https://journal.fi/ukk/issue/feed Uskonto, katsomus ja kasvatus 2022-03-03T11:08:27+02:00 Kati Tervo-Niemelä kati.tervo-niemela@uef.fi Open Journal Systems <p>Uskonto, katsomus ja kasvatus on vuonna 2021 perustettu tieteellinen aikakauskirja. Julkaisun tarkoituksena on tukea ja edistää uskontojen ja katsomusten sekä kasvatuksen laaja-alaista ja monitieteistä tutkimusta.</p> <p>Religion, Worldviews, and Education is a scientific journal founded in 2021. The purpose of the publication is to support and promote wide-ranging and multidisciplinary research on religions, worldviews, and education.</p> https://journal.fi/ukk/article/view/115223 Katsomuskasvatus koskettaa ihmistä läpi elämän 2022-03-03T10:37:00+02:00 Kati Tervo-Niemelä kati.tervo-niemela@uef.fi 2022-03-03T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2022 Kati Tervo-Niemelä https://journal.fi/ukk/article/view/115217 Uuden sukupolven yhteisöt 2022-03-03T10:25:46+02:00 Pietari Hannikainen pietari.hannikainen@helsinki.fi 2022-03-03T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2022 Pietari Hannikainen https://journal.fi/ukk/article/view/115218 Peruskoulun katsomusopetus 2022-03-03T10:27:52+02:00 Marjaana Kavonius marjaana.kavonius@helsinki.fi 2022-03-03T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2022 Marjaana Kavonius https://journal.fi/ukk/article/view/115219 Haastetun oppiaineen puolustajat 2022-03-03T10:29:15+02:00 Juha Luodeslampi juha.luodeslampi@evl.fi 2022-03-03T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2022 Juha Luodeslampi https://journal.fi/ukk/article/view/115220 Kirkon työntekijän identiteettiä rakentamassa? 2022-03-03T10:32:36+02:00 Salla Poropudas salla.poropudas@evl.fi 2022-03-03T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2022 Salla Poropudas https://journal.fi/ukk/article/view/115221 Herännäisopiston muuttuva identiteetti 2022-03-03T10:34:42+02:00 Eija Taskinen-Tuovinen eija.taskinen-tuovinen@portaanpaa.fi 2022-03-03T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2022 Eija Taskinen-Tuovinen https://journal.fi/ukk/article/view/115222 Kansi, sisällys, kirjoittajat ja abstraktit 2022-03-03T10:35:35+02:00 Isto Peltomäki isto.peltomaki@helsinki.fi 2022-03-03T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2022 Isto Peltomäki https://journal.fi/ukk/article/view/115213 ”Ei oo puhuttu.” 2022-03-03T10:12:03+02:00 Jenni Spännäri jenni.spannari@helsinki.fi Laura Kallatsa laura.kallatsa@uef.fi Kati Tervo-Niemelä kati.tervo-niemela@uef.fi <p>The decline in religiosity is observed not only at the level of societies, but also in families. In the study of religious education, not enough attention has been paid to how much religion is talked about in families. This article examines discussing and non-discussing religion in Finnish families:<br><br></p> <p>1) Do Finnish families discuss religion?</p> <p>2) What kinds of differences exist between generations in discussing religion?</p> <p>3) What are the reasons for and consequences of discussing or non-discussing religion?</p> <p><br>The research material consists of quantitative and qualitative material. Quantitative data was collected by telephone interviews in five countries at the turn of the year 2020–2021. Qualitative data was collected in family interviews in 2019–2021. The research is part of a larger international project that examines the transmission oftradition and religiosity and its change in families between generations in five different countries (Finland, Germany, Italy, Hungary and Canada).</p> <p><br>Our key findings are that 1) a culture of non-discussing is strong in families, both in relation to issues of personal importance to the family members and in relation to religiosity, 2) the culture of non-discussing is challenged, as the youngest generation discusses religion more than their parents and grandparents, and 3) discussing and non-discussing is strongly linked to family security and family dynamics.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Uskonnollisuuden heikentymistä havaitaan paitsi yhteiskuntien, myös perheiden tasolla. Uskontokasvatusta tutkittaessa ei ole aikaisemmin kiinnitetty riittävästi huomiota siihen, miten paljon perheissä puhutaan uskonnosta. Tämä artikkeli tarkastelee uskonnosta puhumista ja puhumattomuutta suomalaisissa perheissä:</p> <p>&nbsp;</p> <p>1) Puhutaanko suomalaisissa perheissä uskonnosta?</p> <p>2) Millaisia eroja sukupolvien välillä on uskonnosta puhumisessa ja puhumattomuudessa?</p> <p>3) Mitkä ovat uskonnosta puhumisen ja puhumattomuuden syyt ja seuraukset?</p> <p><br>Tutkimusaineisto koostuu määrällisestä ja laadullisesta aineistosta. Määrällinen aineisto koostuu viidessä maassa vuodenvaihteessa 2020–2021 puhelinhaastatteluilla kerätystä aineistosta. Laadullinen aineisto on kerätty perhehaastetteluissa vuosina 2019–2021. Tutkimus on osa kansainvälistä hanketta, joka tarkastelee perinteensiirtoa ja uskonnollisuutta ja sen muutosta &nbsp;perheissä sukupolvien välillä viidessä eri maassa (Suomi, Saksa, Italia, Unkari ja Kanada).<br>Keskeiset tuloksemme ovat, että 1) perheissä esiintyy vahvana puhumattomuuden kulttuuria, sekä suhteessa itselle tärkeisiin asioihin että suhteessa uskonnollisuuteen, 2) tämä kulttuuri on &nbsp;murtumassa, sillä nuorin sukupolvi puhuu uskonnosta vanhempiaan ja isovanhempiaan enemmän ja 3) puhumisen ja puhumattomuuden kulttuuri linkittyy vahvasti turvan kokemiseen perheessä ja perheen sisäiseen dynamiikkaan.</p> <p>&nbsp;</p> 2022-03-03T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2022 Jenni Spännäri, Laura Kallatsa, Kati Tervo-Niemelä https://journal.fi/ukk/article/view/115214 Lasten osallisuus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon perhejumalanpalveluskaavoissa 2022-03-03T10:15:50+02:00 Tarja Meijer tarja.meijer@evl.fi <p>This article studies how the participation of children is supported in the three worship formulas for families in the Evangelical Lutheran Church of Finland and how it has developed. The article suggests that there are three tendences to support children’s participation in these three worship formulas: agency, experiencing and learning. The general aims of these worship formulas are defined in the article as a holistically experienced worship, the parishioner as the subject of the worship and the personal requirements of the child taken into account. The general aims are achieved through the tendencies that support children’s participation.</p> <p>Tässä artikkelissa tutkitaan miten Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kolmessa perhejumalanpalveluskaavassa ja niiden oppaissa on tuettu ja tuetaan lasten osallisuutta. Lasten osallistamisen mahdollistamiseksi voidaan kaavoissa havaita kolme tapaa: toimijuuden, kokemisen ja oppimisen tukeminen. Näiden avulla pyritään kohti kaavojen yleisiä tavoitteita: holistista, kaikilla aisteilla koettavaa jumalanpalvelusta, seurakuntalainen jumalanpalveluksen subjektina, lapsen henkilökohtaiset edellytykset huomioiden. Kaavojen yleiset tavoitteet saavutetaan tukemalla lasten osallisuutta.</p> 2022-03-03T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2022 Tarja Meijer https://journal.fi/ukk/article/view/115215 Vapaus – sivistys – osallisuus 2022-03-03T10:18:48+02:00 Anuleena Kimanen anuleena.kimanen@tut.fi <p>This article addresses discourses used to express openness in the three most recent curricula of Finnish Lutheran confirmation classes (2017, 2001 and 1980) and religious education (RE) in schools (2014, 2004 and 1994). These discourses are analysed to determine the positions, rights and duties they construct for teachers and learners. The RE curricula used a discourse of general &nbsp;knowledge that constructs the position of an educated observer. More committed identities were also constructed, but the related discourses were conflicting and ambiguous. The confirmation school curricula have shifted from helping students to embrace faith to a discourse of participation, both in decision-making about their learning (agency) and as members of their faith community (belonging). Participation understood as agency encouraged openness; as belonging, it set a closed, socialising goal. Hence, for both school RE and confirmation classes, agency could be a useful concept to describe young people’s freedom to choose their faith commitment.</p> <p>Tässä artikkelissa tarkastellaan diskursseja, joilla perusopetuksen uskonnonopetuksen ja luterilaisen kirkon rippikoulun viimeaikaisissa opetussuunnitelmissa ilmaistaan tavoitteiden avoimuutta. Löydettyjä diskursseja analysoidaan siitä näkökulmasta, millaisia asemia, oikeuksia ja velvollisuuksia ne rakentavat opetukselle ja oppijalle. Tutkimuksen kohteena ovat peruskoulun opetussuunnitelmat vuosilta 2014, 2004 ja 1994. Rippikoulusuunnitelmat ovat vuosilta 2017, 2001 ja 1980. Tarkastelluissa perusopetuksen uskonnon opetussuunnitelmissa käytettiin kaikissa yleissivistyksen diskurssia, joka rakentaa sivistyneen tarkkailijan asemaa. Sitoutuneempiakin identiteettejä rakennettiin, mutta nämä diskurssit olivat ristiriitaisia ja monitulkintaisia. Rippikoulun opetussuunnitelmissa on siirrytty uskon omaksumisessa auttamisen diskurssista osallisuuden diskurssiin. Toimijuuden merkityksessä osallisuus toimi hyvin avoimuuden ilmaisemisessa, sen sijaan kuulumisen merkityksessä osallisuus muodosti suljetun, sosiaalistavan tavoitteen. Toimijuus olisikin sekä koulun uskonnonopetukselle että rippikoululle hyvä käsite kuvaamaan nuoren vapautta ratkaista itse, mihin sitoutuu.</p> 2022-03-03T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2022 Anuleena Kimanen https://journal.fi/ukk/article/view/115216 The professional competence of Finnish and Swedish military chaplains in divergent operational environments 2022-03-03T10:22:22+02:00 Tiia Liuski tiia.liuski@uef.fi Jan Grimell jan.grimell@soc.uu.se <p>This article draws a comparative picture on the Lutheran military chaplain’s profession, professional competence and their commonalities and differences in Finland and Sweden. We also present the historical, societal and organisational context that have contributed to the development of professions in both countries. The results show that military chaplains in both countries adopt a hybrid identity suited to the military environment from their own professional premises. Where Finnish military chaplains are expected to have ever-growing know-how and increasing educational and training competency also from outside the field of theology, Swedish military chaplains have emphasized their pastoral side, especially when working in crisis areas. The Finnish military chaplains are more heterogeneous as a group and their work is very autonomous. In particular, regional differences in the practical content of the work are highlighted in addition to the lack of a clear educational path. In Sweden, the chaplaincy and theological competency are especially emphasized and some of the military clergy face the challenge of conflicting placement in the context of two institutions at the same time. A strong bond with one’s own church can also pose challenges in embracing military culture and the hybrid identity.</p> <p>Artikkelissa vertaillaan monimenetelmäisen aineiston avulla luterilaisten sotilaspappien professiota, ammatillista kompetenssia sekä niiden yhtäläisyyksiä ja eroja Suomessa ja Ruotsissa. Esittelemme myös niitä historiallisia, yhteiskunnallisia ja organisatorisia taustoja, jotka ovat vaikuttaneet ammattikuntien kehitykseen molemmissa maissa. Tuloksista käy ilmi, että molempien maiden sotilaspapit omaksuvat työssään sotilaalliseen toimintaympäristöön soveltuvan hybridi-identiteetin omista ammatillisista lähtökohdistaan käsin. Siinä missä suomalaisilta sotilaspapeilta odotetaan alati kasvavaa tietotaitoa ja lisääntyvää koulutuksellista ja kasvatuksellista kompetenssia myös teologian alan ulkopuolelta, ruotsalaisilla sotilaspapeilla korostuu sielunhoidollinen ote erityisesti kriisialueilla työskenneltäessä. Suomalaiset sotilaspapit ovat ryhmänä heterogeenisempiä ja työ on hyvin autonomista. Erityisesti alueelliset erot työn käytännön sisällöissä korostuvat selkeän koulutuspolun puutteen lisäksi. Ruotsissa pappeus ja teologinen kompetenssi painottuvat enemmän ja osalla sotilaspapistosta voikin olla haasteena ristiriitainen sijoittuminen kahden instituution kontekstiin samaan aikaan. Vahva sidos omaan kirkkoon voi aiheuttaa myös haasteita sotilaskulttuurin ja hybridi-identiteetin omaksumisessa.</p> 2022-03-03T00:00:00+02:00 Copyright (c) 2022 Tiia Liuski, Jan Grimell