Työelämän tutkimus

Suomalaisjohtajat Intiassa: sopeutumisia hierarkkiseen työkulttuuriin

Jukka Jouhki — 2024-11-01

Intialaiset organisaatiot ovat suomalaisiin organisaatioihin verrattuna hierarkkisesti hyvin jäykkiä. Myös käsitykset johtajan auktoriteetista ja työntekijän oma-aloitteisuudesta ovat merkittävästi erilaisia Intiassa kuin Suomessa. Intiassa sijaitsevissa kansainvälisissä yrityksissä tasapainoillaan usein erilaisten työkulttuurien välillä. Näissä työyhteisöissä työskentelee johtotehtävissä myös monia suomalaisia, jotka kohtaavat suomalaiseen työelämään verrattuna monin tavoin erilaisia käytäntöjä ja arvoja. Käsittelen artikkelissani 12 avoimen haastattelun pohjalta Intiassa johtotehtävissä olevien suomalaisten kokemuksia intialaisesta työkulttuurista. Aineistolähtöisen tarkastelun keskiöön nousee hierarkia, johon liittyen käsittelen myös autoritaarista johtamista ja mikromanagerointia. Haastattelujen mukaan suomalaiset johtajat sopeutuvat paikalliseen työkulttuuriin melko hyvin, osin muuttamalla työyhteisön hierarkiaa latteammaksi mutta myös omaksumalla joitakin paikallisen työkulttuurin käytäntöjä.

Liukuportaat, karuselli vai kummitusjuna? Aktivointitoimenpiteiden tarkoitetut ja tarkoittamattomat seuraukset pitkäaikaistyöttömien nuorten haastattelupuheessa

Sami Ylistö — 2024-11-01

Erilaiset työllistämistoimenpiteet ovat keskeinen työvoimapoliittinen keino, jolla pyritään edistämään työttömien työllistymistä. Nuoret ovat olleet yksi keskeisimmistä näiden toimenpiteiden kohderyhmistä. Siitä huolimatta tällä hetkellä on saatavilla vain niukasti tutkimustietoa siitä, millaisia myönteisiä ja kielteisiä seurauksia työllistämistoimenpiteisiin osallistumisella on erityisessä syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Tässä artikkelissa tätä vaikeasti lähestyttävää ongelmaa tutkitaan pitkäaikaistyöttömien nuorten haastatteluaineiston pohjalta. Tutkimuksen tavoite on selvittää, millaisia toivottuja ja ei-toivottuja seurauksia työllistämistoimenpiteisiin osallistumisella on ollut pitkäaikaistyöttömien nuorten itsensä arvioimana. Aineisto sisältää 28 pitkäaikaistyöttömän nuoren elämänkulkuhaastattelua, joita on analysoitu temaattisen narratiivisen analyysin avulla. Tulosten tulkinnan teoreettisena viitekehyksenä käytetään Anthony Giddensin rakenteistumisteoriaa. Analyysissä nuorten kokemukset tiivistetään kolmeen tarinatyyppiin, jotka ovat aktivoinnin liukuportaat, karuselli ja kummitusjuna. Nämä tarinatyypit kuvaavat erilaisia työllistämistoimenpiteiden seurauksia pitkäaikaistyöttömien nuorten kokemusten näkökulmasta. Tutkimus osoittaa, että työllistämistoimenpiteet voivat auttaa nuoria murtamaan työttömyyttä ylläpitävän noidankehän, mutta työllistämistoimenpiteisiin osallistumiseen sisältyy myös huomattavia riskejä.

Sote-ammattiryhmiä yhdistävä, työelämässä tarvittava geneerinen osaaminen yliopistokoulutuksessa

Ulla Kekäläinen — 2024-11-01

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluintegraatio muuttaa sote-ammattilaisten työn tekemisen tapoja aiempaa monialaisemmaksi lisäten ammattiryhmiä yhdistävän yhteisen eli geneerisen osaamisen tarvetta. Uudenlaiset osaamisvaatimukset heijastuvat alan koulutusten sisältöihin. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin monitieteisesti yliopiston opetushenkilöstön näkemyksiä sote-ammattiryhmiä yhdistävästä geneerisestä osaamisesta. Fokusryhmähaastatteluihin osallistui opetushenkilöstöä eri sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yliopistotasoisista koulutusohjelmista. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan sote-alan geneerisen osaamisen perustan muodostaa tieteellinen tieto ja näyttöön perustuva toiminta, jonka päälle rakentuvat systeeminen osaaminen ja rohkean ammattilaisen osaaminen. Geneerisen osaamisen työelämätarpeeseen pyritään koulutuksessa vastaamaan edistämällä työelämärajapinnassa tapahtuvaa oppimista ja tarkastelemalla sosiaali- ja terveydenhuoltoa laaja-alaisesti. Koulutuksen ja työelämän välistä keskustelua tarvitaan lisää, jotta valmistuvien sote-ammattilaisten osaaminen vastaa tulevaisuuden työelämätarpeita ja kannustaa uudenlaisiin työn tekemisen tapoihin.

Ammattilaisten näkökulmia rikos- ja päihdetaustaisten kokemusasiantuntijoiden osaamisesta sosiaalialan tehtävissä

Janika Lindström — 2024-11-01

Artikkelissa tarkastellaan kokemusasiantuntijoiden osaamista sosiaalialan ammattilaisten näkökulmasta. Tutkimuskysymykset olivat: Millaista osaamista rikos- ja päihdetaustaisilla kokemusasiantuntijoilla on sosiaalialan ammattilaisten näkökulmasta? Millaista osaamista rikos- ja päihdetaustaiset kokemusasiatuntijat tuovat työskentelyyn sosiaalialan ammattilaisten kanssa? Aineistona käytettiin kokemusasiantuntijoita työllistävien organisaatioiden työntekijöiden ryhmähaastatteluita. Aineistot litteroitiin, ja sisällönanalyysi eteni aineistolähtöisesti. Osaamista tarkastellaan Delamare Le Deistin ja Wintertonin (2005) kompetenssimallin pohjalta sekä ammattieettisen toiminnan osatekijöiden (Rest ym. 1999) mukaisesti. Tulosten mukaan kokemusasiantuntijoilla on monipuolista osaamista. Kokemusasiantuntijoiden ainutlaatuinen perspektiivi ja kyky ymmärtää rikos- ja päihdetaustaisia asiakkaita ja heidän tarpeitaan ei ainoastaan täydennä ammattilaisten osaamista vaan myös rikastuttaa sitä.

Trendisanoista tekoihin: Osallistuminen päätöksentekoon sosiaalisena toimintana

Elina Salomaa — 2024-11-01

Rautaisannos koronan vaikutuksista – mutta muuttuiko Suomi?

Elina Yrjölä — 2024-11-01

Luova toimijuus osana muuttuvaa toimintaympäristöä

Panu Forsman — 2024-11-01

Riittävän hyvän työelämän tutkimusta kestävyysmurroksen aikakaudella

Timo Räikkönen — 2024-11-01

Tarkastelemme puheenvuorossamme työelämän merkitystä kestävyysmurroksessa ja pohdimme, ovatko suomalainen työelämän tutkimus sekä toiminta työpaikoilla riittävän hyviä kestävyysmurroksen haasteisiin nähden. Vaikka työllä on keskeinen rooli kestävyysmurroksessa, se on tutkimuksellisesti jäänyt osittain muiden kestävyysteemojen varjoon. Ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän työelämän tutkimus on kylläkin kehittymässä suotuisasti, mutta tarvitaan pitkäjänteisempää tutkimusta, joka haastaa nykyisiä rakenteita ja käytäntöjä. Myös suomalaisilla työpaikoilla kehitys on edennyt lupaavasti, sillä monet organisaatiot ja yritykset ovat sitoutuneet kestävän kehityksen tavoitteisiin ja toimivat aktiivisesti kestävyysmurroksen edistämiseksi. Tämä kehitystyö ilmenee esimerkiksi asteittaisena kehittämisenä, raportointina ja valtavirtaistamisena. Ilman merkittävää uudelleenarviointia ja kyseenalaistamista työpaikoilla ei kuitenkaan välttämättä tunnisteta rakenteellisia muu-tostarpeita, jotka ovat välttämättömiä kestävyystavoitteiden saavuttamiseksi. Esitämme lopuksi, että ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän työelämän ja sen tutkimuksen edistämisessä tarvitaan monitieteistä yhteistyötä, uudenlaisia käsitteitä, tiedontuotannon tapoja ja teoreettista mallintamista. Lisäksi tarvitaan kykyä ja valmiuksia kuvitella työn muotoja ja rakenteita, jotka eivät ole kiinni nykyhetken kestämättömissä tuotannon, kulutuksen ja palkkatyön rakenteissa.

Kiitos kommenteista, vertaisarvioija!

Antero Olakivi — 2024-11-01