Työn kahdet markkinat

Kirjoittajat

• Markku Sippola Helsingin yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.37455/tt.162669

Abstrakti

Työelämäkirjallisuudessa on puhuttu työmarkkinoiden segmentaatiosta eli jaosta yleensä kahdenlaisiin, hyviin ja huonoihin, työsuhteisiin. Toisaalta työmarkkinoiden käsite ammentaa kaksisataa vuotta vanhoista teorioista. Nykypäivänä työn trendien ja tutkimuskirjallisuuden katsaus vahvistaa kuvaa, että työmarkkinat eivät ole pelkästään lohkoutuneet vaan jopa eriytyneet niin, että voidaan puhua työn kahdesta markkinasta. Kahdella markkinalla vallitse vat erilaiset kysynnän ja tarjonnan logiikat sekä pääoman kasautumisen logiikat. Perinteisellä ”työvoimamarkkinalla” ratkaiseva tekijä on työpanos (se, millä hinnalla työntekijä ylipäänsä suostuu tulemaan töihin, tekemään täyttä työpäivää); siellä vallitsee määrällisen jouston logiikka. ”Osaamismarkkinalla” taas määräävänä tekijänä on osaaminen (inhimillinen pääoma); sillä vallitsee toiminnallisen jouston logiikka. Digitalisaation aiheuttama osaamisen polarisaatio syventää kuilua markkinoiden välillä. Työvoimamarkkinalla työpanos irtaantuu enenevässä määrin työn tuottavuudesta; tuottavuus syntyy yhä enemmän osaamismarkkinan puolella. Tämä taas asettaa paineita palkan muotoutumiselle ja työn ehdoille työvoimamarkkinalla – kuinka varmistaa säälliset palkat ja työn ehdot sosiaalipoliittisin keinoin tai tulonsiirroin? Haasteena on myös, kuinka voidaan taata jouhevat siirtymät näiden kahden markkinan välillä.