Kääntymisen luonto: uskonto ja ympäristö lähetyskristillisessä ajattelussa 1800-luvun Ghanassa

Kirjoittajat

• Timo Kallinen

Abstrakti

Heikki Pesosen kristinuskon ympäristösuhdetta käsittelevän tutkimuksen innoittamana artikkeli tarkastelee, miten kristillinen lähetystyö ja kristinuskoon kääntyminen muuttivat ihmisten käsityksiä heidän luonnonympäristöstään 1800-luvun Länsi-Afrikassa nykyisen Ghanan valtion alueella. Lähetyssaarnaajat nimittivät paikallisia uskontoperinteitä ”fetisismiksi” ja pyrkivät osoittamaan siihen kuuluvat luonnonympäristöön liitetyt hengelliset käsitykset tietoperäisesti virheellisiksi. Kääntyminen kristinuskoon merkitsi lähetystyöntekijöiden näkökulmasta hengellisen pa-rannuksen lisäksi uudenlaista vapautta hyödyntää luonnon tarjoamia resursseja, mikä puolestaan takaisi ihmisten aineellisen hyvinvoinnin paranemisen. Lähetyssaarnaajat pitivät luontoon liittyviä uskomuksia myös paikallisten uskontojen pappien tietoisesti sepittäminä valheina, joiden avulla he hyväksikäyttivät seuraajiensa hyväuskoisuutta ja pönkittivät omaa asemaansa. Näin luonnosta tuli heidän moraalittoman toimintansa välikappale. Kristittyjen velvollisuudeksi nähtiin uskomusten todenperäisyyden ja perinteisten uskonnollisten auktoriteettien aseman haastaminen. Lähetyskristillisyyden levittämä ympäristökäsitys ei perustunut teologiaan vaan se mukaili oman aikansa eurooppalaisia sekulaareja käsityksiä luonnosta. Kristinuskon vaikutus on nähtävissä kuitenkin siinä, kuinka kääntymisen myötä kristityt irtisanoutuivat välittömästi perinteiseen uskontoon kuuluvista luontoa koskevista uskomuksista, säännöistä ja velvoitteista. Artikkelin aineistona on käytetty alueella toimineiden metodististen lähetyssaarnaajien kirjoituksia ja muita aikalaislähteitä.