Hyvinvointivaltio kamppailukäsitteenä

Kirjoittajat

• Pauli Kettunen Helsingin yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.37456/tvt.156469

Avainsanat:

hyvinvointivaltio [http://www.yso.fi/onto/yso/p6930], yhteiskunta [http://www.yso.fi/onto/yso/p9778], sosiaalipolitiikka [http://www.yso.fi/onto/yso/p2672], käsitehistoria [http://www.yso.fi/onto/yso/p21757]

Abstrakti

Hyvinvointivaltion käsite nousi suureen suosioon hyvinvointivaltion rakentamiskauden päätyttyä. Nykyisin lähes kaikki puolueet ja etujärjestöt julistautuvat hyvinvointivaltion pelastajiksi. Näin menettelevät myös ne, jotka ajavat sosiaaliturvan leikkauksia ja työelämän kollektiivisen sopimusjärjestelmän heikennyksiä. Artikkeli käsittelee hyvinvointivaltion käsitteen omaksumista, sen käyttötapaan, merkityssisältöön ja arvottamiseen liittyneitä ristiriitoja sekä sen kohoamista nykyiseen suosioonsa. Pääosin digitoidussa muodossa oleva aineisto koostuu lehdistöstä, puolue- ja hallitusohjelmista, puoluekokouspöytäkirjoista, valtiopäiväasiakirjoista ja aikalaiskirjallisuudesta.

Käsitehistoriallinen tarkastelu kyseenalaistaa kuvan hyvinvointivaltion rakentamisesta tämän käsitteen ohjaamana yhteisenä kansallisena projektina. Hyvinvointivaltion ja sen kanssa usein synonyymisesti käytetyn hyvinvointiyhteiskunnan käsitteen suosio kasvoi 1990-luvulla. Ristiriitoja kätkevällä monimielisyydellään nämä käsitteet tukivat kansallista konsensusta. Siinä hyvinvointivaltiota ja työmarkkinoiden keskitettyä sopimusjärjestelmää sovitettiin yhteen kansallisen kilpailukyvyn edistämisen kanssa. Jo ennen vuonna 2023 muodostettua hallitusta elinkeinoelämän edustajat ilmaisivat kuitenkin haluttomuutensa sitoutua tällaiseen konsensukseen. Oikeistohallituksen toteuttamaa suunnanmuutosta perustellaan hyvinvointivaltion pelastamisella. Tämä kertoo siitä, että hyvinvointivaltion käytäntöjen tiedetään olevan ihmisille tärkeitä, mutta ristiriidat siitä, mitä pelastetaan ja miten, heikentävät hyvinvointivaltion käsitteen konsensuaalista voimaa.