Kansalliset narratiivit lukion evankelisluterilaisen uskonnon oppikirjojen historiakuvauksissa reformaatiosta nykyaikaan vuosina 1995–2024

Kirjoittajat

• Anuleena Kimanen Turun yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.63389/pkwqny30

Avainsanat:

historiatietoisuus, kansallinen identiteetti, oppikirjat, uskonnondidaktiikka

Abstrakti

Tässä artikkelissa lukion evankelis-luterilaisen uskonnon oppikirjoja tutkitaan näkökulmalla, jota on aikaisemmin sovellettu pääosin historian oppikirjoihin, nimittäin tarkastelemalla, millaisia kansallisia narratiiveja ne sisältävät. Erityisesti keskitytään uuden ajan historiaan eli kehitykseen 1500-luvulta nykyaikaan yhdeksässä uskontoa suomalaisessa yhteiskunnassa käsittelevään kurssiin suunnatussa kirjassa. Niitä on analysoitu kulttuurisen kriittisen diskurssianalyysin avulla tarkastellen, millaisia asioita häivytetään ja millaisia normalisoidaan. Analyysi osoittaa, että muualla historiatietoisuudessa keskeiset ajatuksia reformaation ja herätysliikkeiden merkittävästä roolista kansakunnan rakentamisesta sekä evankelis-luterilaisen kansankirkon muotoutumisesta tämän prosessin tuloksena normalisoidaan. Lisäksi oppikirjoissa kansankirkkoa kuvataan liberaalien ideaalien näkökulmasta: tuomitseva ja normittava kirkko on ollut vaikeuksissa, kun taas lempeä rinnalla kulkeva kirkko on saanut kansan luottamuksen. Konflikteja nykyisten vähemmistöjen, katolisen ja ortodoksisen kirkon sekä saamelaisten kanssa häivytetään, mutta samalla häivytetään myös vähemmistöjen historiaa. Suomalaiset rakentuvat kirjoissa kansaksi, jota luterilainen kirkko on ajoittain yhdistänyt mutta jonka suosiosta luterilainen kirkko on joutunut toistuvasti kamppailemaan. Oppikirjoissa ei siten niinkään käytetä uskontoa kansakunnan rakentamiseen vaan kansakuntaa uskonnon oppiaineen relevanssin perustelemiseen.