöjen hienosäätöön ennemmin kuin radikaalisti uusien, rakenteellisten mallien luomiseen. Tulokset osoittavat, että vaikka kehittävään työntutkimukseen pohjaavat osallistavat menetelmät voivat edistää reflektiota, niiden teoreettinen vaativuus ja resurssi-intensiivisyys asettavat haasteita. Työhyvinvoinnin johtamiskoulutuksen siirtäminen yksilökeskeisyydestä kohti rakenteellista tarkastelua edellyttää menetelmiä, jotka kykenevät tehokkaammin kuromaan umpeen kuilun teoreettisten mallien ja osallistujien käytännön todellisuuden välillä.