Työelämän tutkimus

Mahdollisuudet merkitykselliseen työhön jakautuvat yliopistossa epätasaisesti

Katriina Tapanila — ke, 12 huhti 2023 00:00:00 +0300

Tietotyötä, organisatorisia muutoksia ja joustavia työjärjestelyjä – Raimo Blom työelämän tutkijana

Harri Melin, Pasi Pyöriä — ke, 12 huhti 2023 00:00:00 +0300

Suomessa tarvitaan vahvempia rakenteita yli 55-vuotiaiden yrittäjien osaamisen ja hyvinvoinnin kehittämiselle

Sara Lindström, Miira Heiniö, Heli Ansio — ke, 12 huhti 2023 00:00:00 +0300

JUFO-luokitusten kaksoisstandardit ja suomen tulevaisuus tieteidenvälisen keskustelun kielenä

Antero Olakivi, Miira Niska — ke, 12 huhti 2023 00:00:00 +0300

Radanrakentaminen työnä ja elämäntapana

Anu Järvensivu, Kimmo Pyrhönen — ke, 12 huhti 2023 00:00:00 +0300

Turvallisuuskulttuuri ja turvallisuudesta tinkiminen esittävien taiteiden työssä

Heli Ansio, Susanna Visuri, Henriikka Kannisto, Vuokko Puro, Pia Houni — ke, 12 huhti 2023 00:00:00 +0300

Tarkastelemme artikkelissamme laadullisen aineiston avulla turvallisuuskulttuuria esittävissä taiteissa Suomessa. Kysymme, miksi esittävän taiteen alalla työskentelevät kokevat joutuvansa tinkimään työturvallisuudesta ja -hyvinvoinnista. Tarkastelemme alan turvallisuuskulttuuria turvallisuudesta tinkimistä kuvaavien esimerkkien kielellisten ja kerronnallisten piirteiden kautta. Aineistonamme ovat vastaukset laajempaan tutkimuskyselyyn kuuluneeseen avoimeen kysymykseen, jossa pyydettiin vastaajia kertomaan esimerkki turvallisuudesta tinkimisestä taiteellisten ratkaisujen vuoksi. Avovastausten laadullinen sisällönanalyysi ja semioottinen tekstianalyysi osoittavat, että turvallisuudesta tinkimistä taiteellisten ratkaisujen vuoksi kuvataan yhtäältä ainutkertaisena tai harvinaisena, toisaalta yleisenä, jopa alaan kuuluvana välttämättömyytenä. Alan valtarakenteet näkyvät turvallisuudesta tinkimisessä esimerkiksi ammattilaisten välisinä hierarkioina. Tuloksista käy ilmi, että turvallisuudesta ei tingitä vain taiteellisista syistä, vaan taiteelliset, tuotannolliset ja taloudelliset ratkaisut kietoutuvat toisiinsa.

Sitoudun, siis opin - Miten edistää jatkuvaa oppimista työssä?

Heta Rintala, Liisa Postareff, Essi Ryymin — ke, 12 huhti 2023 00:00:00 +0300

Jatkuva oppiminen työuran aikana tai työssä edellyttää usein yksilön omaa aktiivisuutta. Oppimiseen sitoutuminen tai kiinnittyminen (engagement) on moniulotteinen ilmiö, johon liittyvät kognitiivinen (motivaatio), emotionaalinen (mm. tunteet ja asenteet), toiminnallinen (osallistuminen ja oppimisen tavat) sekä toimijuutta ilmentävä (proaktiivinen toiminta oppimisen edistämiseksi) sitoutuminen. Tutkimuksemme tavoitteena on jäsentää jatkuvaan oppimiseen sitoutumista työssä sekä kuvata sitä edistäviä tekijöitä. Tutkimuksen aineistona ovat sosiaali- ja palvelualojen työntekijöiden yksilöhaastattelut (N=31). Aineiston teoriaohjaava analyysi perustuu sitoutumisen ulottuvuuksiin, joiden tarkastelua syvennämme aineistolähtöisen laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tulokset osoittavat, että yksilön sitoutuminen jatkuvaan oppimiseen työssä rakentuu yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksessa. Työpaikoilla onkin tärkeää tukea niin yksilön edellytyksiä sitoutua jatkuvaan oppimiseen (elämäntilanne ja hyvinvointi huomioiden) kuin myös edistää organisaation ja yhteisön kykyä tukea yksilöitä ja koko yhteisöä. Tulosten mukaan keskeiset tavat jatkuvan oppimisen edistämiseen työssä liittyvät oppimiseen motivointiin, positiivisten tunteiden ja onnistumisten edistämiseen yksilö- ja yhteisötasolla, työn ja oppimisen johtamiseen ja organisointiin sekä yksilön oman itseohjautuvuuden ja aktiivisuuden vahvistamiseen.

Työpaikkaostrakismiin yhteydessä olevat tekijät sairaalaorganisaatiossa

ke, 12 huhti 2023 00:00:00 +0300

Terveydenhuoltoalan työhyvinvointi on ollut maailmanlaajuinen huolenaihe erityisesti covid-19-pandemian seurauksena. Työpaikkaostrakismia eli työpaikalla sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ulossulkemista on tutkittu maailmalla varsin paljon, mutta suomalaisissa työ- ja organisaatiotutkimuksissa se on jäänyt hyvin vähäiselle huomiolle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä tietoa ja ymmärrystä työpaikkaostrakismiin liittyvistä tekijöistä. Tutkimukseen osallistuivat kahden suomalaisen yliopistosairaalan eri ammattiryhmien työntekijät ja johtajat (N=569). Tutkittavat vastasivat puolistrukturoidulla kyselylomakkeella erilaisiin työhyvinvointia mittaaviin väittämiin, joilla selvitettiin käsityksiä työtovereilta ja lähijohtajalta saadusta tuesta, vaikutusmahdollisuuksista työtahtiin, sosiaalisesta ilmapiiristä (QPSNordic) sekä koetusta ja havaitusta työpaikkaostrakismista (WOS). Aineisto analysoitiin lineaarisella regressioanalyysillä. Analyysin mukaan keskeisesti työpaikkaostrakismiin yhteydessä olevia tekijöitä olivat työtovereilta saatu tuki ja hyvä sosiaalinen ilmapiiri, jotka suojasivat työpaikkaostrakismilta. Tulokset osoittavat, että kokemus osallisuudesta tukee merkittävästi työhyvinvointia.

“Äänestin jaloillani!” Ammatin vaihtaneiden varhaiskasvatuksen opettajien näkökulmia työn ja toimintakulttuuriin muutokseen

Katja Sirvio, Tuulikki Ukkonen-Mikkola, Jonna Kangas, Hanna Hjelt, Elina Fonsén — ke, 12 huhti 2023 00:00:00 +0300

Huoli ammatinvaihtajien määrästä opetus- ja kasvatusalalla on yleistynyt Suomessa kuluneen vuosikymmenen aikana. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme ammatista poistuneiden varhaiskasvatuksen opettajien (n = 164) kokemuksia ammatinvaihtoon johtaneista tekijöistä sekä ammatinvaihdon asemoitumista työuran eri vaiheisiin. Monimenetelmällisen tutkimuksen analyysitapoina olivat laadullinen sisällönanalyysi sekä tilastollinen vertailu. Paikansimme ammatinvaihtoon johtaneita tekijöitä neljälle tasolle: yhteiskunnalliselle, organisaation, relationaaliselle sekä yksilölliselle tasolle. Tuloksemme osoittavat ammatinvaihtopäätöksen muodostuvan useista eri tekijöistä, emmekä voineet paikantaa yksittäistä ammatinvaihtoon johtanutta syytä työuran tiettyyn vaiheeseen. Ammatinvaihtopäätös näyttäytyy prosessina, jossa ammatin pitovoima jatkuvien kuormitustekijöiden vuoksi vähitellen katoaa. Kokonaisuutena voidaan todeta, että varhaiskasvatuksen opettajien ammatinvaihto kytkeytyy laajemminkin työelämässä tunnistettuun intensifikaatioon ja prekarisaatioon. Ammatinvaihdon taustalta voidaan tunnistaa myös naistyöhön liittyviä piirteitä.

Erikoislääkärien kokemuksia johtamiskoulutuksesta

ke, 12 huhti 2023 00:00:00 +0300

Terveydenhuollon laadukkaan palvelutuotannon organisointi sekä jatkuvat hallinnolliset ja rakenteelliset muutokset edellyttävät onnistuakseen johtamista. Terveydenhuollon johtaminen on kuitenkin haasteellista. Puutteellista johtamista pidetään usein yhtenä syynä varsinkin julkisessa terveydenhuollossa koettuun pulaan ammattihenkilöistä. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Suomen Lääkäriliiton järjestämän Erikoislääkärien johtamiskoulutuksen vuosina 2010–2019 käyneiden erikoislääkäreiden kokemuksia koulutuksesta ja uramuutoksista. Tutkimuskysymykset olivat: 1) millaisia odotuksia Erikoislääkärien johtamiskoulutukseen (ELJ) osallistuneilla oli koulutuksesta, 2) mitä osaamista he kokivat koulutuksessa saaneensa sekä 3) millaisia muutoksia he kokivat urallaan koulutuksen jälkeen tapahtuneen. Tavoitteena oli tuottaa tietoa lääkärien ja hammaslääkärien johtamiskoulutuksen kehittämiseksi sekä johtamiskoulutukseen hakeutumisen edistämiseksi. Tutkimusaineisto (n = 115) kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, johon linkki lähetettiin kohderyhmälle (N = 504) sähköpostitse. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä laadullista sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkimus osoitti koulutuksen vastanneen vastaajien odotuksia. Tärkeimpänä koulutuksen antina olivat lisääntynyt johtamisen ja hallinnon substanssiosaaminen, johtajuuden ymmärtäminen sekä vertaistuki ja verkostoituminen. Tulokset tukevat ELJ-koulutuksen tavoitteita ja siten lääkärijohtajille aikaisemmissa tutkimuksissa tunnistettuja osaamisvaatimuksia. Vastaajien uramuutoskokemukset liittyivät uralla etenemiseen ja henkilökohtaiseen muutokseen.