Voiko uskontoa ja etiikkaa opettaa? Katsomusaineiden opetettavuudesta D. Z. Phillipsin ajattelun valo
DOI:
https://doi.org/10.63389/ukk.164336Abstrakti
Tässä artikkelissa tarkastellaan uskonnon ja etiikan opetettavuutta walesilaisen filosofin D. Z. Phillipsin (1934–2006) näkemysten valossa. Phillips tunnetaan L. Wittgensteinin ajattelun tulkitsijana. Hänen ajattelussaan on vaikutteita wittgensteinilaisesta fideismistä, jonka mukaan uskonto on oma elämänalueensa, jota ei voi selittää ulkopuolelta, vaan ymmärtää sisältäpäin. Uskontoa voi Phillipsin mielestä opettaa tunnustuksettomasti, koska opetuksen tarkoitus on auttaa oppilasta ymmärtämään uskonnollisia elämänmuotoja ja muodostamaan oma kantansa uskonnollisiin vakaumuksiin.
1970-luvun Britanniassa yhä useammat opettajat alkoivat pitää etiikkaa uskontoa mielekkäämpänä oppiaineena ja halusivat tuoda sen kouluun uskonnon rinnalle tai läpäisyperiaatteella moraalikasvatuksen nimellä. Phillips ei innostu moraalikasvatuksesta läpäisyperiaatteella, koska silloin koulutukseen helposti tuodaan sen ulkopuolisia koulutuksen suunnittelijoiden omia arvoja. Sen sijaan etiikkaa moraalifilosofiana voidaan Phillipsin mielestä opettaa, koska silloin oppilas oppii selvittämään eettisiltä ongelmilta näyttäviä kielellisiä sekaannuksia.
Phillips antaa opettajan persoonalle suuren merkityksen uskonnon ja etiikan opetuksessa. Opettajan tehtävä on näyttää oppilaille, mitä on empaattisuus ja hyvä elämä. D. Z. Phillipsin käsityksillä uskonnon ja etiikan opetettavuudesta on myönteistä annettavaa myös suomalaiseen keskusteluun katsomusaineiden opetuksesta.
