Ortodoksisten koululaisten suomalaiskansallinen kirkollinen kasvatus 1920–30-luvuilla kansalaiskasvatuksen näkökulmasta

Kirjoittajat

• Pekka Juhani Metso Teologian osasto, Itä-Suomen yliopisto
• Maria Takala-Roszczenko Itä-Suomen yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.63389/5gz9gw85

Avainsanat:

kansalaiskasvatus; koulukasvatus; oppikirjat; ortodoksinen kirkko; suomalaisuus

Abstrakti

Artikkelissa tarkastellaan kansalaiskasvatuksen käsitteen avulla, kuinka Suomen ortodoksisen kirkon kasvatustoiminta heijasti suomalaiskansallisen yhtenäiskulttuurin tavoitteita 1920–30-luvulla. Aikaa leimannut ortodoksisen kirkon kansallistamisen projekti nivoi yhteen hallinnon, yhteiskuntasuhteet, liturgiset uudistukset ja kasvatuksen, tavoitteenaan osoittaa ortodoksisuuden luonteva paikka suomalaisuudessa. Kansalaiskasvatus määrittyy eri tavoin kahdessa tarkasteltavassa ortodoksilasten kasvatusaineistossa. Pyhäkouluopas Pieni apu (1935) korostaa hengellistä ja moraalista kasvua kodin ja kirkon piirissä, kun taas Kreikkalaiskatolinen koulun hartauskirja (1938) yhdistää uskonnonharjoittamisen oppilaan kasvamiseen kunnon kansalaisena ja suomalaisena yhteiskunnallisine velvollisuuksineen. Yhdessä ne rakentavat ortodoksiselle kansalaiskasvatukselle mallia, jossa koti, kirkko, koulu ja isänmaa muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden.