Eläinten vapaaksi päästäminen, ansiokas ja haitallinen teko: Buddhalainen käytäntö ja sen kritiikki Kiinan kansantasavallassa ja Taiwanilla

Kirjoittajat

• Teuvo Laitila

Abstrakti

Fàngshēng eli eläinten vapaaksi päästäminen on alkuaan mahāyānabuddhalaisuutta edeltänyt kiinalainen rituaali. Kiinan buddhalaistuessa ensimmäisinä vuosisatoina jaa. sen harjoittajat tulkitsivat fàngshēngin yhdeksi tavoista, joilla munkit ja maallikot voivat harjoittaa bodhisattvan, todellisuuteen heränneen, olennon esikuvaa ja osoittaa myötätuntoa muita kohtaan näitä va-pauttamalla. Tässä artikkelissa kerron aluksi fàngshēngin historiasta ja toimittamistavoista. Sen jälkeen tarkastelen rituaalin luonnontieteellistä kritiikkiä kansainvälisissä englanninkielisissä julkaisuissa. Keskityn Kiinan kansantasavaltaan ja Taiwaniin, jotka ovat sekä rituaalin että kritiikin keskeiset maat.

Ympäristötutkijat ja eräät muut luonnontieteilijät alkoivat 1900-luvun lopussa kritisoida eläinten vapaaksi päästämistä syyttäen sitä ympäristölle ja biodiversiteetille haitallisten vieraslajien levittämisestä. Kritiikissä oli perää, mutta keskittyessään pelkästään rituaaliin se sekä muistutti varhempaa Kiinan uskonnonvastaista kritiikkiä että – mikä olennaisempaa – jätti vähälle huomiolle mainitsemansa muut vieraslajien leviämiseen vaikuttavat tekijät, kuten markkinatalouden, joka mahdollisti laajamittaisen vieraslajien tuonnin, ja tehomaatalouden, joka kasvatti vieraslajeja. Kriitikot eivät myöskään pohtineet, miten vieraslajien aiheuttamat ongelmat voitaisiin pyrkiä ratkaisemaan vaikuttamalla eläinkauppaan ja talouden rakenteisiin Kiinassa ja muualla, missä rituaalia harjoitetaan. Sen sijaan he uusinsivat ihmiskeskeistä suhtautumista muihin eläimiin perustelemalla, hiukan epäsuorasti, kritiikkiään ihmisen hyvinvoinnilla.