Uralica Helsingiensia
https://journal.fi/uralicahelsingiensia
<p class="sus_teksti"><em>Uralica Helsingiensia</em> -sarjassa julkaistaan suomalais-ugrilaisissa kieliaineissa tehtäviä tutkimuksia, alan kannalta keskeisiä artikkelikokoelmia sekä muita tutkimusta ja opiskelua tukevia materiaaleja. Sarjassa julkaistaan myös Viroon, Unkariin ja saamelaisuuteen liittyviä tutkimuksia sekä sellaisia suomalais-ugrilaiseen kielentutkimukseen ja itämerensuomalaisiin kieliin liittyviä tutkimuksia, jotka eivät esimerkiksi laajuutensa takia sopisi hyvin Suomalais-Ugrilaisen Seuran tai muihin alan julkaisuihin.</p>Suomalais-Ugrilainen Seurafi-FIUralica Helsingiensia1797-3945Altgermanische Paarformeln mit der Bedeutung ‚überall‘
https://journal.fi/uralicahelsingiensia/article/view/148308
<p>Old Germanic binomials meaning ‘everywhere’<br>In the present article, it is initially asserted that the determination of whether a binomial is fixed (and therefore phraseological) or if it constitutes an ad hoc formation (and is thus non-phraseological) can pose challenges within historical corpora. These challenges are exemplified through an analysis of expressions denoting ‘forest and field’ as attested in some of the Old Germanic languages. Following this, three additional binomials conveying the meaning ‘everywhere’, as attested in the Old Germanic languages, are discussed and reconstructed for Proto-Germanic. The article illustrates that problems identified in determining the original word order of the discussed binomials can be solved by employing both the salience principle, which posits that the more significant element in a binomial linearly precedes the less important, and formal principles.</p>Ramón Boldt
Copyright (c) 2024 Uralica Helsingiensia
2024-10-042024-10-041521–3921–3910.33341/uh.148308Ein indogermanisches Wort für ‚Bart‘ und die lateinische palma-Regel
https://journal.fi/uralicahelsingiensia/article/view/148321
<p>A PIE word for ‘beard’ and the Latin <em>palma</em> rule<br />This article discusses one of the words for ‘beard’ reconstructible for the IE protolanguage based on Latin, Germanic, Baltic, and Slavic evidence. It is usually reconstructed as PIE *<em>bhar(s)dh-o/eh<sub>2</sub></em>- with *-<em>a</em>- of unknown origin. In this article, a new etymology will be proposed: The word for ‘beard’ stems from an underlying compound consisting of an <em>s</em>-stem *<em>bherH-e/os</em>- ‘sth. sharp, point, tip’ and zero-grade *<em>dheh<sub>1</sub></em>- ‘to set, place, lay’. This compound was later remodelled into an o-stem *<em>bhorHs-dh-ó</em>- displaying a<em> o</em>-grade in the root (a so-called τομός-formation) meaning ‘the one who sets points’ accounting for the Germanic forms. Additionally, a zero-grade <em>eh<sub>2</sub></em>-collective *<em>bhŕ̥Hs-dh-eh<sub>2</sub></em> ‘mass of points’ was formed eventually leading to Latin <em>barba</em>. Finally, a contamination of the two stems *<em>bhorHs-dh-eh<sub>2</sub></em>- develops into the Baltic and Slavic forms.</p>Gudrun Samberger
Copyright (c) 2024 Uralica Helsingiensia
2024-10-042024-10-041541–5941–5910.33341/uh.148321Uralic *tuppas – bridging Indic and Germanic
https://journal.fi/uralicahelsingiensia/article/view/148310
<p>Uralilainen *<em>tuppas</em> indoarjan ja germaanin silloittajana<br />Suomen <em>tupas</em> johdoksineen ja näiden vastineet pohjoisessa itämerensuomessa voidaan parhaiten johtaa useimpien suomen murteiden sekä vepsän osoittamasta kantasuomen asusta *<em>tup̆pas</em>. Muutamat sanansisäiseen yksittäisklusiiliin viittaavat vastineet kuten karjalan <em>tuvas</em> katson selittyvän <em>ryväs</em>-sanueen sekundääriseksi vaikutukseksi. Tunkelon (1918) germaaninen lainaetymologia ← kantagermaanin *<em>þūƀaz</em> ’mätäs, pensas’ ei tämän valossa ole puolustettavissa. Koivulehdon (1999) rinnastus toiseen kantagermaanin sanueeseen *<em>tuppaz</em> ’tupsu, tukko, yläpää’ näyttää paremmalta, mutta tältä sanueelta taas puuttuu oma indoeurooppalainen etymologia. Kyseessä onkin pikemmin laina itämerensuomesta luoteisgermaaniin, sillä itämerensuomen sanueelle voidaan löytää vastineita myös idempää, marista: deminutiivijohdos *<em>tŭpka</em> ’tuppo, tukka’, ja komista: aines <em>tup</em>- useissa johdoksissa kuten <em>tupji̮</em>- ’tukkia’, <em>tupi̮rt</em>- ’kääriä’, ja yhdyssanoissa kuten<em> tup-jura</em> ’tupsupää’. Poikkeusedustus *<em>u</em> > komin <em>u</em> lienee säännöllinen *<em>p</em>:n edellä. Sanueen *-<em>as</em>-vartalo itämerensuomessa silti viittaa indoeurooppalaiseen laina-alkuperään, ja myös uusi lainaetymologia voidaan esittää: kyse on vanhasta indoiranilaisesta (arjalaisesta) lainasta, jota parhaiten vastaa muinaisindoarjan <em>stū́pa</em>- ’mätäs, tupas, päälaki, ym.’ < kantaindoiranin *<em>stúHpas</em>. Samaan etymologiseen pesueeseen voitaisiin jatko-oletuksin liittää vielä marin *<em>tŭp</em> ’selkä’ (mikäli aiemmin ’yläselkä’) ja suomen <em>tukka</em> (arjalaisen sanueen jostain toisesta variantista, vrt. muinaisindoarjan <em>stúkā</em>- ’tupsu, tukko’). Huomattavinta kuitenkin on, että germaanin *<em>tuppaz</em>-sanue ei sovi indoiranin sanojen perintövastineeksi, ja näiden yhteyden mahdollistaa ainoastaan itämerensuomen kautta välittyminen – samaan tapaan kuin esim. jo ennestään tunnettu <em>repo</em>-sanueen lainautuminen indoiranista itämerensuomen kautta pohjoisgermaaniin. Vastaavaa takaisinlainautumisen mahdollisuutta onkin syytä pitää silmällä myös jatkossa tarkasteltaessa itämerensuomalaisten tai yleisemmin uralilaisten kielten sanueita, joille on esitetty useampia lainaetymologioita.</p>Juho Pystynen
Copyright (c) 2024 Uralica Helsingiensia
2024-10-042024-10-041561–7861–7810.33341/uh.148310Ein Fall für zwei (oder drei) – Liquid metathesis substitution in Germanic loanwords in Finnic: old and new cases
https://journal.fi/uralicahelsingiensia/article/view/148311
<p>Itämerensuomen germaanilainojen likvidametateesisubstituutiosta: uusia ja vanhoja tapauksia<br />Tässä artikkelissa käsittelen itämerensuomen vanhoissa germaanilainoissa tavattavaa niin kutsuttua likvidametateesia, jossa sananalkuisen konsonanttiyhtymän jälkiosana oleva likvida heittyy sanansisäiseen asemaan. Alkuun artikkelissa tarkastelen lyhyesti entuudestaankin tunnettuja likvidametateesitapauksia, pääasiallisena mielenkiinnon kohteenani on kuitenkin selvittää, voidaanko kantasuomeen rekonstruoitavat sanat, ksm. *<em>kiiltä</em>-, *<em>purka</em>-, *<em>tarkka</em>, *<em>tarpo</em>-, *<em>turkka</em>- ja *<em>turta</em>, selittää likvidametateesin avulla germaanisiksi lainasanoiksi. Johtopäätökseni artikkelissa on, että mainitut sanat ovat viime kädessä lainautuneet kantagermaaniin rekonstruoiduista sanoista *<em>glītan</em>- ’to shine, sparkle’, *<em>bruk(k)ōn</em>- ’to break, crumble’, *<em>straka</em>- ’stretched’, *<em>þrappōn</em>-/*<em>þrabōn</em> ’to trot’, *<em>struk(k)ōn</em>- ’to stroke’ ja *<em>þrutan</em> ’lack, want; weariness’. Lopuksi pohdin muutamia mahdollisia lisäesimerkkejä ja lainojen ikäämistä. Artikkelini osoittaa, että niinkin tarkkaan tutkitusta aiheesta kuin itämerensuomen germaaniset lainasanat voidaan vielä tehdä uusia etymologisesti varteenotettavia huomioita.</p>Niklas Metsäranta
Copyright (c) 2024 Uralica Helsingiensia
2024-10-042024-10-041579–10479–10410.33341/uh.148311Estonian kelp ‘hip side of a roof’ as compared to Finnish keula ‘prow’
https://journal.fi/uralicahelsingiensia/article/view/148312
<p>Eesti <em>kelp</em> ’maja kolmnurkne otsakatus’ ja soome <em>keula</em> ’vöör, käil’ <br />Artiklis esitatakse uus etümoloogia eesti sõnale <em>kelp</em> ’maja kolmnurkne otsakatus’, ka ’sängi, vankri, ree vms otslaud’. Sõna ainuke seni teadaolev etümoloogiline vaste läänemeresoome keeltes on liivi <em>kīelpa</em> ’ein Dachteil, die Stütze auf dem Lubbendach’. Sõna kaugem päritolu on seni ebaselge, kuigi mõned seletused on välja pakutud (Веске 1890: 219–220, Mäkeläinen 1979: 204–206).<br />Murdeaines ja vanemad leksikograafilised allikad osutavad, et sõnal on olnud nii ees- kui ka tagavokaalne variant. Peamiselt lõunaeesti murretes on registreeritud obliikvakäänete tüvevariant <em>kelbä</em>-, 17.‒19. saj sõnaraamatutes aga tüvevariant <em>kõlp</em> (kirjapilt vanemates sõnaraamatutes kölp). Niisugune esisilbis <em>e</em>-lise eesvokaalse ja <em>õ</em>-lise tagavokaalse variandi vaheldus osutab, et tegemist võib olla vanema laensõnaga.<br />Metateesi eeldusel sobiks laenualuseks alggermaani *<em>gebla(n)</em>- ~ *<em>gabla</em>- ’tipp’ (< indoeuroopa *<em>ǵhebhh<sub>2</sub></em>-<em>l</em>-<em>o</em>- < *<em>ǵhebhh<sub>2</sub>-l</em>- ’katuseviil, pea’), mille vasted on gooti <em>gibla</em>, vanaülemsaksa <em>gebal</em> ja keskülemsaksa <em>gebel</em> ’(ehis)tornike (nt katuseviilul, uksepealisena)’. Sama tüvega on seotud ka alggermaani *<em>gebila</em>- > vanaülemsaksa <em>gibil</em>, saksa <em>Giebel</em> ’katuseviil’. Alggermaani *<em>gebla(n)</em>- oleks hilisläänemeresoome algkeelde tõenäoliselt laenatud kujul *<em>ke̮pla</em> / *<em>keplä</em>, millest metateetiliselt võinuks kujuneda *<em>ke̮lppa</em> / *<em>kelppä</em>. Läänemeresoome algkeeles esinesid küll nii häälikuühend *-<em>pl</em>- kui ka *-<em>lpp</em>-, nt *<em>kupla</em> > soome <em>kupla</em>, <em>kuula</em> ’mull jne’, eesti <em>kubel</em> : <em>kubla</em>- ‒ *<em>helppo</em> > soome <em>helppo</em> ’kerge, lihtne’, eesti <em>hõlp</em> : <em>hõlbu</em>-, kuid Eesti murretes ei ole pärast lõpukao toimumist -<em>pl</em> enamasti sõna absoluutses lõpus võimalik. Selle vältimiseks võib lisaks ootuspärasele arengule (*<em>kupla</em> > *<em>kupl</em> > <em>kubel</em>) täheldada reeglipäratuid muutusi (*<em>lipla</em> > <em>lible</em>, *<em>hapla</em> > <em>ablas</em>). Metatees võis olla veel üks reeglipäratu viis vältida <em>pl</em>-ühendi sattumist sõna absoluutsesse lõppu, kõnealusel juhul nt põhjusel, et lõpuosise -<em>as</em> lisamist oleks takistanud homonüümia sõnaga kõblas. Liivi keeles ei ole aga üldse läänemeresoome *<em>pl</em>-ühendit sisaldavaid sõnu säilinud.<br />Pakutud germaani laenualust toetab hilisläänemeresoome *<em>ke̮pla</em>/*<em>keplä</em> võimalik vaste soome keeles: soome <em>keula</em>, mrd <em>kepla</em>, <em>kekla</em> ’vöör, käil; ree esiosa; varikatus, katusealune; mütsinokk; liivaaugu äär, kaljueend’. (Soome sõna seni teadaolevad vasted teistes läänemeresoome keeltes, isuri <em>kebla</em>, põhjakarjala ja vadja <em>keula</em> ’vöör, käil’, Aunuse karjala <em>keblu</em> ’tugikaar paadi vööriosas’, eesti <em>käil</em>, mrd <em>käilas</em>, <em>keul</em>, <em>keel</em>, on tõenäoliselt soome keelest laenatud.) Soome sõnale <em>keula</em> on esitatud kaks võimalikku germaani laenualust: 1) alggermaani *<em>keula</em>-, vrd vanaislandi <em>kjóll</em> ’suur laev’ (Thomsen 1869: 124, Setälä 1906: 11), 2) alggermaani *<em>skeula</em>-, vrd vanaislandi <em>skjól</em> ’Schutz, Hülle, Schutzdach, Schuppen, Versteck, Zufluchtsort’ (Koivulehto 1999 [1973]: 86–93). Kuid soome keula oleks ka hilisläänemeresoome *<em>ke̮pla</em>/*<em>keplä</em> häälikuseaduslik vaste. Samuti on <em>keula</em> varasemaks peetud tähendus ’katusealune, varikatus’ seostatav germaani tüve *<em>gebla(n)</em>- tähendusega ’tipp’ ning on ühtlasi lähedane eesti sõna kelp ja liivi sõna <em>kīelpa</em> tähendusele. <br />Seega oletatakse, et alggermaani *<em>gebla(n)</em>- ’tipp’ laenati hilisläänemeresoome algkeelde kujul *<em>ke̮pla</em> / *<em>keplä</em>. Soome keeles kujunes sellest häälikuseaduslikult <em>keula</em>, eesti ja liivi keeles toimus aga metatees, mille tulemusel kujunesid eesti <em>kelp</em>, varem ka <em>kõlp</em>, ning liivi <em>kīelpa</em>. Ka laensõna tähendus muutus eri läänemeresoome keeltes erinevalt: soome keeles kujunes sellest peamiselt laevandustermin ’vöör, käil’, eesti ja liivi keeles aga katuse osi märkiv ehitustermin.</p>Iris Metsmägi
Copyright (c) 2024 Uralica Helsingiensia
2024-10-042024-10-0415105–115105–11510.33341/uh.148312A Germanic etymology for Saami liiki ‘(human) skin’
https://journal.fi/uralicahelsingiensia/article/view/148313
<p>Germaaninen etymologia saamen <em>liiki</em> ’iho’ -sanalle<br>Yleissaamelainen ’ihoa’ merkitsevä sana, pohjoissaamen liiki, koltansaamen <em>le'šǩǩ</em> ym. on toistaiseksi ollut vailla vakuuttavaa etymologiaa; esitetty (laina)rinnastus itämerensuomen <em>liha</em>-sanaan on varsinkin äänteellisesti ongelmallinen. Artikkelissa esitetään uutena selityksenä sanan olevan germaaninen laina, lähinnä kantaskandinaavin sanasta *<em>līka</em> > muinaisskandinaavin <em>lík</em> ’hahmo, keho, ruumis’. Itäsaamen sanoissa esiintyvä -<em>šk</em>-yhtymä selittyy saamen muinaismurteiden välisessä lainautumisessa tapahtuneella etymologisella nativisaatiolla.</p>Juha Kuokkala
Copyright (c) 2024 Uralica Helsingiensia
2024-10-042024-10-041511712210.33341/uh.148313The palaeo-Baltic substrate: a methodological exploration
https://journal.fi/uralicahelsingiensia/article/view/148314
<p>Substraattisanasto Itämeren alueen kielissä: huomioita tutkimusmetodeista<br>Useat tutkijat, tunnetuimpana Paul Ariste, ovat esittäneet, että indoeurooppalaisten kielten ohella myös alkuperältään tuntemattomat kielet ovat vaikuttaneet itämerensuomen sanastoon. Ehdotus on kuitenkin saanut suhteellisen vähän huomiota eikä sen selvittelemiseen ole yleisesti hyväksyttyjä kielitieteellisiä menetelmiä. Tässä artikkelissa tarkastelen erilaisia metodologisia lähestymistapoja yhdistelemällä kielihistoriallista tietoa itämerensuomalaisista ja balttilaisista kielistä. Johtopäätöksenä totean, että monet aiemmat ehdotukset perustuvat pelkkään semantiikkaan ja alkuperänselityksen puuttumiseen, mikä ei riitä perustelemaan substraattialkuperää. Epäuralilainen fonotaksi tai morfologia eivät nekään voi todistaa nimenomaan ei-indoeurooppalaisesta substraatista. Vahvana voimme pitää alkuperäväitettä vain, jos sen tueksi löytyy vähintään kaksi toisistaan riippumatonta leksikaalista todistetta ja jos keskinäinen lainautuminen tai yhteinen perimä voidaan sulkea pois. Emme voi osoittaa kantasuomen sanaa *<em>sīka</em> ’siika’ lainaksi jostakin substraattikielestä, koska todisteeksi ei ole löydettävissä ainuttakaan minkään muun kielen sanaa, joka ei voisi palautua lainaan itämerensuomesta. Toisaalta kantasuomen *<em>silakka</em>, preussin <em>sylecke</em> ja muinaisskandinaavin <em>síld</em> ’silakka’ näyttävät hyviltä ehdokkailta rinnakkaisiksi substraattilainoiksi. Muita artikkelissa käsiteltyjä mahdollisia substraattilainoja ovat kulkusanoilta vaikuttavat ’tuhatta’ merkitsevät kantasuomen *<em>tuhante̮</em>-, kantamordvan *<em>t́ožəm</em>-, kantabaltin *<em>tū’stant</em>- jne., joitten äännesuhteet ovat ongelmallisia niin indoeurooppalaisten kuin uralilaistenkin kielihaarojen välillä, sekä ’sammalta’ merkitsevät kantabaltin *<em>samanā</em>-, kantasuomen *<em>sammal</em>, pohjoissaamen <em>seamul</em> jne., jolla saamessa on useita hankalasti yhteen sovitettavia variantteja, mikä viittaisi lähtömuotoon muinaislapissa, Aikion ehdottamassa substraattikielessä. Tämän aineiston perusteella pidän epätodennäköisenä, että koko käsitellyn sanaston takana olisi yksi ainoa monoliittinen lähtökieli. Luultavasti Itämeren alueen kielet ovat saaneet substraattisanastoa useista, mahdollisesti eri kielikuntiin kuuluneista kielistä.</p>Anthony Jakob
Copyright (c) 2024 Uralica Helsingiensia
2024-10-042024-10-0415123–162123–16210.33341/uh.148314Lounaisitämerensuomalaiset denominaalit johtimet *-As (: *-AhA-), *-k̆As ja *-k̆kAs
https://journal.fi/uralicahelsingiensia/article/view/148315
<p>Southwest Finnic denominal derivative suffixes *-<em>As</em> (: *<em>-AhA</em>-), *-<em>k̆As</em> and *-<em>k̆kAs</em><br>In this article, I examine Southwest Finnic variants of the derivative suffixes *-<em>As</em> (: *-<em>AhA</em>-), *-<em>k̆As</em> and *-<em>k̆kAs</em>. The suffixes themselves are common in Finnic, but the distribution of certain words formed with the suffixes gives reason to assume a local development of the use of the suffixes. Southwest Finnic linguistic forms mentioned in the article are Courland and Salaca Livonian, and the insular and western dialects of North Estonian. The suffix *-<em>As</em> (: *-<em>AhA</em>-) has spread analogically in the Livonian lexicon and the function of the suffix in Livonian to some extent resembles that of the Latvian nominative singular suffix. The suffix *-<em>k̆As</em> is secondary, deriving from the merger of *-<em>k̆A</em> and *-<em>As</em>. The suffix *-<em>k̆kAs</em> is also secondary and derives in Southwest Finnic from the merger of the suffixes *-<em>kkA</em> and *-<em>As</em>. In total, 19 word stems with the suffixes *-<em>As</em>, *-<em>k̆As</em> and *-<em>k̆kAs</em> have a Southwest Finnic distribution, evidencing the innovative addition of the suffixes.</p>Patrick O’Rourke
Copyright (c) 2024 Uralica Helsingiensia
2024-10-042024-10-041516320510.33341/uh.148315Palataalidissimilaation kätkemiä balttilaislainoja
https://journal.fi/uralicahelsingiensia/article/view/148316
<p>Durch palatale Dissimilation verschleierte baltische Lehnwörter<br />Die ins Urfinnische entlehnten baltischen Wörter haben in den ostseefinnischen Sprachen einige alte Züge bewahrt, die sogar das altertümliche Litauische verloren hat. Diese werden hier um eine Vokalvertretung ergänzt: in den ostseefinnischen Baltismen ist das urbaltoslawische *<em>i</em> erhalten (o. mit *<em>e</em> substituiert worden), das in gewissen Wortsippen im Ostbaltischen zu *<em>u</em>, und weiter in gewissen Formengruppen durch die ostbaltische Dehnstufe zu *<em>ī</em> o. *<em>ū</em> geworden ist.<br />Zinkevǐčius (1966: 67–68) beschreibtt den Wandel <em>i</em> > <em>u</em> in den litauischen Mundarten. In den meisten von ihm präsentierten Fällen folgt der Vokal einem postalveolaren Zischlaut <em>š</em>, <em>ž</em> oder<em> č</em>. Vor <em>i</em> sind die Konsonanten immer palatalisiert, und diese Palatalisierung ist während dem Vokalwandel bewahrt. Urbutis (1982: 125–126) erwähnt weitere Fälle, die nahezu alle nach <em>š</em>, <em>ž</em> oder <em>č</em> auftreten. Smoczyński (2022) nimmt an, dass dieser Wandel mindestens bei einem Wortstamm, <em>žir</em>- ~ <em>žiur</em>-, allgemeinlitauisch auftritt. Er definiert ihn als eine palatale Dissimilation<em> C´i</em> > <em>C´u</em>. Den lit. Formen <em>žiur</em>- [ž́ur-] u. <em>žiūr</em>- [ž́ūr-] entsprechen im Lettischen <em>žur</em>- (< *<em>ž́ur</em>-) u. <em>žūr</em>- (< *<em>ž́ur</em>-), was zeigt, dass die Dissimilation wahrscheinlich urostbaltisch war. Der Unterschied zwischen den *<em>ž́ī̆r</em>- und *<em>ž́ū̆r</em>-Formen war vielleicht am Anfang rein regional, aber danach haben die beiden sich auf denselben Gebieten verbreitet und in verschiedenen Bedeutungen eingebürgert. Dagegen fehlte die Dissimilation in der Ausgangssprache der ostseefinnischen Baltismen, dem sogenannten Nordbaltischen, wo *<em>i</em> meistens erhalten, vor Liquida aber oft zu *ẹ gewandelt wurde.<br />Das inchoative lit. <em>žiùrti</em> ~ <em>žiū̃rti</em> : <em>žiùrsta</em> ~ <em>žiūra</em> : <em>žiùro</em> ‚zu sehen beginnen‘ gehört zu <em>žìrti</em> : <em>žỹra</em> (< *<em>ži-n-ra</em>) : <em>žìro</em> ‚funkeln; vor Augen flimmern‘. Das <em>i</em> geht auf die idg. Nullstufe (*<em>ir</em> < *<em>r̥</em>) zurück. Ein ähnliches Vokalverhältnis <em>'ū̃</em> ~ <em>ī̃</em> ist im Verbpaar lit. <em>žiūrė́ti</em> : <em>žiū̃ri</em> ~ <em>žiū̃ria</em> ~ <em>žiū̃ra</em> ~ <em>žiū́ro</em> : <em>žiūrė́jo</em> ‚sehen, hinsehen; schauen‘, lett. <em>žũrê</em>|<em>t</em> : - : -<em>ja</em> ‚lauern, blinzeln; ohne Flamme brennen‘ ~ lit. <em>žyrė́ti</em> : <em>žỹri</em> ~ <em>žỹra</em> : -<em>ė́jo</em> ‚glänzen‘, lett. <em>žĩrê</em>|<em>t</em> : - : -<em>ja</em> ‚schwach brennen‘ zu sehen. Dieses Paar ist trotz der jüngeren, ostbaltischen Dehnstufe <em>ī</em> älter, was dessen ungedehnt erhaltene slawische Entsprechung altkirchslawisches зьр|ѣти : -итъ ‚sehen, hinsehen; schauen‘ beweist: das slawische Präsens зьритъ (< ursl. *<em>zirej</em>) entspricht dem litauischen <em>žỹri</em>. Lett., lettgall. <em>ž</em>- (statt †<em>z</em>) erklärt sich aus Kontamination von *<em>žīrêt</em> mit dem palatal dissimilierten <em>žūrêt</em>.<br />Die Bedeutung ‚strahlen, funkeln‘ ist in der slawischen Sippe nicht belegt, im Litauischen dagegen in Ableitungen mit alten idg. <em>e</em>-, <em>ē</em>- und <em>o</em>-Stufen vertreten und erweist sich damit als älter als ‚sehen‘. Im LIV: 177 wird uridg. *<em>ǵher</em>- ‚strahlen, scheinen; sehen‘ rekonstruiert, obwohl die bekannte Verbreitung sich auf das Baltoslawische beschränkt. Junttila (2020: 163) erklärt *<em>ǵher</em>- als eine affektive Variante des weitverbreiteten *<em>gwhor</em>- (LIV 219–20 ‚warm werden‘); hier kann die Expressivität die Palatalisierung ausgelöst haben. <br />Das nordbaltische Präsens *<em>žẹrei</em>-, die Entsprechung von lit.<em> žỹri</em> u. ursl. *<em>zirej</em>-, ist ins Mittelurfinnische mit Hilfe des Kontinuativsuffixes *-<em>jE</em>- als *<em>šere</em>-<em>je</em>- (o. *<em>šeri-je</em>-) ‚beachten‘ entlehnt. Das Stammverb begegnet uns als südestn. <em>herriq</em> : <em>herimä</em> (in verneinenden Kontexten) ‚beachten, stören lassen‘ nur im Kirchspiel Neuhausen (Vahtsõliina), aber dessen Kausativableitungen, finn. (ingr., karel., wot., estn.) <em>herittää</em> und <em>heristää</em> ‚(mit Faust) drohen‘, wohl < ‚Faust zeigen, (durch Drohung) zu beachten zwingen‘ kommen in einem ganz anderen, größeren Gebiet vor (s. weiter Holopainen & Junttila 2022: 117).<br />Eine Ableitung aus murfi. *<em>šere-je</em>- ist wahrscheinlich auch das inchoative finn. <em>herätä</em>: Präs. <em>herää</em>- (alte Schriftspr., dial. <em>heräitä</em>: Präs. <em>heräjä</em>-), estn. <em>ärgata</em> : `<em>ärkama</em> (alte Schriftspr. <em>errada</em> : <em>erra</em>-) ‚erwachen‘ (< murfi. *<em>šeräjtä</em>-). Weitere Entsprechungen, weps. <em>heraštuda</em> und südestn. <em>herä(ne)däq</em> : <em>heränemä</em> id., weisen inchoative oder translative Suffixe statt *-<em>tA</em>- auf. Hierzu gehört auch estn. <em>erata</em> : <em>`ergama</em> ‚leuchten, glänzen; flackern, lodern, glühen, abstrahlen; (stechend) schmerzen; blicken, schauen‘: Das einzelne -<em>g</em>- in der Flexion erklärt sich als sekundäre starke Stufe, die oft in solchen Stämmen entstanden ist, wo die Phonotaktik -<em>g</em>- nach einem Konsonanten erlaubt (<em>salata</em> : <em>`salgama</em>, <em>vihata</em> : <em>`vihkama</em> usw.) (s. weiter Holopainen & Junttila 2022: 103–105).<br />Das estnische Adjektiv <em>ergas</em> ~ <em>erk</em> ~ <em>ärgas</em> ~ <em>ärk</em> ‚klar, hell; heiß; lebendig, munter‘ hat seinen Geminataklusil (*-<em>kk</em>- : *-<em>k̆k</em>-) > -<em>k</em>- : -<em>g</em>- auf ärgata übertragen. Diese Formen sind durch einen weit verbreiteten Suffixwechsel -<em>EtA</em> ~ -<em>kkA(s)</em> (Hallap 1983, Rauhala 2011: 78) entstandene Varianten des gleichbedeutenden estn. ere, südestn. <em>herre</em> < murfi. *<em>šer-etä</em>. Das Adjektiv ist aus dem Urfinnischen sogar ins Saamische (Nordsaamisch (Julev, Aanaar) <em>šearrat</em> ‚hell (Farbe, Licht), lichtstark; klar‘) entlehnt worden, bevor es überall außer im Estnischen und Südestnischen (in diesen Bedeutungen) verschwunden ist. <br />Murfi. *<em>šer-etä</em> kann als Ableitung zum Verb *<em>šeräjtä</em>- erklärt werden, aber eine direkte Entlehnung aus nordbalt. *<em>žẹr-(j-)</em> ist auch möglich, vgl. lit. <em>žirùs</em> ‚schimmernd, glänzend‘ u.<em> žiūrùs</em> ‚gern schauend; scharfsichtig, gut sehend; schielend; klar [Wetter]‘, die zu <em>žiūrė́ti</em> gehören. Das Adjektivsuffix -<em>EtA</em> war schon im Mittelurfinnischen so verbreitet, dass es in Entlehnungen verschiedene baltische Adjektivbildungselemente substituiert hat.<br />Lett. <em>žūrêt</em> ‚(viel, unzweckmäßig) gießen; Wasser tragen; Bier brauen; schmoren, viel Speise kochen; Teig einrühren; andauern regnen; saufen; ins Bett urinieren; fließen‘ erklärt ME aus <em>žūra</em> ‚schmutziges Wasser, eine trübe Flüssigkeit; eine wässerige, lang gekochte Grütze; halbfertiges Bier; gesäuerte Hafergrütze; Haferbrei; andauerndes Regenwetter, Regenguss; Saufbold; eine Kuh, die viel trinkt; Pisserin; übermäßiges Trinken, Saufen; Jauche, dünnflüssiger Kot‘, das seinerseits aus <em>žaût</em> ‚gießen; stark regnen‘ abgeleitet wäre. Dazu passt aber nicht, dass diesem <em>žūrêt</em> im Lettgallischen <em>žeirât</em> (< *<em>žīrêt</em>) ‚gießend nass machen‘ ohne palatale Dissimilation entspricht. Genauso wie lett. <em>žūrēt</em> ‚lauern; blinzeln; ohne Flamme brennen‘ und <em>žīrêt</em> ‚schwach brennen‘ mit lit. <em>žìrti</em> ‚funkeln; vor Augen flimmern‘ zusammengehören, sind die letztgenannten mit lit. <em>žìrti</em> ‚streuen, umherfliegen; fließen (Tränen)‘ verbunden. Kroonen et al. (2022: 8) erklären dieses aus uridg. *<em>ǵerH</em>- ‚crumble, scatter‘; eine alternative Erklärung wäre ein Bedeutungswandel von ’funkeln’ über ’streuen’ zu ’fließen (Tränen, Schweiß)‘. <br />Lett. <em>žūra</em> und lit. <em>žiū̃rė</em> ~ <em>žiūrė̃</em> ~ <em>žiūrà</em> ‚Haferbrei, -grütze; süße Brotteigsuppe; entrahmter Milch; Flüssigkeit; dünnflüssiger Kot‘ sind als Entlehnungen von entweder (LEW, LKŽ) belaruss. жyp, poln. <em>żur</em> ‚Suppe aus Sauerteig‘ o. (SEJL) mittelniedersächsischem <em>sūr</em> ‚Sauer‘, <em>siure</em> ~ <em>sūre</em> ‚Sauerteig‘ erklärt worden. Zum belaruss.–poln. Wort gehören russ. dial. (Smolensk, Twer, Pskow) жур ‚Hafergrütze; Bodensatz (von Hanfbier)‘, ukrain. жур ‚кисла страва з вiвсяного борошна‘ sowie tschech. <em>žour</em> ‚saurer Mehlbrei‘ und <em>žur</em> ‚jídlo polske‘. Das slowenische und zentralsüdslawische <em>žȗr</em> ‚Molke‘ ist wohl von dieser Sippe zu trennen und stammt nach ERHSJ aus dem Lateinischen. Das semantische Spektrum ist aber im Ostbaltischen breiter als im Slawischen. Die Bedeutungen ‚halbfertiges Bier; (gesäuerte) Hafergrütze o. -brei; Brotteigsuppe‘ (sowie lett. <em>žūrêt</em> ‚säuern‘) gehören sicher zusammen mit den russ.–belaruss.–poln. Wörtern, die am ehesten auf eine Entlehnung aus mittelniederdeutschem sūr zurückgehen (vgl. aber REW für eine alternative slawisch-germanische Erklärung). Die mit Nässe und Flüssigkeiten verbundenen Bedeutungen erklären sich dagegen durch eine Ableitung aus der Sippe von lit. <em>žìrti</em>, lettgall. <em>žeirât</em>. Daraus ist auch lett. <em>žurme</em> ‚Feuchtigkeit, Nässe; seifige, schlüpfrige Lauge‘ ohne Dehnstufe abgeleitet.<br />Finn. <em>hera</em> bedeutet am öftesten ‚Molke‘, in Dialekten aber auch allgemein ‚Flüssigkeit‘, besonders ‚in einem Prozess (Schmelzen, Stocken, Träufeln, Kondensieren, Gären, Verdünnen) entstehende, mit dem früheren Zustand verglichen dünnflüssigere Flüssigkeit‘. Seine einzige ostseefinnische Entsprechung findet das Wort im livischen <em>yra</em>, das nach Kettunen (LW) ‚Geifer (abgesondert aus dem Maule der Böcke und Schweine zur Brunstzeit)‘ bedeutet. Die Bezeichnungen der Johannisbeere im Finnischen, <em>herukka</em>, Südestnischen, <em>hõrak</em>, und Livischen, <em>yra-måŕa</em>, sind Ableitungen von diesem Wort. Johannisbeeren gelten als besonders saftige Beeren. Somit können sowohl murfi. *<em>šera</em> als auch lett. <em>žūra</em> ursprünglich ‚fließende Flüssigkeit‘ bedeutet haben, und das erstgenannte kann als Entlehnung aus nordbalt. *<em>žẹrā</em> (< urbsl. *<em>źirāh</em>) erklärt werden.<br />Lett. <em>žur̂me</em> ‚Lebenskraft, Mut, Energie‘ erklärt sich als ein Nomen actionis aus <em>žũrêt</em> ‚ohne Flamme brennen‘. Hierher gehören irgendwie auch <em>šùrme</em> ’Kraft’, <em>šurmîgs</em> ’žur̂mîgs’, <em>surme</em> ‚der Saft (des Lebens); der Nutzen, das Gedeihen‘, <em>sùrmȩ̄ts</em> ‚fett fruchtbar (Boden)‘, die über keine Ableitungsbasis mit <em>š</em>- oder <em>s</em>- verfügen. Die Variation der Stimmhaftigkeit des inlautenden Obstruenten ist im Lettischen gewöhnlich und oft mit Expressivität verbunden. Nomina actionis aus ostbaltischen Verben wurden mit *-<em>ma</em>-, *-<em>sma</em>-, *-<em>mē</em> und *-<em>smē</em> gebildet; besonders im Lettischen können die Suffixe mit *<em>a</em> und *<em>ē</em> nicht genau getrennt werden (Leskien 1891: 426). Die Quellsprache der baltischen Entlehnungen im Urfinnischen hatte vermutlich *<em>žẹrma</em>- ‚Lebenskraft, Mut, Energie‘, das murfi. *<em>šermo</em> > finn. (karel.) <em>hermo</em> ‚Nerv, Nerven; Ader; Sehne; (Tat)kraft; schlaff; jeweils zwei Streben des Schlittens verbindendes Querholz‘, estn. <em>orm</em> ‚Schnur o. Schnurloch im Bauernschuh‘, südestn. <em>orm</em> ~ <em>horm</em> ‚Rute, dünnes Reisig; Granne; dünne Wurzel, Wurzelhaar‘. Andere baltische deverbale *<em>ma</em>-Ableitungen haben mindestens finn. <em>pahmas</em>, <em>rihma</em>, <em>tarmo</em>, <em>vehmas</em> und <em>vehmaro</em> ihren Ausgang gegeben (vgl. Vaba 1994). Die Etymologie setzt jedoch voraus, dass die auftretenden konkreten Bedeutungen als gelegentliche Konkretisierungen der abstrakten ‚Lebenskraft‘ und Folgen von Bestrebungen, die Lebenskraft des Körpers in Nerven, Sehnen bzw. Adern zu lokalisieren, gedeutet werden können; das Querholz des Schlittens würde somit ‚Kraftholz‘ genannt. Die Bedeutung ‚schlaff‘ hat sich wohl aus negativen Kontexten übertragen: die Privativableitung <em>hermoton</em> ’schlaff, schlapp, kraftlos’ hat Entsprechungen im Ishorischen und Karelischen. Das nahestehende finn. <em>hervoton</em> ‚ohnmächtig, gelähmt, schlaff‘ gehört dagegen zu <em>hervota</em> (Präs. <em>herpoa</em>-) ‚erschlaffen, erlahmen, erstarren‘ usw., das am allerwahrscheinlichsten auf eine Entlehnung aus russ. dial. хря́пнуть (perf.) ’sich fallen lassen’, хря́пко ‚spröde, zerbrechlich; schwach, kränklich‘, хри́пать ‚(alters)schwach werden‘ zurückgeht.<br />Im Prinzip könnte murfi. *<em>šermo</em> auch in einer anderen baltischen Sippe wurzeln: lit. <em>žirbė́ti</em> : <em>žìrba</em> : <em>žirbė́jo</em> ‚glänzen, leuchten, funkeln, blinken; zittern, sich bewegen; (vor den Augen) flimmern‘, (vgl. <em>at</em>|<em>žirbėti</em> ’sich erholen, ermuntern’) und <em>žiurbė́ti</em> : <em>žiùrba</em> : <em>žiurbė́jo</em> ‚glänzen, leuchten, funkeln, blinken; ausschlagen, Knospen treiben, sprießen, sich mit Blättern austreiben, grünend und dicht wachsen; (Quelle) plätschern‘. Zu diesen gehört ein Paar stativer st-Verben: <em>žir̃b</em>|<em>ti</em> : -<em>sta</em>, <em>-a</em> : -<em>o</em> ‚funkeln‘ und <em>žiur̃b</em>|<em>ti</em> : -<em>sta</em> : -<em>o</em> ‚(Wetter) schön, klar sein‘. Im Lettischen haben diese Verben eine Entsprechung in einer abstrahierten Bedeutung: <em>žìrb</em>|<em>t</em> : <em>-st</em> : -<em>a</em> (= <em>at</em>|<em>žìrbt</em>) ‚sich ermuntern, sich nach einer Krankheit erholen, zu Bewusstsein kommen‘ mit einer faktitiven Ableitung <em>žirbinât</em> ‚einen Ohnmächtigen wieder zu sich bringen, beleben, munter, frisch machen‘. Die Variation<em> i</em> ~ <em>u</em> lauert hinter <em>žìrbt</em>, weil lett.<em> ž</em> dem lit.<em> ž</em> nur vor hinteren Vokalen entspricht; vor <em>i</em> wäre <em>z</em> zu erwarten. Zur Semantik vgl. das oben genannte estn. <em>ere</em> usw. ‚klar, hell; heiß; lebendig, munter‘. Der Ursprung dieser <em>žirb</em>- ~ <em>žiurb</em>-Wörter und ihr Verhältnis mit den <em>žir</em>- ~ <em>žiur</em>-Wörtern bleibt jedoch unklar, weil -<em>b</em>- kein bekanntes Ableitungselement ist.<br />Die litauischen Verben <em>šiùrti</em> : <em>šiū̃ra</em> (~ <em>šiùrsta</em> ~ <em>šiur̃na</em>) : <em>šiùro</em> ‚(Haar) sich sträuben, wirr zu Berge stehen; zerreißen’ und <em>šiùrp</em>- ~ <em>šiur̃p</em>|<em>ti</em> : -<em>sta</em> : -<em>o</em> ‚(Haar) sich sträuben, struppig sein; schaudern’ verhalten sich miteinander wie <em>žiùrti</em> ~ <em>žiū̃rti</em> : <em>žiùrsta</em> ~ <em>žiūra</em> : <em>žiùro</em> und <em>žiur̃b</em>|<em>ti</em> : -<em>sta</em> : -<em>o</em>. Im <em>šiurp</em>-Stamm dominiert Semantik des Schauderns und Erschreckens. Das Adjektiv <em>šiurpùs</em>, seltener <em>šurpùs</em> bedeutet ‚schauerlich, schaurig; rau; behaart od. befiedert; (Wetter) frostig‘. Weitere Ableitungen sind z.B. <em>šiur̃pas</em>, dial. <em>šir̃pas</em> ‚Frösteln, Schaudern; Schauder; Gänsehaut; Fieberfrost‘, <em>šiùrpis</em> ‚Schauder, Gänsehaut‘ und <em>šiur̃pinti</em> ‚sträuben; Schaudern machen, Frösteln hervorrufen‘. Eine schon von Būga erwähnte Verbindung zwischen <em>šiur̃pas</em> und finn. <em>hirvetä</em> ‚wagen; fürchten‘ ist möglich durch Ableitung aus finn. (karel.) <em>hirveä</em> ‚schrecklich‘, in dessen jedoch -<em>p</em>- statt -<em>v</em>- die erwartungsmäßige Substitution des baltischen -<em>p</em>- wäre.<br />Beide Stämme verfügen über <em>e</em>-stufige Formen: lit. <em>šértis</em> : <em>šẽria</em> : <em>šė́rės</em> ‚haaren, Haare verlieren‘, lett. <em>sẽrtiês</em> : <em>seŗas</em> : <em>sẽrâs</em> id. und lit. <em>šer̃p</em>|<em>ti</em> : -<em>a</em> : -<em>ė</em> (= <em>šérpetoti</em>) ‚splittern; rau werden; Niednägel bekommen‘, lett. <em>šȩ̄̀rpas</em> ~ <em>šȩ̄̀rpes</em> ‚Schauder, Fieberkälte; plötzliche Angst‘, <em>šȩrpuļi</em> ,Schauder, Grauen‘, <em>šȩ̄rpoņi</em> ‚Zittern, Schauder‘. In den lettischen Dialekten gibt es eine Fülle von Ableitungen mit -<em>m</em>-: <em>šȩrmas</em> ~ <em>šȩ̄̀rmas</em> ~ <em>šȩ̄̀rmalas</em> ~ <em>šȩ̄̀rmulas</em> ~ <em>šermeles</em> ~ <em>šȩrmuļi</em> ~ <em>šȩrmoņi</em> ~ <em>šẽrmes</em> ~ <em>širmuļi</em> ‚Schauder, Grauen‘ und šȩrmulains ‚schaurig, grausig‘. Besonders interessant für die Lehnwortforschung ist lett. <em>širmuļi</em>. Das -<em>u</em>- erklärt sich als Ableitungssuffix, das Adjektive aus Nomina actionis bildet (vgl. lit. <em>nuožmus</em>, <em>aimus</em>, <em>linksmus</em>, Leskien 1981: 421–9), hier also *<em>šir-m-u</em>- ⇐ *<em>šir-ma</em>- ~ -<em>mē</em>. Im Litauischen sind die alten Nomina actionis-Suffixe *<em>ma</em>- und *<em>mē</em> von -<em>imas</em>, wie in <em>šiurpìmas</em> ‚Schaudern, Frösteln‘, ersetzt worden.<br />Smoczyński (SEJL) leitet den <em>šiurp</em>-Stamm von uridg. *<em>ḱerp</em>- ab, den <em>šiur</em>-Stamm jedoch von einer Interjektion <em>šiur̃</em>. ALEW 2.0. dagegen leitet <em>šiurp</em>- aus <em>šiur</em>- und verbindet das letztere (m.E. ganz richtig) mit deutschem Haar usw. Das seltene, nicht-palatale <em>šurpùs</em> hält Smoczyński für die ursprüngliche Vertretung der Nullstufe und <em>šiurpùs</em> ein Produkt expressiver Palatalisierung. Lit. <em>šir̃pas</em> erwähnt Smoczyński nicht, in dessen Licht sieht palatale Dissimilation <em>širp</em>- ⇒ <em>šiurp</em>- aber wahrscheinlicher aus. Die Ähnlichkeiten in den Bedeutungen sowie der Parallelfall <em>žiurti</em> ~ <em>žiurbti</em> stützen die ALEWsche Annahme einer Ableitung <em>šiurp</em>- ⇐ <em>šiur</em>-. Da <em>p</em>- wie -<em>b</em>- als Suffix unbekannt ist, bleibt eine sekundäre Verbindung jedoch wahrscheinlicher. <br />Im Nordbaltischen kann *<em>šir-mu</em>- als Ausgangsform der murfi. *<em>širmu</em> > finn. (ingr., karel., wot. estn., südestn., liw.) <em>hirmu</em> ‚Schrecken, Zorn; furchtbar, schrecklich‘ rekonstruiert werden. Ein ähnliches <em>u</em>-stämmiges Lehnwort aus einem baltischen Nomen actionis ist wot. <em>põrmu</em>, estn. <em>põrm</em> ‚Staub, Asche‘ ~ lit. <em>ber̃ti</em>, lett. <em>bẽrt</em> ‚streuen, ausschütten‘; vgl. auch finn. <em>kuhmu</em> ‚Beule‘ ~ lett <em>kuzms</em> id. Das Nordbaltische kann also über ein Nomen actionis-Ableitungssuffix *-<em>mu</em>- verfügt haben.<br />Urbsl. *<em>i</em> ist in den Lehnwörtern allgemein als <em>i</em> vertreten. Nur zwischen murfi *<em>š</em>- > osfi. <em>h</em>- und Liquida (<em>l</em>,<em> r</em>) kommt<em> e</em> vor: finn. <em>helle</em>, <em>hera</em>, <em>herhiläinen</em>, <em>hermo</em>, <em>herne</em>, <em>herätä</em>, estn. <em>ere</em>. Aus diesen Entlehnungen können nordbaltische Formen mit *<em>ẹ</em> aus urbsl. *<em>i</em> rekonstruiert werden: *<em>šẹlti</em>- ~ *<em>šẹlta</em>-, *<em>žẹrā</em>, *<em>šẹrši(l)</em>-, *<em>žẹr(b)ma</em>-, *<em>žẹrniṣ</em>, *<em>žẹrei</em>- und *<em>žẹru</em>-, vgl. lit. <em>šil̃tis</em> o. <em>šil̃tas</em>, <em>žiūrà</em>, <em>širšỹs</em>, (lett. <em>žur̂me</em>,) <em>žìrnis</em>, <em>žiūrė́ti</em> und <em>žirùs</em> o. <em>žiūrùs</em>. Falls wir estn. <em>ere</em> als Ableitung aus <em>herätä</em> oder aus einer Femininum *<em>žẹri</em>- erklären, können wir die beiden sicheren<em> i-</em>Fälle, finn. <em>hirvi</em> und <em>hirmu</em> aus nordbalt. *<em>širwi</em>- (apr. <em>sirwis</em>) und *<em>širmu</em>-, als Ausbleiben des Vokalwandels vor <em>u</em> und <em>w</em> in der zweiten Silbe erklären.<br />Darüber hinaus haben die nordbaltischen Entsprechungen von lit. <em>šiupùs</em> ‚bröcklig, zerbrechlich‘ und <em>šiùpulis</em> (~ <em>šiupulỹs</em>) ‚Scherbe, Bruchstück‘ möglicherweise Lehnwörter auf *<em>ši</em>- > <em>hi</em>- hinterlassen: finn. <em>hippu</em>, <em>hipale</em> ‚Teilchen, Körnchen, Stückchen‘, südestn. <em>ibel</em> ‚Eisenpulver‘, <em>hipaĺ</em> ~ <em>hipõĺ</em> ~ <em>hipuĺ</em> ‚Fetzen‘. Diese Wörter haben mit aus dem Germanischen stammendem finn. <em>hepene</em> ~ <em>hepenä</em> ~ <em>heven</em> ‚Härchen, Flocke, dünnes bzw. leichtes Kleidungsstück, Franse, Flitter‘ allerlei gegenseitige Wechselwirkung ausgeübt. Die Lehnetymologie setzt voraus, dass die litauischen Wörter alt genug sind, trotz Fehlen von sicheren Entsprechungen. Für lett. <em>županas</em> ‚Fetzen‘ schlägt ME eine mögliche Entlehnung aus poln. <em>żupan</em> ‚Unterkleid‘ vor.<br />Die direkte Derivationsbasis von <em>šiupùs</em> und <em>šiùpulis</em> (sowie z.B. šiupė́ti ‚zerbröckeln, zerfallen; streuen‘ u. <em>šipė́ti</em> ‚zerbröckeln‘) ist <em>šiùpti</em> ~ <em>šìpti</em> ‚sich abschwächen, spröde werden, schwinden, schrumpfen‘. Aus einer zu <em>šìpti</em> rekonstruierten früheren Bedeutung ‚platzen, bersten‘ erklärt Urbutis (1995) šìpulis (~ <em>šipulỹs</em>), <em>šiùpulis</em> (~ <em>šiupulỹs</em>) ‚Span, Splitter, Stäbchen‘ und <em>šìpinti</em> ‚(Holz) spalten, zerkleinern‘. Die palatal dissimilierte Variante <em>šiùpti</em> bedeutet auch ‚sich spalten, brechen (Haare), ausdünnen (Bart); zu Berge stehen (Haare); faulen (Holz)‘, was ‚platzen, bersten‘ sehr nahe kommt. Daneben steht die Bedeutung ‚stumpf werden‘ von <em>šiùpti</em>, <em>šìpti</em> u. <em>čìpti</em>, was SEJL für primär unter allen drei Varianten hält und aus der Interjektion <em>čipt čipt</em> herleitet. Lit.<em> č́</em> vor Vordervokalen ist jedoch immer jungen Ursprungs, so dass entweder <em>čìpti</em> als eine sekundäre expressive Variante von <em>šìpti</em> entstanden ist, oder das Verb ‚stumpf werden‘ wirklich aus der Interjektion stammt, wobei die anderen Homonyme älter sind. Urbutis verbindet <em>šìpti</em> mit <em>šieptis</em> ‚Zähne fletschen; austreiben (Knospen, Blätter); sich spalten‘, lett. <em>at</em>|<em>sìept</em> (<em>zuobus</em>) ‚(Zähne) fletschen (< trennen)‘ und weiter mit poln. (ukrain., russ.) <em>siepać</em> ‚zerren, zerreißen, pflücken, ziehen‘. Trotz der ablehnenden Haltung von ALEW 2.0 sehe ich keine Hindernisse für diese Deutung, die aber die Datierung der Ableitungen <em>šiupùs</em> und <em>šiùpulis</em> noch offen für künftige Forschung lässt.<br />Ich halte den baltischen Ursprung von finn. *<em>heri</em>- (⇒ <em>herätä</em>, <em>hereä</em>, mindestens teilweise auch estn. <em>ere</em>, südestn. <em>herre</em> ‚klar, heiß, lebendig‘), <em>hera</em> und <em>hirmu</em> (wahrscheinlich ⇒ <em>hirve</em> ~ <em>hirveä</em>) für relativ sicher. Das estn. <em>ere</em>, südestn. herre kann auch von direkter Entlehnung herstammen; bei finn. <em>hirve</em> (⇒ <em>hirveä</em>) ist es weniger wahrscheinlich. Die Etymologie von finn. <em>hermo</em> ist wegen unklarer Semantik, die Erklärungen von <em>hippu</em> und <em>hipale</em> wegen unklaren Alters der verglichenen litauischen Wörter problematisch.<br />Die sicheren Lehnwörter genauso wie die von Zinkevičius und Smoczyński genannten Beispielfälle deuten daraufhin, dass der Wandel *<em>i</em> > <em>u</em> mindestens in einigen Wortsippen schon urostbaltisch ist.</p>Santeri Junttila
Copyright (c) 2024 Uralica Helsingiensia
2024-10-042024-10-0415207–253207–25310.33341/uh.148316Lit. tautà und ung. tót Ein slawisch-ungarischer Beitrag zu einem alten baltischen etymologischen Problem
https://journal.fi/uralicahelsingiensia/article/view/148317
<p>A litván tautà és a magyar tót szavak eredete: szláv és magyar adalékok egy régi balti etimológiai problémához<br>Bár a litván tautà ’nép, ország’ szó nyilvánvalóan összefügg az indoeurópai *teu̯téh2 ’nép’ szó családjával, a részletek bizonytalanok, mivel a litván szó egy szabálytalan, o-vokalizmusú alakra megy vissza. Ez a tanulmány egy mindeddig figyelmen kívül hagyott aspektussal járul hozzá ezen etimológiai probléma megoldásához: a magyar tót szóval, melynek legkorábbi jelentése ’Kárpát-medencei szláv’. Jelen dolgozat kimutatja, hogy a tót szónak se a népszerű germán, se az újonnan javasolt balti etimológiája nem helytálló, noha az alapgondolat, a fentebbi *teu̯téh2 szóval való összefüggése logikus. Helyette azt a történetileg, szociolingvisztikailag és tipológiailag kézenfekvő és (a részletes tárgyalás alapján) formailag lehetséges javaslatot teszi, hogy a tót eredetileg a Kárpát-medencei szlávság önelnevezése volt s ezt vette át a honfoglaló magyarság. Ha ez helytálló, akkor a tautà o-vokalizmusa valójában nem balti, hanem balto-szláv probléma, ugyanis a tót szó ugyanarra az o-vokalizmusú formára megy vissza. Mivel ez fonológiai vagy morfológiai alapon nem magyarázható, jelen írás J. E. Rasmussen kelta jövevényszó-javaslatát támogatja és részletesen elemzi, mely kölcsönzési forgatókönyvek (milyen nyelvek és nyelvfázisok) jöhetnek számításba.</p>Zsolt Simon
Copyright (c) 2024 Uralica Helsingiensia
2024-10-042024-10-0415255–272255–27210.33341/uh.148317Esipuhe
https://journal.fi/uralicahelsingiensia/article/view/148318
Santeri JunttilaMarko Pantermöller
Copyright (c) 2024 Uralica Helsingiensia
2024-10-042024-10-04157–127–1210.33341/uh.148318Vorwort
https://journal.fi/uralicahelsingiensia/article/view/148320
Santeri JunttilaMarko Pantermöller
Copyright (c) 2024 Uralica Helsingiensia
2024-10-042024-10-041513–1913–1910.33341/uh.148320