Työelämän tutkimus

Herkkyys työelämässä: oman ainutlaatuisuuden hyödyntämistä vai ulkopuolelle ajautumista?

Anne Airaksinen — 2025-04-04

Tutkimuksemme kohteena on herkkyys työelämässä. Tutkimus tekee näkyväksi työelämäkulttuuria ja -toimijuutta odotuksineen ja oletuksineen, joihin liittyviä kategoriamääreitä haastatellut ovat nimenneet ja kuvailleet. Teoreettisen tarkastelukehyksen muodostaa toimijuus ja moninaisen toimijuuden rakentuminen. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: a) millaisiin kategorioihin herkkyys jäsentyy työelämäkontekstissa, ja b) millainen työelämätoimijuus on yhteydessä tunnistettuihin herkkyyden kategorioihin? Tutkimusaineistomme koostui 23 haastattelusta, jotka analysoimme jäsenkategoria-analyysia hyödyntämällä. Tulostemme mukaan herkkyys on yhteydessä työelämätoimijuuteen monin tavoin. Ulospäinsuuntautumisen ideaali tai suorittamisen määrään perustuva hyväksyntä on herkäksi itsensä kokevan ihmisen elämismaailmassa yhteydessä ulkopuolisuuden tuntuun. Toisaalta omaan herkkyyteen liitettävät vahvuudet koetaan voimavaraksi. Nämä kokemukset määrittävät kokonaisuutena sitä, minkälaiseksi toimijuus työelämässä muodostuu.

Taiteilija monialaisena kehittäjänä: kokemuksia työntekijyydestä kehittämishankkeessa

Niina Oinas — 2025-04-04

Taiteilijaidentiteettiin ja taitoihin kohdistuu kehittämistarpeita taiteilijan työskennellessä sosiaali- ja terveysalalla. Tässä artikkelissa tarkastelemme, miten taiteilijat kokevat identiteettinsä ja ammattitaitonsa kohtaavan työelämäkehittämisen tarpeet hanketyön kontekstissa ja millaisia esteitä tai mahdollisuuksia palkkasuhteessa toimiminen luo taiteilijan työn tuloksellisuudelle. Artikkelin aineisto ja analyysi perustuvat Työtaide: esiselvitys taideinterventioista työyhteisöihin -hankkeesta (2021–2022) kerättyihin kokemuksiin. Hanke oli Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnan hallinnoima, Euroopan sosiaalirahaston rahoittama esiselvityshanke. Hankkeen keskeisenä tavoitteena oli taidelähtöisten menetelmien pilotointi työhyvinvoinnin tueksi sosiaali- ja terveysalojen työyhteisöihin. Hankkeessa suunniteltiin ja toteutettiin toimenpiteet, joissa fasilitoitiin taidetoimintaa yhteensä 21 työntekijälle kolmessa eri sosiaali- tai hoiva-alan yksikössä, pääasiassa Pohjois-Suomessa. Tutkimusstrategiana on taideperustainen toimintatutkimus, joka tähtää toiminnan kautta kehittämiseen ja uuteen tietoon. Artikkelin aineisto koostuu taideinterventioiden suunnittelu- ja toteutusvaiheiden dokumentoinneista ja reflektoinneista. Panostamalla taiteilijoiden vakaampiin työsuhteisiin kulttuurihyvinvointiin liitettävillä tehtäväkentillä monialainen yhteistyö muotoutuu toimivammaksi ja sillä varmistetaan toteutettujen taidetoimintojen laadukkuus ja vaikuttavuus sekä turvataan taiteilijoiden työhyvinvointi haastavalla kentällä.

"Parhaiten oppineet tukevat ja ohjeistavat muita" ‒ työntekijöiden digitalisaatiovalmius kuntien kaavoituksessa ja rakennusluvituksessa

Jarmo Pulkkinen — 2025-04-04

Artikkelimme lisää tietoa aiemmin vähän tutkitusta kuntien teknisen toimialan palvelutuotannon digitalisaatiosta. Tarkastelemme työntekijöiden digitalisaatiovalmiutta, jolla tarkoitamme yksilöiden valmiutta hyödyntää laitteita, ohjelmistoja, digitaalisia aineistoja ja etätyötä organisaationsa työtehtävissä. Keskitymme työntekijöiden digitaaliseen osaamiseen ja koulutustarpeisiin, joita kuntasektorilla on aiemmin tutkittu pääasiassa sosiaali-, terveys- ja opetustoimessa. Nostamme esille organisatorisen kontekstin merkityksen tutkittaessa työntekijöiden digitaalista osaamista ja valmiuksia. Sovellamme Sengen (2006) järjestelmäteoriaa empiirisen aineiston analyysissä. Keräsimme aineistomme 148 kunnasta (339 vastaajaa) verkkokyselylomakkeella, jossa oli strukturoituja ja avokysymyksiä. Tulostemme mukaan työntekijöiden digitalisaatiovalmius näyttäytyy hyvänä kuntien kaavoituksessa ja rakennusluvituksessa, kun tilannetta tarkastellaan Sengen teoriasta soveltamiemme digitaalisen osaamisen, ajattelutavan ja tiimien digitaalisen oppimisen näkökulmista. Esimerkiksi digitaalisten taitojen vertaisoppiminen koetaan tärkeäksi ja vertaistukea on pääsääntöisesti tarjolla. Vertaistuen tarjoaminen kuitenkin kuormittaa edistyneitä digiosaajia. Työntekijöiden digitalisaatiovalmiutta mahdollistavissa tekijöissä, kuten jaetussa digitaalisessa visiossa ja digitaalisessa systeemiajattelussa, on tutkimuksemme mukaan kehitettävää. Artikkelin keskeinen tieteelliseen keskusteluun liittyvä kontribuutio on Sengen oppivan organisaation järjestelmäteorian soveltaminen työntekijöiden digitalisaatiovalmiuden tutkimiseen.

Ammatillisen opetus- ja ohjausalan laadukas työelämä kognitiivisen ergonomian näkökulmasta

Annukka Tapani — 2025-04-04

Työelämä intensiivistyy, ylikuumenee ja pirstaloituu. Samalla ammatillinen koulutus ja opettajan työ ovat muutoksessa. Tässä tutkimuksessa kysymme, miten kognitiivisen ergonomian elementit näyttäytyvät ammatillisen opetus- ja ohjaushenkilöstön havainnoissa työelämän laadusta. Aineisto on kerätty Työsuojelurahaston rahoittamassa Aivorauhasta hyvinvointia -tutkimushankkeessa tulevaisuusorientoitunutta eläytymismenetelmää käyttäen. Tarina-aineisto saatiin 31 vastaajalta. Keskeisiä käsitteitä tutkimuksessa ovat ammatillinen opettajuus, opettajan työn muutos sekä työelämän laatu, erityisesti ammatillisen opetus- ja ohjaustyön viitekehyksinä. Tutkimusote on fenomenografinen, ja aineiston analyysi etenee teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tuloksena työelämän laatua määrittäviksi kognitiivisen ergonomian elementeiksi tunnistimme työn luonteen, tuen ja keskittymisen tarpeet, työn sosiaalisuuden, työn ja muun elämän tasapainon, talouden ja arvostuksen, fyysiset puitteet sekä mahdollisuuden työpäivän aikaiseen palautumiseen. Ammatillisen koulutuksen toimijoiden havainnot kognitiivisesta ergonomiasta konkretisoivat hyvin työelämän laatua heidän työkontekstissaan. Suomalainen ammatillisen koulutuskentän kognitiivisen ergonomian tutkimus voi tuottaa näkökulmia maailmanlaajuiseen opettajien rekrytointihaasteeseen luomalla kuvaa opettajien laadukkaasta työelämästä ja näin ylipäätään lisätä opettajan työn opettajan työn houkuttelevuutta sekä opettajien työhön kiinnittymistä

Työmarkkinakulttuuri, geopolitiikka, suhdannetekijät – selityksiä Suomen työmarkkinoiden murroksille

Ilkka Kärrylä — 2025-04-04

Kesällä 2023 nimitetty Petteri Orpon hallitus sopi hallitusohjelmassaan historiallisen laajoista lainsäädäntöteitse toteutettavista työelämäuudistuksista, joista moni on jo ehditty toteuttaa. Uudistukset rajoittavat lakko-oikeutta, heikentävät työttömyysturvaa ja irtisanomissuojaa sekä laajentavat paikallista sopimista. Pohdimme kirjoituksessamme, millaiset historialliset tekijät voivat selittää Suomessa otettuja askeleita poispäin pohjoismaiselta sopimisen linjalta. Miksi työnantajat tukevat tai tavoittelevat tällaista muutosta? Onko Suomen työmarkkinasuhteissa alun perinkin ollut muita Pohjoismaita heikompi luottamuksen ilmapiiri ja sopimisen kulttuuri johtuen työehtosopimusjärjestelmän myöhäisestä ja valtiovetoisesta synnystä? Onko Suomen länsi-integraation täydellistyminen NATO-jäsenyyden myötä vähentänyt sopimisen ja konsensuksen hakemisen tärkeyttä työnantajille? Vai onko kyse lopulta eniten taloudellisista tai poliittisista suhdannetekijöistä? Suomen nykyistä työmarkkinamurrosta selittävät toki osaltaan kaikki nämä tekijät, mutta analyysissamme suhdanteiden merkitys korostuu: ilman heikkoa taloudellista ja otollista poliittista suhdannetta näin laajamittaiseen hallitusvetoiseen ja työnantajien tukemaan työmarkkinoiden uudistamiseen tuskin olisi ryhdytty. Seurauksena voi olla Suomen työmarkkinamallin pysyvämpi muutos, mutta myös asteittainen paluu sopimiseen ja kompromisseihin.

Asettuminen avoimeen dialogiin – tilan antaminen uudelle ammattiryhmälle ja moniammatillisuuden rakentumiselle

Heli Makkonen — 2025-04-04

Pohdimme puheenvuorossamme, miten varhaiskasvatuksen henkilöstörakenteen uudistus ja varhaiskasvatuksen sosionomien ammattiryhmän tuleminen osaksi varhaiskasvatuksen työtiimiä muuttaa varhaiskasvatuksen jo vakiintuneita ammatillisia rakenteita ja millaista dialogia tämä edellyttää eri ammattiryhmien välillä. Yhtenä tämän päivän työelämän haasteena on nähty eri ammattialojen edustajien keskinäisen vuoropuhelun vähäisyys ja yksipuolisuus. Toisaalta työelämä monipuolistuu jatkuvasti, jolloin tarvetta keskinäiselle vuoropuhelulle on entistä enemmän. Esitämme, että 1) ammatillisuuden rakentuminen edellyttää kriittistä, erilaisia näkökulmia kunnioittavaa vuoropuhelua, 2) erillisistä ammattirooleista tulisi edetä kohti monialaista oppivaa yhteisöä niin varhaiskasvatuksen kentällä kuin koulutuksissakin ja 3) kriittinen vuoropuhelu sekä tukee että haastaa eettistä toimijuutta. Ehdotamme, että varhaiskasvatuksen sosionomin uuden ammattinimikkeen ja ammatillisuuden rakentumisen äärellä tulisi systemaattisesti pyrkiä kohti perustelevaa eli argumentatiivista dialogia. Työelämän tutkimuksen kannalta tämä voisi tarkoittaa tarvetta moninäkökulmaiselle tutkimukselle, jossa monitieteinen lähestymistapa nostaisi varhaiskasvatuksen opettajan näkökulman rinnalle varhaiskasvatuksen sosionomin ja lastenhoitajan näkökulmat. Tällöin tutkimus rakentaisi yhteistyötä ja loisi perustaa aidosti moniammatilliselle yhteistyölle.

Vahvuusmentorointi – tukea opettajan uran alkuvaiheisiin luonteenvahvuuksien avulla

Nina Seljo — 2025-04-04

Monitieteinen työelämätutkimus tarjoaa rajat ylittävää ymmärrystä

Soila Lemmetty — 2025-04-04

Onko mielenterveyden kriisi sittenkään mielenterveyden kriisi?

Annamari Heikkilä — 2025-04-04

Fraserin kapitalismin kritiikki: tehokasta, mutta vaarallisen dystooppista?

Sirpa Wrede — 2025-04-04