Työpaikkahenkisyys: autenttisuus, ihannetyöntekijä ja uusliberaali minä

Kirjoittajat

• Mira Karjalainen

Abstrakti

Suomalaisessa työelämässä henkisyys on perinteisesti mielletty yksityisen alueelle kuuluvaksi, eikä työpaikkahenkisyys ole meillä vakiintunut käsitteenä työelämässä taikka tutkimuksessa, vaikka ilmiö on tunnistettu kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa. Tutkimus rakentaa suomalaista työpaikkahenkisyyttä käsittelevää tieteellistä keskustelua, joka tällä hetkellä on varsin vähäistä.

Työpaikkahenkisyys ilmenee henkisyyteen kannustavina käytäntöinä, yksilön voimavaroista ammentavana toimintana tai henkisyysdiskurssina, joka voi toteutua organisaatio- tai työntekijälähtöisesti. Tämä tutkimus rakentaa kolmesta teoreettisesta käsitteestä työpaikkahenkisyyden tarkastelulle sekä uskonnon- että organisaatiotutkimuksen kannalta hyödyllisen uuden viiteke-hyksen: nämä käsitteet ovat autenttisuus, ihannetyöntekijän normi ja uusliberaali minä.

Organisaatiolähtöisen työpaikkahenkisyyden keskeisimpiä ilmenemismuotoja on viime vuosina ollut mindfulness. Tutkimus pohjautuu laajemmassa työn hämärtyviä rajoja käsittelevässä tutkimushankkeessa tehtyyn etnografiaan, jossa paneuduttiin Suomessa toimivan kansainvälisen tietotyöorganisaation Mindfulness-ohjelmaan. Etnografisesta aineistosta tässä tutkimuksessa hyödynnettiin ohjelmaan osallistuneiden mindfulness-päiväkirjoja ja haastatteluja, joita tarkasteltiin diskurssianalyysin avulla.

Tutkimustehtävänä oli tunnistaa ja tarkastella työpaikkahenkisyyden diskursseja ja siihen liittyviä odotuksia suomalaisessa työelämässä. Tutkimus identifioi neljä työpaikkahenkisyyden diskurssia. Pragmatismiksi nimetty diskurssi rakentui mindfulnessin käytöstä ratkaisuna työperäisiin ongelmiin. Toinen diskurssi, hölynpöly, muodostui työntekijöiden reaktiosta itäisestä hengellisestä perinteestä ammentavan Mindfulness-ohjelman tuomiseen länsimaalaiseen uuskapitalistiseen organisaatioon. Tuomitseminen, kolmas diskurssi, juontaa juurensa pyrkimyksestä onnistua kaikilla työn osa-alueilla. Itsemyötätunnoksi nimetty neljäs diskurssi juontuu oivalluksista, joita mindfulnessharjoitukset tai harjoitusten pohtiminen osallistujissa aiheutti ja niiden asemoimisesta omaan tilanteeseen. Neljän diskurssin kokonaisuus osoittaa työpaikkahenkisyyden monimuotoisuuden ja paljastaa, miten työntekijät luovivat ristiriitaisten autenttisuuden, ihannetyöntekijän ja uusliberaalin minän odotusten ja nykytyön vaatimusten keskellä.