Ostrakismi ja yksinäisyys digitalisoituneessa työelämässä: miten välttää luisumista ulkokehälle?

Kirjoittajat

• Reetta Oksa Tampereen yliopisto https://orcid.org/0000-0002-8007-4653
• Nina Savela Helsingin yliopisto https://orcid.org/0000-0002-7042-6889

DOI:

https://doi.org/10.37455/tt.177801

Avainsanat:

ostrakismi, yksinäisyys, yhteenkuuluvuus, digitaaliset työympäristöt

Abstrakti

Työelämästä on tullut monella tapaa intensiivistä digitalisaation myötä, ja kiire ja tuottavuuden eetos ovat saaneet entistä enemmän jalansijaa. Näillä ei kuitenkaan pääse kovin pitkälle, jos yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen rapautuvat. Nykyisin etä- ja hybridityössä työyhteisön sosiaalisen hyvinvoinnin ja koheesion rakentaminen ja ylläpito vaativatkin organisaatioilta uusia lähestymistapoja, koska ihmiset voivat helposti ajautua näkymättömiin. Sen vuoksi on tärkeää tarkastella, miten tahaton tai tahallinen ulossulkeminen ja yksinäisyyden kokemukset näyttäytyvät digitalisoituneessa työelämässä ja mitkä tekijät kärjistävät tai lieventävät niitä. Reflektoimme hankkeemme Kilpailukykyä sosiaalipsykologiasta – Työhyvinvoinnin tukeminen digitalisoituneessa työelämässä tutkimustulosten ja tutkimuskirjallisuuden pohjalta käytännönläheisiä oivalluksia johtajille ja organisaatioille. Nämä koostuvat neljästä pääteesistä: rakentakaa arvostava, osallistava ja reilu organisaatiokulttuuri, suunnitelkaa osallistavat viestintäkäytänteet, käyttäkää teknologiaa eristämisen sijaan yhdistämiseen ja tukekaa esihenkilöitä ja johtakaa sosiaalista hyvinvointia.