Työelämän tutkimus

Kielellinen haavoittuvuus ja siihen vaikuttaminen käytännössä: järjestötoimijan näkökulma

2024-11-15T13:23:01+02:00

Vad händer i myndighetsmötet? En djupdykning i mötet mellan flyktingar och myndigheter i Sverige

2024-12-02T09:21:46+02:00

Sosiaalityötä ilman yhteistä kieltä

2024-12-16T12:49:23+02:00

Asiantuntijatyö monikielistyvissä sosiaali- ja terveyspalveluissa

2024-12-20T12:43:33+02:00

Yhteisöllisen kielenoppimisen mahdollisuudet erikoissairaanhoidon yksikössä

2024-02-17T15:18:25+02:00

Tarkastelemme tässä artikkelissa kielityöpajoja, jotka on suunnattu monikielisistä taustoista tuleville hoitajille. Kielityöpajoihin osallistuvat hoitajat puhuvat työssään suomea toisena kielenä ja toimivat vaativassa hoitoalan asiantuntijatyössä eräässä erikoissairaanhoidon yksikössä. Työpajoja on järjestetty vuodesta 2022 niin, että työyhteisö osallistuu kielenoppimiseen ja mahdollistaa hoitajien kielenoppimisen työajalla. Toiminta pohjautuu ruotsalaiseen Språkombudmalliin. Aineisto koostuu 18 videoidusta kielityöpajakokoontumisesta (yhteensä 27 tuntia). Selvitämme, millaisiksi ammatillisen kielen oppimistilanteiksi suomea toisena kielenä puhuville sairaanhoitajille tarkoitetut kielityöpajan vertaiskeskustelut rakentuvat ja miten kielityöpajoissa mahdollistetaan ammatillisen kielen oppimista. Tutkimus on tehty keskustelunanalyysin viitekehyksessä. Tulokset osoittavat, että kielityöpajan vertaiskeskusteluissa on paljon ammattikielen oppimista mahdollistavia piirteitä. Oppimista tukevat muun muassa seuraavat seikat: 1) opittava nousee suoraan osallistujien havainnoimista tilanteista, 2) tietämättömyys rakennetaan odotuksenmukaiseksi toiminnaksi, 3) ohjaajat ovat tilanteissa myös vertaiskeskustelijoina ja oppijoina, mikä tukee osallistujien ammatillista identiteettiä sekä 4) sanojen merkitysneuvotteluja rakennetaan yhteistyössä. Johtopäätöksenä esitämme, että työyhteisön järjestämät kielityöpajat voisivat olla yksi ratkaisu suomea toisena kielenä puhuvien hoitajien kielitaitopulmiin.

Osalliseksi toisella kielellä? Laillistamisprosessissa olevien lääkäreiden kokemuksia osallisuudesta terveydenhuollon työyhteisöissä

2024-06-03T11:47:51+03:00

Tarkastelemme artikkelissamme EU:n ulkopuolelta Suomeen muuttaneiden lääkäreiden osallisuuden kokemuksia ja osallisuuteen liittyviä esteitä suomalaisen terveydenhuollon työyhteisöissä. Fokusryhmäkeskusteluihin perustuvan tutkimuksen osallistujat ovat ulkomailla tutkintonsa suorittaneita, aikuisena Suomeen muuttaneita lääkäreitä, joilla tutkimusajankohtana on ollut laillistamisprosessi Suomessa kesken. Fokusryhmäkeskustelut toteutettiin laillistamiskokeeseen valmentavan koulutuksen puitteissa osallistamalla lääkärit tutkimaan omaa ammatillista kehittymistään työssä tarvittavan suomen kielen taidon ja tähän liittyvän kielitietoisuuden näkökulmasta. Tässä artikkelissa keskitymme analysoimaan aineistosta sitä, miten työyhteisön kielelliset ja kieleen kytkeytyvät käytänteet ovat yhteydessä maahanmuuttaneiden lääkäreiden osallisuuden kokemiseen ja tähän liittyviin ongelmiin terveydenhuollon työyhteisöissä. Tutkimus perustuu 22 osallistujan fokusryhmäkeskustelujen temaattiseen analyysiin ja avaa maahanmuuttaneiden lääkäreiden näkökulmaa osallisuuden kokemuksiin laadullisesti. Analyysin pohjalta nousee myös ehdotuksia, miten osallistavan tutkimuksen keinoin voitaisiin kehittää yhteisöllisyyttä monikielistyvissä sosiaali- ja terveyspalveluissa ja mahdollisesti laajemminkin asiantuntijatyössä.

"Ollaan vielä alussa, mutta yritetään" ‒ työntekijöiden näkemyksiä sote-palveluiden saavutettavuudesta Suomeen muuttaneille

2024-02-18T15:01:01+02:00

Suomalaisen yhteiskunnan monimuotoisuuden kasvaessa myös sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten työ on muuttumassa ja tarve huomioida monikielisyys ja palvelujen käyttäjien moninaiset taustat on entistä suurempi. Tarkastelemme artikkelissamme sosiaali- ja terveyspalveluiden (sote) työntekijöiden käsityksiä palvelujen saavutettavuudesta Suomeen muuttaneille asiakkaille. Verkkokyselyyn perustuva aineisto koostuu 172 osallistujan vastauksista. Vastaajat arvioivat oman työpaikkansa asenneilmapiiriä suhteellisen myönteisesti. Samalla he kuitenkin näkivät työpaikan käytännöissä runsaasti kehittämistarpeita palvelujen ja saavutettavuuden parantamiseksi. Aineiston analyysissä hyödynnämme soveltaen Vanjusovin (2022) jäsennystä päihdepalvelujen saavutettavuuden ulottuvuuksista. Vastaajien tunnistamissa palveluja ja asiantuntijatyötä koskevissa kehittämistarpeissa painottuivat vahvasti a) institutionaalinen saavutettavuus eli palvelujärjestelmän ja organisaatioiden resurssit, kuten aika, raha ja henkilöstön määrä ja osaaminen, sekä b) informatiivinen saavutettavuus, kuten monikieliseen viestintään liittyvät asiat. Keskeisiä olivat myös asenteet, jotka kytkeytyvät molempiin saavutettavuuden muotoihin. Institutionaaliseen saavutettavuuteen liittyvät haasteet korostuivat sosiaalialan henkilöstön vastauksissa, kun taas terveysalan edustajat kiinnittivät enemmän huomiotaan informatiivisen saavutettavuuden haasteisiin. Tunnistettujen kehittämistarpeiden kirjo oli suuri. Myös vastaajien käsitykset siitä, mille taholle vastuu kehittämisestä kuuluu, vaihtelivat.

Luottamuksen rakentuminen vieraskielisen vanhemman ja työntekijän välillä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kuvaamana

2024-10-14T11:14:15+03:00

Tarkastelemme tutkimuksessamme sitä, millaisena sosiaalityöntekijät kuvaavat luottamuksen rakentumista vieraskielisen vanhemman ja työntekijän välillä lastensuojelun sosiaalityössä. Tutkimuksen aineistona toimivat 29 sosiaalityöntekijän vastaukset keväällä 2022 toteutettuun laadulliseen kyselyyn. Analysoimme aineiston refleksiivisen temaattisen analyysin avulla. Tulosten mukaan sosiaalityöntekijät tarkastelevat luottamusta kolmen keskeisen teeman sisällä: tuen ja kontrollin läsnäolo lastensuojelun sosiaalityössä, sosiaalityöntekijöiden ja vanhempien erilaiset taustat sekä tulkkivälitteinen työskentely. Teemojen kautta hahmottuu, millaisen kontekstin lastensuojelun sosiaalityö luo luottamuksen rakentumiselle, mitkä ovat luottamuksen kohteita, mitkä tekijät haastavat luottamusta ja millä eri tavoilla sosiaalityöntekijät pyrkivät rakentamaan luottamusta monikielisessä vuorovaikutuksessa vanhempien kanssa.

Kohderyhmätietous monikielisen kriisiviestinnän asiantuntijatyössä koronapandemian aikana

2024-06-10T12:45:47+03:00

Yksi koronapandemian aikaisista lukuisista haasteista oli monikielisen, ajantasaisen ja saavutettavan terveystiedon tuottaminen. Kriisitilanteen jatkuva muutos loi lisäpaineita kaikille viestinnän toteuttajille. Analysoimme tässä kirjoituksessa, millaista kohderyhmiin liittyvää tietoa monikielistä koronaviestintää hoitaville asiantuntijoille kertyi ja mistä lähteistä he sitä keräsivät. Analyysi perustuu 18 asiantuntijahaastatteluun, jotka toteutettiin vuosina 2021 ja 2022. Haastatellut työskentelivät viestintään liittyvissä tehtävissä pääkaupunkiseudun kunnissa, valtion asiantuntijalaitoksessa, yrityssektorilla, järjestökentällä, vieraskielisessä mediassa ja korkeakoulussa. Esittelemme ensin aiempaa tutkimusta monikielisestä koronaviestinnästä sekä kohderyhmätiedon merkitystä viestinnästä huolehtivien asiantuntijoiden työssä. Analyysissa tarkastelemme aineistoesimerkkien avulla erilaisia kohderyhmätietouden muotoja ja tietouden vaikutuksia monikieliseen koronaviestintään. Lopuksi pohdimme, millaisia kehittämistarpeita analyysin perusteella nousee esille.

Sosiaalityön saavutettavuus edellyttää erojen tunnustamista ja eriarvoisuuksien purkamista

2024-11-18T16:51:39+02:00

Pohjoismainen sosiaalityö on täynnä paradokseja. Sekä pohjoismaisia yhteiskuntia että sosiaalityötä on totuttu ajattelemaan poikkeuksellisen yhdenvertaisina, mutta samalla niihin vaikuttavat monet esimerkiksi kielitaitoon ja rodullistamiseen liittyvät ulossulkevat normit. Ihmisten välisten erojen, monikielisyyden ja eriarvoistavien rakenteiden tunnustamisen sijaan pohjoismaisessa sosiaalityössä on vallinnut ihmisten yhdenmukaisuutta ja konsensuksen tärkeyttä korostava eetos, mikä vaikeuttaa eriarvoisuuksiin puuttumista. Sosiaalityön yhdenmukaisuuden eetoksella on yhtymäkohtia valkoiseen feminismiin silloin, kun kiinnostus sosiaalityön naisvaltaisuuteen lakaisee alleen kiinnostuksen muihin ammattilaisia jakaviin ja ulossulkeviin intersektionaalisiin normeihin, kuten valkoisuusnormiin ja kielitaitonormeihin. Aidosti inklusiivinen ja vahvasti ammatillinen sosiaalityö edellyttää kaikkien sosiaalityön sisäisten ja eriarvoisuutta tuottavien valtarakenteiden tunnustamista sekä yhteistä, päämäärätietoista työtä sosiaalityön saavutettavuuden lisäämiseksi.